Piirtänyt: Francois Walthéry
Kirjoittanut: Guy d’Artet
Taustat: Bruno di Sano
Suomentanut: Anssi Rauhala
Kustantanut: Egmont Kustannus Oy Ab
Paino Livonia Print, Latvia 2012
ISBN 978-952-233-605-7
kovakantinen, 48/52 sivua, koko 240 x 315 mm, ovh 15.95 €
Edellinen Natasha-albumi (Suuri vedonlyönti) julkaistiin Suomessa jo tovi eli kolme vuotta sitten. Natashan seikkailuja lukemattomille kerrottakoon, että kyseessä on belgialaisen piirtäjän Francois Walthéryn yli 40 vuotta sitten luoma hahmo, älykäs ja seksikäs lentoemäntä, jonka ammatti on matkan varrella tarjonnut mukana olleille useille käsikirjoittajille oivan mahdollisuuden kierrättää sankaritarta ja tämän vakituista aisaparia Walteria mitä moninaisimmissa seikkailuissa ja maisemissa.
Suomalaisen kustantajan kotisivuilla luvataan aivan oikein Atolli 66-seikkailun olevan “silkkaa vauhtia alkusivuista räjähtävään loppuratkaisuun asti!”.
Tarvittaessa Walterilta irtoaa rajumpikin meininki!
|
Kyse on alkuperäisessä järjestyksessä kahdennestakymmenennestä Natasha-albumista, jossa seikkaillaan aiemmistakin lentoemännän seikkailuista tutuilla alueilla: maalla, merellä ja ilmassa, enimmäkseen kuitenkin maalla.
Tarinan alussa Natasha ottaa perille toimitettavaksi työmatkalleen paratiisimaisille Tiha-Tihan saarille viattoman pikkupaketin, joka osoittautuukin hankalaksi tapaukseksi.
Salaperäinen paketti, mitä lie sisällä?
|
Vaarallisia tilanteita riittää tuttuun tapaan, tällä kertaa kuuden eri liikkumisvälineen vauhdittamana! Tarinaa voi pitää täydellä syyllä agenttitason seikkailuna ja itse paketin sisältökin paljastuu varsinaiseksi arvoitukseksi. Juonen kehittely itsessään ei sisällä suurempia yllätyksiä, vauhdilla mennään tarinan rullatessa sujuvasti eteenpäin. Tästä syystä joku saattaa jopa kokea albumin sanokaamme vaikka hieman vähäravinteiseksi hengentuotteeksi lukijalleen. Toisaalta olisi hyvä muistaa, että seikkailusarjakuvalta on tuskin tarpeenkaan vaatia suuria, elämäntarkoitusta tai eksistentialistista tuskaa hakevia sävyjä. Atolli 66 asettuu juonirakenteeltaan Natasha-tarinoissa keskikastin sarjaan, hyväksi sellaiseksi. Teos on helposti luettavissa yhdeltä istumalta, niin kuin normisarjakuvan kanssa on voitava tehdäkin. Ja jos niin haluaa, voi lukukokemustaan syventää vaikka pienen tauon jälkeen lukemalla albumi uudestaan löytäen siitä useampiakin ulottuvuuksia.
Walter saa ankarasti kyytiä seikkailun aikana!
|
Natasha-tarinoita paremmin tunteville juonen mahdollinen keveys korvataan tarinaan ja kuvastoon sisälle rakennettujen, monesti huumorilla ryyditettyjen lukuisten sisäpiiriviittausten ja yksityiskohtien avulla. Niiden bongaaminen on ilo! Osa on purettu auki selityksin, osa jää lukijan tunnistettavaksi ilman apuneuvoja ja toki on myös niin, että ainakin itselleni osa sisäpiirivitseistä on jäänyt varmasti tunnistamatta. On viittauksia aiempiin Natasha-albumeihin ja Walthéryn ystäviin ja näiden tekemiin tai yhdessä työstettyihin sarjakuviin. Ainoastaan s. 40 on yksi auki purettavaksi aiottu viittaus jäänyt selittämättä. Oma suosikkini näistä sarjakuvamaailman sisäisistä viittauksista on Tora-Tora, jonka taustalla on Franquinin luoma Gaston eli Niilo Pielinen. Franquin-kytköksiä on itse asiassa useampikin albumissa.
Tora-Tora sählää kuin Niilo konsanaan!
|
Walthéryn piirrosjälki on varman rento, tutun tunnistettava Natashojen ystäville ja di Sanon ja Waltheryn yhteistyön hedelmät sulautuvat saumattomasti yhteen. Kuvakulmien käyttö eli elokuvista lainatakseni tarinan ohjaajana toimiminen on huippua. Pienellä mielikuvituksella voi kuljettaa tätä(kin) Natashaa elokuvana mielessään.
Hyvää yötä. Sen kuvausta siis.
|
Albumin painoasu on upea ja itseäni miellytti erityisesti monipuolinen ja kohdilleen osunut värien käyttö, esimerkkinä sekä varjojen ja valojen käyttö että yön vaihtuminen aamuksi aukeamalla 24-25. Käännös on taattua Anssi Rauhala-tasoa, tekstaus mielikuvitusrikasta, moni-ilmeistä ja elävää, pysyen selkeänä ja riittävän kookkaana.
… ja hyvää auringon nousua myös.
|
Belgialainen François Walthéry oli kuusikymppinen työstäessään tätä viimeisintä, alun perin 2007 ilmestynyttä Natasha-albumiaan. Teoksen omistuskirjoitus kertonee paljon: “Omistettu… kaikille vanhoille ystävilleni belgialaisen sarjakuvan kulta-ajalta, jotka ovat auttaneet minua tässä vaikeassa ammatissa.” Koin itsekin tämän albumin kultaisena kaikuna niiltä vanhoilta hyviltä ajoilta, joihin mestari itse omistuksessaan viittaa. Omistuskirjoitus selittänee omalta osaltaan edellä mainittujen viittausten määrää. Piirtäjä kuvaa ammattiaan vaikeaksi. Ensimmäisen julkaistun ja tämän Natasha-tarinan välillä on 36 vuotta. Se on pitkä jänneväli pitää yllä suhdetta naiseen, toki itse luotuun ja kuviteltuun, mutta silti. Niinpä sisäkansiin valokuvattu mestari itse tiirailemassa ystäviensä kanssa piirtämäänsä iätöntä, viatonta, seksikästä ja hyväsydämistä Natashaa väräyttää myös minun, vanhenevan miehen sisikuntaa.
Vanhat miehet ja …
|
… aina ihana Natasha! *sigh*
|
Olisiko Natashalla pieni, vino hymynpoikanen katsellessaan Walthérya? Natasha on hahmona iätön, naisen idea ja ideaali, miehen silmin katseltu. Siinä missä Natashan luoja vanhenee (Walthéry on tätä kirjoitettaessa 66-v.), pysyy sankaritar itse tietysti iättömän kauniina ja argh, niin viettelevän eroottisena seikkailuissaan. Jos veikata pitäisi, niin Natasha ja Walter (piirtäjän alter ego) eivät koskaan toisiansa saa. Ideaalin on pysyttävä ideoiden maailmassa.
Siis: suosittelen!
Kvaakissa voi jatkaa keskustelua Natashasta täällä ja mitä tässä vaatimattomassa arvostelussa on jäänyt vaillinaiseksi tai on peräti harhaan mennyt, sieltä löytyy korjausehdotuksia ja moniulotteista aiheen käsittelyä. Tapaamisiin siellä ja kiitos tähänastisesta!