Tummanpuhuva ja sanan säilällä sukkelasti sivalteleva goottityttö Nemi on muutamassa vuodessa valloittanut koko Skandinavian, ja linnakkeita on muodostunut myös Englantiin sekä yleiseurooppalaisiin hevilehtiin. Sarjakuvailmiön luoja, norjalainen Lise Myhre on hahmoaan lempeämmän oloinen, ja puhuu sujuvaa englantia niin rivakkaa tahtia ettei nauhurikaan pysy perässä.
 |
Nemiä on julkaistu suomeksi Myrkyssä sekä kahden albumin verran (Egmont). Jatkoa on luvassa keväällä. Sanomalehtijulkaisun kynnys on jo ylitetty meilläkin, muissa pohjoismaissa Nemi strippailee jo yli 50 julkaisussa, Englannissa yhdeksässä sekä myös mm. Terrorizer ja Scream –aikakauslehdissä. Kotimaassaan Norjassa sekä Ruotsissa Nemillä on oma, seitsemän viikon välein ilmestyvä lehtensä. Molempien levikki on yli 50.000. Niiden oheissarjoina julkaistaan mm. tarinaa sievästä pienestä kuolleesta tytöstä, Lenoresta.
Suositumpi kuin koskaan
Nemi on elinvoimaisempi kuin koskaan, Myhre kertoo. “Norjassa ilmestyy antologialehtiä, joissa on yhden suuren tekijän sarjoja sekä vierailevia tähtiä. Pääsin mukaan Larsons Gale Verden (Far Side) –lehteen, ja siinä yritin ensimmäistä kertaa piirtää ihmishahmoja. Aiemmin olin kokeillut piirrustella lähinnä matelijoita, alligaattoreita ja muita liskoja. Nemi oli ensimmäinen ihmishahmoni, joka syntyi ikään kuin tyhjästä. Halusin luoda hauskoja hahmoja, jotka temppuilevat ja joihin on käytetty paljon mustetta”, Myhre muistelee. Sanattomissa pilakuvissa esiintynyt kalpeakasvoinen ja mustapukuinen tyttö oli valmiiksi antisankari, maallista lystinpitoa kaihtava hahmo, joka rentoutuu parhaiten tekemällä piknikin hautausmaalle.
Ankkapiirtäjä Lise Myhre
 |
Ennen Nemiä Myhre oli luonut jo toisen räväkän hahmon, Anne Ankan, joka syntyi vastineeksi Charlie Christensenin päätökselle lopettaa Aarne Ankan piirtäminen. “Rakastan Aarne Ankkaa! Siksi piirsin hänestä naispuolisen version vuonna 1996, kuultuani että Christensen oli tavallaan tappanut Aarnen, tai ainakin lopettanut sarjan teon. Tein aluksi yhden sivun erääseen musiikkilehteen, puhtaana kunnianosoituksena Charlie Christensenille. Sitten oivalsin miten hyvä hahmo Anne oli. Hän pystyi olemaan helvetin vihainen, ryyppäsi raskaasti… eräänlainen Nemin esimuoto. Tosin Nemi nyt ei ole aivan niin rankka, vaikka Annekin oli rauhallisempi hahmo kuin Aarne. Olin itse 18 –vuotias ja vihainen monista asioista. Sarjaan tuli runsaasti tekstiä ja piirrokset olivat vastaavasti hyvin pieniä. Tein Anne Ankaa ehkä kymmenen kokosivun verran.”
Ensimmäiset Nemit
Vuonna 1997 Nemi astui kuvaan. Ensimmäisenä vuonna syntyi 12 strippiä, joiden perusteella Myhre sai harjoittelupaikan sanomalehdestä. Opeteltuaan paremmin tuntemaan Nemin, Myhre sanoo työnsä nopeutuneen todella voimakkaasti. Sarjan suosiokin lähti rakettimaiseen kasvuun, ja Haakon Strand nappasi Nemin Strand Comics –syndikaattinsa listoille, Iblis (Saatana) alamerkin turviin.
“Nykyisin minun täytyy tehdä Nemiä paljon kiivaampaa tahtia, piirrän viikossa vähintään kuusi stripppiä ja sunnuntaisarjan, sekä muita kuvia. Piirrän ja kirjoitan kaiken edelleen itse. Värittämisessä käytän apuvoimia, koska en itse osaa tehdä sitä niin hyvin. Apua tarvitaan myös teknisiin juttuihin, esimerkiksi silloin kun sarjan resoluutio pitää sovittaa sen mukaan millaiselle paperille se painetaan. En oikein hallitse tietokoneiden käyttöä.”
Itsensä kirjoittava gootti
Myhre kertoo Nemin kirjoittavan itse puolet joka sarjasta. Tavallisessa aivoriihitilanteessa Myhre kävelee ympyrää kunnes idea osuu päähän. Aina ei ideointiin ole liikaa aikaa hukattavaksi, mutta onneksi Lise ja Nemi tuntevat toisensa jo niin hyvin, että hahmo pystyy kehittämään ratkaisun kun tekijä vain keksii sopivan tilanteen johon Nemi joutuu. “Hän on nyt niin paljon enemmän täynnä elämää kuin alussa. Nemi saa paljon paskaa niskaansa, mutta lopetan aina ajoissa, sillä en halua hänelle tapahtuvan mitään todella pahaa.
Hän on gootti, metallimusiikin harrastaja, kalpea ja mustapukuinen. Se sopii hänen olemukseensa hyvin. Nemi on aina ulkopuolinen, menipä hän sitten minne tahansa. Hän ei sulaudu edes muiden metalli-ihmisten joukkoon. Se on tarkoituksellista, Nemille jotenkin sopii yksinäisen suden rooli. Kun mietin, millaisesta perheestä Nemi on lähtöisin, en halunnut tehdä tyypillisintä ratkaisua.” Nemi ei ole pimeille poluille eksynyt “hyvän perheen” tytär. Hänen isänsä muistuttaa Ozzy Osbournea tai vastaavaa ikääntynyttä hevirokkaria. Nemin äitikin pukeutuu mustaan, kuin myös raivostuttava pikkuveli Haaska. “Halusin antaa Nemille edes tämän yhden vapaan alueen, jossa hän saa olla oma itsensä ja jossa häntä ymmärretään. Ainakin jonkin verran paremmin kuin muualla.”
Musiikki ja kirjallisuus
Musiikki on tärkeää sekä Nemille että Liselle. Rokki soi aina kun Myhre tekee töitä. Hän on myös koonnut sarjalle soundtrack –levyn, joka koostuu pääosin norjalaisten metallibändien kappaleista. Nemin suosio auttoi näitä tulemaan paremmin tunnetuiksi kotimaassaan. Nemi on sydämeltään hyvä, mutta ulkoisesti räväkkä, kuvia kumartelematon hahmo. Hänen Raamattunsa on Taru Sormusten herrasta eikä kettutyttöyskään ole kaukana.
 |
Vihaistakin postia
Ei ihme, että sarja on herättänyt paljon keskustelua. “En saa kovinkaan paljon vihapostia, onneksi. Ainahan joku suuttuu jostakin. Viimeksi sain valituskirjeen, jossa naislukija väitti että Nemillä on liian isot rinnat! Tai joskus valitetaan, että hänen silmänsä ovat liian isot, mutta minusta Nemi näyttää coolilta. Jos minun pitäisi uskoa kriitikoita… siis, toki minä kuuntelen kritiikkiä, noudatankin sitä ja rakastan saada palautetta. Viime kädessä toimin kuitenkin oman pääni mukaan. On aivan mahdotonta miellyttää kaikkia, ja jos onnistuisin siinä, sarjasta tulisi liian tylsä luettavaksi.”
Pluto rulettaa
Entä kumpi on sarjakuvapiirtäjälle sopivampi lemmikki, kissa vai koira? “Hmmm… olen koiraihmisiä, joten minun on pakko vastata koira. Rakastan Plutoa, hah haa. Siis jos katsoo sarjakuvien kissahahmoja… On olemassa Ressu ja Pluto, sitten taas vastapuolella Karvinen… hänestä minä en todellakaan pidä.”
Lisätietoja:
Nemin viralliset sivut – norjaksi
Nemin epäviralliset sivut – englanniksi