Kolmen kopla – palkkamurhaaja, ninja ja koulutyttö

Kill Me Baby on jo kuudes suomeksi ilmestyvä strippimuotoinen manga. Hiljattain uusintapainoksen saaneesta Azumanga Daiohista alkanut strippimangan julkaisu on keskittynyt yhtä poikkeusta lukuunottamatta koulumaailmaan. Nyt käsillä olevalla Kill Me Babylla on vaikeuksia täyttää edes heikompien edeltäjiensä saappaita, saatika sitten parhaiden.

Kill Me Baby
Tekijä: Kaduho
Julkaisija: Punainen jättiläinen
Käännös: Antti Kokkonen
ISBN: 978-952-16-1584-9
Hinta: 6.90 €
Sivuja noin 120, nidottu
Luettu: 1/4

Puuhapari Sonya ja Yasuna.
Puuhapari Sonya ja Yasuna.

Kill Me Babyn tekijä, nimimerkki Kaduho, kertoo sarjan loppusivuilla tavoitelleensa sarjansa tyyliksi manzaita eli perinteistä japanilaista komedian tyylilajia. Manzaissa on kaksi hahmoa, erikoinen ja tyhmä boke sekä normaalimmin käyttäytyvä tsukkomi. Kill Me Babyssa sekä boke että tsukkomi ovat koulutyttöjä. Niin erikoiselta kuin se voi kuulostaakin, palkkatappaja Sonya on tsukkomi ja tavallinen koulutyttö Yasuna puolestaan boke. Mutta asian kuuluukin olla juuri näin päin, sillä se luo heti alkuun pohjaa tulevalle komedialle.

Manzaissa vitsit ovat perinteisesti sanallisia, mutta siihen kuuluu myös toinen elementti, joka nousee Kill Me Babyssa tärkeään asemaan. Bokella kun on tapana saada tyhmyydestään rangaistukseksi tsukkomilta isku viuhkasta eli harisenista isku päähänsä. Sonya tosin ei tyydy pelkkään viuhkaan. Miksipä tyytyisi kun ammattina on palkkatappaja joka hallitsee esimerkiksi koko joukon erilaisia aseettomia tekniikoita?

Tiivis hahmoasetelma ja kahden hahmon erilaisuus luovat mahdollisuuden syvälle hahmoihin menevälle revittelylle. Tätä paitsi kuitenkin jäädään. Hahmot tuntuvat elävän aivan omaa sisäänpäinsuuntautunutta elämäänsä, joka ei avaudu lukijalle kylliksi. Kolmas hahmo, ninja Agiri, esiintyy ensimmäisen osan sivuilla vain ajoittain eikä lukija pääse kahden hahmon Sonyan ja Yasunan, kyytiin. Sen sijaan strippimanga tuntuu manzain kannalta juuri oikealta paikalta.

***

Koulumaailmaan sijoittuvia sarjoja julkaistaan Japanissa paljon. Kill Me Babyn kanssa samaan kastiin suomennettujen mangojen joukossa kuuluu niin ikään Punaisen jättiläisen julkaisema toinen häröilysarja Arki. Syy tällaisten sarjojen suosioon Japanissa voi mahdollisesti olla sikäläisessä tiukassa koululaitoksessa. Kun oppilaiden yksilölliset erot on minimoitu koulupuvuilla ja luokissa vallitsevat tiukat normit joiden mukaan toimia, voi koululaisista olla mukavaa nähdä tuttu ympäristönsä komedian ja kummallisuuksien kautta.

Mutta valitettavasti Kill Me Baby ei suoriudu hauskuuttamisesta yhtään sen paremmin kuin Arkikaan. Sarjasta puuttuu suomalaislukijalle tarpeellinen arkitilanteiden tuttuus jotta niistä väännettävät vitsit jaksaisivat naurattaa. Vaikka suomalaislapsetkin käyvät koulua, eroavat suomalaiset koulut japanilaisista huomattavasti eikä pohjustusta vitseille tätä kautta synny.

Mutta ei kaikesta voi kulttuurieroja syyttää. On olemassa monia hyviä japanilaisia sarjoja, joissa ainakin osa niiden viehätyksestä on peräisin niiden alkuperämaan erilaisesta elämänmenosta. Esimerkiksi suomeksikin julkaistu K-On! on onnistunut esimerkki tällaisesta. Vitsien laimeus on suurin Kill Me Babyn ongelma ja tämä taas kumpuaa tietysti tekijästä nimimerkkinsä takana. Taitava tekijä toisi sarjan tapahtumaympäristöt esille korostamaan vitsejä. Kill Me Babyn tilanteessa on lähes poikkeuksetta samantekevää onko ympäröivä maailma koulu tai jokin muu paikka.

Mutta siihen poikkeukseen. Parhaimmalla tavalla ensimmäisessä osassa onnistuu luku pokkarin keskivaiheilla. Siinä eläintarhasta karannut karhu aiheuttaa Sonyalle ja Yasunalle ongelmia puistossa. Kaduho tuo siis kouluympäristön lisäksi sarjaan myös muita paikkoja, mikä on piristävää. Puiston karhuepisodi ottaa tilasta aivan toisenlaisen otteen kuin kouluun sijoitetut pätkät. Valitettavasti luku loppuu kuin seinään tilanteen yllättävällä ratkeamisella. Ilmeisesti luvusta loppui tila ja seuraava luku jatkaa jälleen aivan muista aiheista.

***

Pokkarin jaksaa lukea läpi muutaman lukukerran voimin, mutta kerralla luettavaksi sarjasta ei ole. Se jättää valjun jälkimaun jossa etenkin pieleen mennyt manzaiasetelma harmittaa. Toivottavasti mahdollinen seuraava strippimanga on parempaa tekoa, sillä formaatilla tuntuu menevän Suomessa ainakin kelvollisesti julkaisujen määrän perusteella.

Takakanteen sarjan pituudeksi on merkitty neljä osaa, mutta sarja ilmeisesti yhä jatkuu Japanissa. Joko merkintä on virheellinen tai sitten sarjaa on päätetty julkaista vain neljän osan verran. Mahdollisten muiden osien julkaisu tullee ajankohtaiseksi mikäli sarja myy tarpeeksi hyvin. Jos sarja kiinnostaa, ei tästä kuitenkaan kannata liikoja välittää. Juonettomassa vitsisarjakuvassa julkaistavien pokkarien määrällä ei tämän kannalta ole väliä.

Kill Me Babysta voi keskustella Kvaakissa.