I am not this hand

Vuonna 1962 Britanniassa ensiesiintymisensä tehnyt Teräsnyrkki nousi Suomessakin lukijoiden suosikiksi. Sarjakuvalehdessä vuosina 1971-1974 seikkaillut sankari sai jopa oman julkaisunsa, joka tosin kesti vain 12 numeroa vuosina 1974-1975. 80-luvulla sankari piipahti vielä Mustanaamion sivuilla. Nyt tämä genrejä venyttävä tavallinen supersankari on palannut kovissa kansissa.

Teräsnyrkki
Alkuteos The Steel Claw: The Vanishing Man (2006)
Käsikirjoitus Ken Bulmer
Piirrokset Jesús Blasco
Suomennos Antti Poussa
ISBN 978-952-233-608-8
Egmont Kustannus, 2012

Teräsnyrkki (The Steel Claw) on sarjakuvasankari, jolta on amputoitu käsi. Oikeastaan päähenkilö Louis Crandell on sankari vain sen vuoksi, että käyttää proteesia. Vaan tuskinpa tekijöillä (sarjan liukuhihnaduunina uuteen Valiant-sarjakuvalehteen monen muun hahmon joukossa ideoineet Fleetwayn toimittajat Jack Le Grand, Sid Bicknell ja Ken Mennell) on ollut asiaan sen syvällisempää näkökulmaa, ei edes sodanjälkeisessä Britanniassa. Pikemminkin sarjassa sivutaan myöhemmiltä vuosikymmeniltä tutumpia kyborgi- ja bioniikkateemoja, ihmisosien korvaamista ylivertaisemmilla mekaanisilla osilla. We can rebuild him! Heikko ihmiskäsi luonnollisesti joutaakin roskiin vahvemman teräksisen nyrkin tieltä.

Sähkötärskyn ansiosta Crandell muuttuu joksikin aikaa näkymättömäksi, joka onkin se hahmon oleellisin piirre. Ainoastaan teräksinen käsi jää näkyväksi, leijaillen kouristellen tummanpuhuvissa ruuduissa kuin jokin goottilainen painajainen. Nyrkki vaikuttaa tällöin olevan lähes oma olentonsa, kuin se olisi kokonaan irrallaan näkymättömästä isännästään. Lieneekö tekijöillä ollut mielessä W.F. Harveyn klassinen irtokäsitarina The Beast with Five Fingers, tai sen elokuvaversio vuodelta 1946? Sattumoisin Oliver Stonen vuonna 1981 valmistuneessa uusintafilmatisoinnissa The Hand päähenkilö on muuttunut pianistista sarjakuvapiirtäjäksi.

Näkymätön mies redux

Käsikirjoittajaksi sarjaan valikoitui tuottelias mutta nyt jo unohduksiin jäänyt scifikirjailija Ken Bulmer ja piirtäjäksi espanjalainen Jesús Blasco. Formaatti on karu. Tarinat kerrotaan kahden sivun pätkissä, jotka alkavat kertauksella ja loppuvat cliffhangeriin. Muoto on kiveen hakattu, mutta Teräsnyrkin persoonallisuus venyy ja vinkuu kuin skitsofreeninen purukumi kahden ensimmäisen seikkailun aikana. Ensiesiintymisessään Crandell jupisee rahan ja vallan perään jo ennen kuin saa näkymättömäksi tekevän sähköiskun. H.G. Wellsin Näkymätön mies (1897) sentään sekosi vasta näkymättömyyden tuomasta vallasta, Crandell on sekaisin jo valmiiksi.

Wellsin näkymättömän miehen tapaan Crandell rötöstelee ja tekee mitä lystää, uhaten lopulta räjäyttää New Yorkin. Käänteitä riittää, mutta sitten tosielämän puolella lehden toimittaja meni vaihtoon ja sarja piti vetää nopeasti päätökseen uuden tieltä. Tämä onnistui muutamassa ruudussa.

Dr. Jekyll & Mr. Bond, oletan

Klassikkojen ryöväys jatkui, toisessa sarjassa tekijöitä lienee inspiroinut Robert Louis Stevensonin kauhukertomus Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde (1886). Suurrikollinen Crandell on toisessa tarinassaan itkupilli, joka lähes jokaisen kaksisivuisen päätteeksi ruikuttaa surkeuttaan tai huutaa ”aaagh”. Kauas on jäänyt edellisen tarinan psykoottinen mestaririkollinen! Toisen tarinan konna on Tohtori Deutz, joka rakentaa ensimmäisessä sarjassa Teräsnyrkin näkymättömäksi tehneen koneen uudestaan. Keksintö kuitenkin muuttaa tohtorin apinamieheksi. Upotettuaan kätensä alumiinimaaliin hirviötohtori huijaa rikostensa silminnäkijät kuvittelemaan, että Teräsnyrkki se taas rötöstelee. Tiedemiehetkin vain toteavat, että jatkuvat sähköiskut ovat varmaan muuttaneet Crandellin apinaksi. Mutta Crandell kuitenkin pyrkii vollotuksen ja valituksen ohessa puhdistamaan maineensa ja luonnollisesti myös onnistuu siinä, pitäähän show’n jatkua.

Teräsnyrkin seuraava eli kolmas inkarnaatio muistuttaa vuorostaan Ian Flemingin luomuksia. Tuskin sattumalta, ensimmäinen varsinainen James Bond -elokuva Tohtori Ei sai ensi-iltansa vuonna 1962 ja sarjakuvastrippinä hahmo oli esiintynyt Britanniassa jo vuodesta 1958. Viimeisessä Ken Bulmerin kynäilemässä tarinassa Crandell alkaa jo muistuttaa täyspäistä sarjakuvasankaria. Crandellin sukellusloma keskeytyy rosvojen kaapatessa testattavana olevan keksinnön. Täyspäisyys ei kuitenkaan sovi Teräsnyrkille niin hyvin, seikkailun lopussa mies vaikuttaa lähes vastentahtoiselta sankarilta, joka haaveilee vain olevansa tavallinen. Nyrkki on sekä lahja että kirous. Rauhaa ei sankari kuitenkaan saanut jatkossakaan, uuden kirjoittajan Tom Tullyn ohjauksessa Crandell kokeili vielä esimerkiksi supersankariutta trikoilla, ryhtyi valtion salaiseksi agentiksi, nyrkki alkoi ampua ohjuksia ja luoteja yms. Kokeilujen aika ei ollut vielä ohi.

Jeesus pelastaa

Käsikirjoitusten painellessa pää punaisena missä milloinkin on sarjan yhtenäisenä pitäminen jätetty kokonaan piirtäjän vastuulle. Mutta mikäs on jättäessä, espanjalainen Jesús Blasco kuvittaa käsittämättömät kässärit hämmästyttävällä ammattitaidolla. Sarjan sekavat elementit saavat mustanpuhuvan, varjoja vilisevän ulkoasun, joka onnistuu nostamaan sarjan kertarysäyksellä ylempään A-luokkaan. Kokoelman sivuista aika on tosin jo nakertanut oman osansa.

Pramea kovakantisuus osoittaa sarjan olevan suunnattu pääosin vanhoille parroille, joille on jäänyt lapsena luetusta sarjasta mieleisiä muistoja. Britanniassa kokoelma julkaistiin Alan Mooren Albion-sarjakuvan innoittamana, mutta ilmeisesti laajemmaksi kokoelmasarjaksi aiottu projekti uuvahti jo tähän ensimmäiseen osaan. Alkuperäisestä englanninkielisestä kokoelmasta on suomennettaessa pudonnut Brian Bollandin tekemä kansi pois, tilalla on pahaenteinen, leijuva koura. Kirja sisältää lisäksi Steve Hollandin kirjoittaman esipuheen, joka taustoittaa sarjan syntyä.

Teräsnyrkki on aikansa lapsi ja sellaisena hellyyttävä. Kenties mielenkiintoisinta sarjassa on tekijöiden valmius sekoittaa sujuvasti useita erilaisia genretyyppejä, niin scifiä, kauhua, supersankarisaagaa, agenttiseikkailua kuin rikoskertomuksiakin. Lopputulos on hektinen ja linjaton, mutta niin on lasten mielikuvituskin. Ei ihme, että sarjasta tuli suosittu.

Tarinoiden alkuperäiset nimet ja ilmestymisajat:

The Steel Claw, 20 jaksoa, 6.10.1962 – 16.2.1963
The Steel Claw vs. Dr. Deutz, 20 jaksoa, 23.2.1963 – 6.7.1963
The Steel Claw vs. Sharkey, 11 jaksoa, 13.7.1963 – 21.9.1963

Keskustele Teräsnyrkistä foorumilla
Teräsnyrkki Suomessa