Korakarumin ruhtinas ja muita tarinoita

Uutuusteoksessa Carl Barksin alkuperäiskäsikirjoitukset 1960- ja 1970-luvuilta saavat uuden ulkoasun nykysarjakuvan kärkijoukkoon kuuluvan Daan Jippesin taiteilemina.

Kirjan nimitarina kertoo Roope-sedän eli Roope-shaahin reinkarnaation aarrejahdista muinaisen Rahakasastanin pääkaupungissa Korakarumissa – seikkailuun ottavat osaa totta kai myös Aku ja ankanpojat.

Lisäksi kirjassa nähdään 12 muuta tarinaa: mukana on klassikoita kuten Päivä lainvartijana ja Ankkalinnan pillipiipari sekä monta sudenpentuseikkailua kuten Ryysyistä rikkauksiin ja Pelastakaa Mustametsä.

Korakarumin ruhtinas ja muita tarinoita
Käsikirjoitukset Carl Barks
Piirrokset Daan Jippes
Toimitus Hertta Hulkkonen, Jenni Hurme, Riku Perälä, Elina Rusokallio ja Aku Ankan toimitus
Suomennokset Antti Hulkkonen, Kati Valli ja Aku Ankan toimitus
Ulkoasu Raimo Hyvönen
Kansi Daan Jippes Carl Barksin luonnoksen pohjalta
Valokuva Lehtikuva Oy
Kustantaja Sanoma Magazines Finland Oy
Painopaikka Ednas Print, Slovenia 2013
Kk, väri, sid., 287 X 219 mm, 200 s.
Hinta 39 euroa
ISBN 978-951-32-3626-7
© DISNEY

Carl Barks oli epäilemättä kaikkien aikojen paras Disney-sarjakuvien artisti. Mutta kun hänen suurimmat klassikkonsa on luettu puhki, ovat vuorossa uudet versiot hänen uransa loppuaikojen käsikirjoituksista muille taiteilijoille. Eikä valtaosa näistä sarjoista yksinkertaisesti ole juuri mistään kotoisin. Pari poikkeusta käsikirjoituksista toki mahtuu mukaan, mutta niistäkin uusien versioiden tekeminen tuntuu turhalta. Ja Sudenpentujen tarinat ovat sen verran ponnettomia ja kaavamaisia että ne olisi ollut paras unohtaa alkuperäiseen muotoonsa.

Yhdysvalloissa julkaistu Jippesin kansikuva joka puuttuu kirjasta

Daan Jippes on 70-luvulla esiin tullut alankomaalainen taiteilija, ja näyttänyt kykynsä moneen kertaan. Esipuheen perusteella tuntuu maine nousseen päähän, tosin siinä Barkskin saa kunniaa.

Osa Jippesin uusintaversioista on julkaistu ensimmäisessä Ankantekijät-sarjan kirjassa, eikä tällä uudella julkaisulla ole päällekkäisyyttä sen kanssa. Barks-kompletisteilla sen sijaan nämä sarjat ovat jo Carl Barks -kirjaston viimeisissä osissa ja Aku Ankan säännöllisille lukijoillekin Jippes-versiot ovat yhtä sarjaa lukuunottamatta tuttuja. Joten Korakarumin ruhtinas -kirjan julkaisu on suoraan sanottuna rahat pois -meininkiä.

Uncle Scrooge oli ollut 1950-luvun lopulla Yhdysvaltain suosituin sarjakuvalehti, aivan Carl Barksin nerokkaiden Roope-johtosarjojen ansiosta. Kun Carl Barks hiljensi työtahtiaan vuonna 1965, jätti hän lehden kuvittamisen Tony Stroblille, jolle jäi vielä yksi käsikirjoitus käyttämättä. Ja tämä käsikirjoitus olikin sitten eräs Barksin uran loppuvaiheen parhaita. Barks oli tosin soveltanut vanhaa ideaa omasta sarjastaan Aku Ankka muinaisessa Persiassa. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun Barks löysi vanhasta sarjastaan parannettavaa, sääli että hän ei piirtänyt tätä itse.

Tämän kirjan nimitarinasta, Korakarumin ruhtinaasta, Tony Stroblin versio oli alunperinkin täysin onnistunut, eikä Jippes olisi luultavasti tähän tarttunutkaan jos ei olisi päättänyt jo Sudenpennuista kertovia tarinoita uudelleen kuvitettuaan tekevänsä uusiksi ihan kaikki Barksin käsikirjoitukset joita tämä ei ollut itse piirtänyt. Sama pätee tarinaan Päivä lainvartijana. Stroblin versioon ei ole mitään lisättävää eikä Jippes ole saanut näistä varsinaisesti mitään uutta irti. Tietenkin varsinkin nuoremmat Carl Barksin fanittajat pitävät enemmän Daan Jippesin lennokkaammasta barksmaisemmasta tyylistä.

Toinen juttu taas onkin vuonna 1966 aloittaneen Huey, Dewey and Louie, Junior Woodchucks -lehden sarjat, joita Carl Barks kirjoitti monta, ja useimmat käsikirjoituksista piirsi Kay Wright, joka ei ole ollut missään vaiheessa tasokas tekijä. Tony Stroblkin piirsi muutaman ja John Carey loput. Junior Woodchucks -lehdessäkin oli nuoremmilta kirjoittajilta samantasoisia ja jopa paljon parempiakin tarinoita. Sen sijaan tämänkin kirjan muut kuin sudenpentutarinat ovat selkeästi parempia.

Samat kliseet toistuvat: Sudenpennut törmäilevät toisiinsa ongelmatilanteissa ensin päättöminä. Roope on tarinoissa yleensä konna, ja Aku häiritsee Sudenpentujen toimia joko ihan ilkeyttään tai ammatinharjoittamisen puitteissa vahingossa, tai sitten ollaan kilpasilla tyttöpartio Peukaloisten kanssa. Vartionjohtaja, jonka arvonimi vaihtelee sarjasta toiseen, mahtailee kovasti. Eläinten apuun turvaudutaan usein. Mutta Jippes voisi tarkemmin tutustua eläimiin mitä piirtää. Nyt sarvikuonolla on raateluhampaat. Alkuperäisessä sarjakuvassa sarvikuonon tilalla on virtahepo, joten virhe on Jippesin.

Musiikin lumoissa on se ainoa sarja, jota ei ole Aku Ankassa nähty, vain Barks-kirjastossa. Alkuperäisiä versioita ei omana aikanaan kaikkia suomennettu, kuten ei tätäkään. Jippes tekee sentään Akun raivarista tehokkaamman kuin Kay Wright.

Ankkalinnan pillipiiparista Don Rosakin oli ehtinyt tehdä jo oman versionsa, joka sekin on nähty Aku Ankassa 49/2001. Kolme ensimmäistä sivua ovat Barksia ja molemmissa versioissa täysin samoja. Lopputarinassa perusidea on sama, mutta muuten piirtäjät ovat menneet omia polkujaan. Kyllähän Don Rosan versio näistä kahdesta on parempi villeine oivalluksineen, mutta jotenkin tuntuu että Jippesin versio on sellainen jonka Barks olisi tehnyt.

Päivä lainvartijana on sitten paljon hauskempi ja jännittävämpi, ja painui monen nuoren lukijan mieleen vuonna 1973. Jotkut eivät tietenkään taaskaan hyväksy Tony Stroblin taiteen hylkäämistä, mutta Jippes on tässä tarinassa parhaimmillaan koko kirjassa, nauttien piirtämisestä koska tarina on niin mielipuolinen. Kirjan ehdotonta parhautta nimitarinan ohella. Aku joutuu vapaaehtoisena poliisin varamiehen varamiehenä tositoimiin. Prätkäjengi Kiirastulen kerubit [sic] pelottelee väkeä ärisemällä. Räyh! Ja kaiken huipuksi Ankkalinnaan laskeutuu ufo.

Älä häiritse nukkuvia luita -tarinassa aikaisemmassa versiossa Sudenpentujen seurassa päivän pelastaja oli Pluto, mutta tähän on otettu alunperinkin tarkoitettu Virallinen Vihikoira Kenraali Nuuh, jo useasta Barksin vanhemmasta sarjasta tuttu superkoira.

Paras Barksin käsikirjoituksista Junior Woodchucksiin oli Vaikertavien kumpujen koira, eli uutena versiona Huokaavien kukkuloiden aavekoira, joka ei ole tässä mukana, vaan jo Ankantekijöissä, jonka pehmeäkantista versiota näkyi toissa vuonna kioskeillakin. Kannattaa hankkia ennemmin se kuin tämä tyyris opus. Samoin siinä oli seuraavaksikin paras, Pullotettu vartio, jossa Milla Magia on konnana. Sarja uudelleenjulkaistiin Aku Ankassa vastikään.

Painoasu on Korakarumin ruhtinaassa oikein hyvä, siinä ei ole moittimista. Ja onhan kirja komea kovakantinen laitos mattapintaisine kansineen. Koko ja kannet ovat samanlaiset kuin Carl Barksin parhaat -kirjassa ja samaan tapaan puhekuplat ovat ladottua tekstiä, ei edes käsinkirjoitetun näköistä. Hintakin on sama. Ei tätä aiemmin mainituista syistä faneille kehtaa suositellakaan ja satunnaisemmille Ankan lukijoille löytyy lukuisia parempia kirjoja kaupoista.

Keskustele Carl Barksista Kvaakissa
Keskustele Daan Jippesistä Kvaakissa