Rakkaus ja hulluus eivät ole täysin eri asioita

Järjen veit on kotimaassaan Ranskassa hyvän vastaanoton saanut ja myynnilläänkin yllättänyt kirja parisuhdeväkivallasta. Käsikirjoittaja Sylvain Ricard näyttää viiltävän tarkkanäköisessä albumissaan, kuinka parisuhdeväkivalta ei aina ole ennakoitavissa. Piirtäjä Jamesin synkkä kuvitus ja eläinhahmojen valinta ihmisten tilalle etäännyttää lukijaa niin, että arkaan aiheeseen voi syventyä onnistuneesti.

Järjen veit
Alkuteos …à la folie
Käsikirjoitus Sylvain Ricard
Piirrokset James
Suomennos Saara Pääkkönen
Kustantaja Werner Söderström Osakeyhtiö
Painettu EU:ssa
Sid., kk, mv lisävärillä, 144 sivua, 201 X 263 mm
Hinta 25 euroa
ISBN 978-951-0-39235-5
© Futuropolis, Paris, 2009
Suomennos © Saara Pääkkönen ja WSOY, 2012

Parisuhdeväkivalta on vaikea aihe, ja on sitä ennenkin suomeksi tulleissa sarjakuvissa käsitelty, vaikka kustantaja toisin väittääkin. Koskettavin esimerkki lienee ruotsalaisen Åsa Grennvallin Seitsemäs kerros. Mutta onpa vaimoaan mätkinyt suomeksi itse Hämähäkkimieskin, ja tuorein tapaus supersankarien vaimonhakkaamisesta on tänä vuonna julkaistussa Ylivertaiset-kokoomassa. Nettinarttu-sivustolla ilmestyneessä sarjakuvassa taas käsiteltiin ainakin kerran henkistä väkivaltaa parisuhteessa.

Järjen veit -albumissa tarina alkoi tavalliseen tapaan: Nainen oli kaunis, mies oli erilainen kuin muut. He menivät naimisiin, kaikki oli kunnossa. Sitten eräänä päivänä, ensimmäinen isku. Ja sitten lisää. Ja sitten alkoi seksuaalinen väkivalta. Miten tällaiseen tilanteeseen ajaudutaan ja suhtaudutaan? Miten siitä selvitään – vai selvitäänkö lainkaan?

Albumi kuvaa miehen ja naisen istumassa sohvalla. He eivät puhu toisilleen, vaan toisistaan, lukijalle. He kertaavat yhteistä historiaansa, ja mitä pidemmälle päästään, sitä erilaisempia näkökannat ovat. Nainen puhuu naisen asemasta, mies työstään. Kummatkin rakastavat silti toisiaan. Järjen veit on väkivallan kuvauksena monisyisempi kuin Seitsemäs kerros.

Parisuhdeväkivalta ei ole pelkkää voimaa ja alistamista, vaan myös tekosyitä ja jatkuvaa kierrettä: erotaan ja aloitetaan alusta. Tässä saadaan silti miehenkin ajatukset tasapuolisesti esiin. Ei mies kuitenkaan viaton ole, eikä väkivaltaisuutta voida selittää sillä että töissä ottaa pannuun. Nainenkin tietää mistä kiikastaa ja yrittää ymmärtää, mutta marttyyriksi nainen silti tässäkin ajautuu. Mutta idea on se, että henkiset paineet ovat kummallakin pinnassa. Siihen viittaa albumin nimikin. Alkukielinen otsikko ei oikein käänny suoraan suomeksi, englanniksi se olisi ”Madly”. Ranskankielistä fraasia ei vaan käytetä muulloin kuin rakkaudesta puhuttaessa. Mutta tangosanoituksesta napattu pätkä sopii hyvin suomennoksen nimeksi, Saara Pääkkösen käännös on muutenkin osunut taas nappiin.

Nimettömiksi jäävien miehen ja naisen lisäksi asiaan liittyy muitakin hahmoja. Kummallakin on uskottu ystävä, miehellä se on esimies, joka rohkaisee pitämään puolensa akkoja vastaan. Ei siis puhuta kotiongelmista vaan töissä miehellä on kova konflikti naispuolisen kollegan kanssa. Paineet sitten purkautuvat kotona. Pomo on siis eläkettä odottava vanhempi mies, jonka mietteet naisen asemasta eivät ole tältä vuosisadalta. Nainen ei käy työssä, mikä on Suomea tavallisempaa machomiesten Ranskassa. Lapsia pariskunnalla ei ole, eikä niiden hankkimisestakaan missään vaiheessa puhuta. Hyvä niin, koska lukijan ajatus kääntyisi väistämättä lapsiin. Eikä se ole tämän teoksen tarkoitus. Mustasukkaisuutta tai päihteitä ei liity asiaan mitenkään. Sekin on tarkoituksellista. Ne olisivat liian helppoja syitä parisuhdeväkivallalle.

Naisen uskottu on paras ystävätär, joka yllyttää panemaan asiat järjestykseen, vaikka nainen haluaisi että kaikki pysyisi entisellään, ja rakkauden tähden voi ottaa vähän iskujakin. Ystävätär on selvästi pitänyt etäisyyttä mieheen, vaikkei tätä suoraan sanotakaan. Pariskunnasta vain nainen on ystävättären ystävä. Siten ystävätär pystyy demonisoimaan miehen. Toinen, jonka kanssa nainen keskustelee asiasta, on tämän äiti, jonka ajatukset tapahtuneesta ovat aivan vastakkaisia. Sukupuolten välisen juovan ohella tässä käsitellään myös eri sukupolvien suhtautumista asiaan. Nähdään myös lääkäri joka määrää särkylääkkeitä, ja psykiatri joka määrää masennuslääkkeitä.

Hahmoja ei ole kuvattu ihmisinä, vaan antropomorfisina eläiminä. Mies ja nainen ovat koiria, samoin pomo. Ystävätär on jokin lintu ja miehen kollega kissa. Taustahahmoissa on näitä kaikkia. Minusta eläinhahmot eivät edusta mitään symboliikkaa millään tasolla, voi tietysti olla että olen väärässä, mutten ainakaan sellaista keksinyt. Mutta eläinsarjakuviahan on niin paljon, että ihmisten tavoin käyttäytyvät eläimet eivät herätä kummastusta eivätkä etäännytä lukijaa hahmoista, olen siis tässäkin kustantajan kanssa eri mieltä. Varsinkin lintuhahmot muistuttavat Jussi Jäniksen ja Rockyn vastaavia.

Hieno albumi vaikeasta aiheesta joka tapauksessa. Ei lasten käsiin seksuaaliväkivallan vuoksi. Järjen veit päättyy hieman yllättäen aivan toisin kuin Seitsemäs kerros. Pohjoismaissa ratkaistaan ongelmat toisella tavalla kuin etelämpänä, vaikka viranomaisten puuttumiselta asiaan ei tässäkään vältytä.

Mustavalkoista grafiikkaa tukee ruskea lisäväri. Painoasu on erinomainen.

Tekijät ovat päälle nelikymppisiä miehiä, kummatkin ovat saaneet sarjakuviaan julkaistuksi vasta 2000-luvulla. Suomeksi heiltä ei ole tullut aikaisemmin mitään.

Keskustele albumista Kvaakin foorumilla