Sarjakuvaa Portugalista, por favor!

Kotimainen Neliö-lehti tarjoilee toisessa numerossaan Portugalin antia maailmalle. Lehdessä esitellään myös kahden nuoren sarjakuvataiteilijan, Pedro Noran ja Isabel Carvalhon, tyylinäytteet. Miten portugalilainen sarjakuva eroaa suomalaisesta – vai eroaako?

Pedro Nora & Jessica Khane
Grand Prix
Neliö

26-vuotiaan portugalilaisen graafisen suunnittelijan, Pedro Noran, Neliö-lehden toisessa numerossa julkaistu nelisivuinen Grand Prix on tosipohjainen tarina miehestä, joka olosuhteiden pakosta asettuu ystävänsä elämään. Pierre on

keittiömestariksi ylennyt pikkolo, joka ystävystyy samaisen hotellin aiemman keittiömestarin, Travisin, kanssa. Travisin suurin päämäärä on voittaa ruokakilpailun Grand Prix, ja päämäärän tavoittelemista eivät estä edes kaunis vaimo ja kaksi lasta. Pierren tehtäväksi tässä koitoksessa lankeaa avustaa Travisia herkullisten ruokalajien valmistuksessa, sekä pitää huolta tämän perheestä. Kuinka ollakaan, loppujen lopuksi Pierre ajautuu Travisin perheen kokonaisvaltaiseksi pääksi, ja Travis tekee itsemurhan.

Neliö-lehden haastattelussa Pedro Nora sanoo, ettei pidä sarjakuvien käsikirjoittamisesta. Senpä takia hän työskenteleekin erillisten käsikirjoittajien, tällä kertaa Jessica Khanen, kanssa. Hyvä niin. Grand Prixissä vain on tekstiä ainakin minun makuuni ihan liikaa. Teksti ja kuvat eivät ole tasapainossa keskenään, vaan Noran tekemät sarjalliset kuvat tuntuvat ennemminkin Khanen tekstin kuvitukselta, eivät yhtenäiseltä sarjakuvalta.

Muuten Noran piirustusjälki on sinänsä ihan mielenkiintoista; samalla sekä pehmeää että kovaa. Kynän jäljet ovat tarkan voimallisia, mutta silti samalla ohuen kevyitä. Varjostus toimii mielestäni hyvin, ja sinisen lisävärin käyttö tuo kuviin oman ilmeensä.

Isabel Carvalho
Dr. Gaspar & the siamese twins
Neliö

Niin ikään 26-vuotiaan taidegrafiikkaa ja maalaustaidetta opiskelleen Isabel Carvalhon tarina perustuu myös tositapahtumaan, jonka hän on halunnut ihmisten muistavan. Tarina kertoo tohtori Gasparista, joka yritti erottaa iranilaiset siamilaiset kaksostytöt toisistaan.

Kerronta alkaa Gasparin kuusivuotissyntymäpäivästä, jolloin hän saa lahjaksi kirurgin perusvälinepakkauksen, ja etenee perhosten leikkelyopintojen kautta kansainväliseen huippukirurgiuteen. ”Hänen erikoistumisalueensa lääketieteessä oli nimenomaan jakaminen, sen erottaminen ihmisvartalosta jonka pitäisi olla osa yhtenäisyyttä. Harvinaisten poikkeamien alueella Gasparista tuli merkittävin alallaan.”

Tohtori Gaspar saa yhdeksän vuoden aikana iranilaisilta siamilaisilta kaksostytöiltä, Simonelta ja Ivonelta, useaan otteeseen kirjeitä, joissa he pyytävät tohtoria irrottamaan heidät toisistaan. Tohtori pitää tapausta kuitenkin toivottamana, eikä suostu leikkaukseen ennenkuin viimeisen epätoivon edessä. Tytöt ovat valmiita ennemmin kuolemaan kuin elämään loppuelämänsä kiinni toisissaan.

Tohtori Gaspar tekee parhaansa, mutta leikkaus epäonnistuu, molemmat tytöt kuolevat. ”He olivat yksi värisevä perhonen, joka lensi kohti kirkasta valoa. Tietoisina vaarasta, he sinkoutuivat tuleen.”

Tapaus on ehdottomasti kertomisen ja muistamisen arvoinen. Mutta kuten Noralla myös Carvalholla on mielestäni liiaksi tekstiä kuviin nähden. Ja myös tässä tarinassa hyvinkin staattisen oloiset kuvat tuntuvat ennemminkin kuvittavan itse tekstiä.

Ehkä se on juuri uutta portugalilaista sarjakuvakerrontaa omimmillaan. Ja varmasti se on myös toimivaa, mutta itse pidän enemmän tekstin ja kuvan tasapainoisemmista yhdistelmistä.