Ei uutta eläinsarjoissa

Vastakarvaan on sarjakuva Roopesta, neuroottisesta sinkkumiehestä, ja tämän puhuvista lemmikeistä. Miten kummassa näinkin tavanomaiselta kuulostava sarjakuva on onnistunut kirvoittamaan tappouhkauksia tekijälleen?

Darby Conley:
VASTAKARVAAN 1
Kustannus Oy Sammakko

Darby Conleyn Vastakarvaan on United Features Syndicaten levittämä suosittu ja arvostettu strippisarjakuva. 33-vuotias Conley on voittanut sarjakuvallaan Reuben-palkinnon parhaasta sanomalehtisarjasta vuonna 2002.

Suosion kirot konkretisoituvat hiljattain Conleylle, kun 30.10.2003 julkaistu strippi aiheutti sarjakuvantekijälle negatiivisen palauteryöpyn, joukossa myös tappouhkauksia. Strippi irvaili niinkin harmittomalle asialle, kuin Pittsburghin pahanhajuiselle ilmalle. Kaupungin asukkaat ovat nähtävästi kovin kotiseuturakkaita – tai häiriintyneitä.

Kyseinen strippi sinänsä on melko viaton, niin kuin vaikuttaa koko sarjakin olevan, päätellen Sammakon julkaisemasta ensimmäisestä Vastakarvaan-kokoelmasta. Kovin vaikeisiin aiheisiin Conley ei uskalla tai halua tarttua, eikä sarjakuvalla ole kovinkaan merkittävästi uutta annettavaa. Sen suosiota voi pitää on oireena amerikkalaisen sanomalehtisarjakuvan tilasta.

Ei niin, että Vastakarvaan olisi merkittävällä tavalla huono sarjakuva. Sen aihepiiri vain on kaluttu loppuun vuosia aiemmin. Sarjakuvan päähenkilö on Roope, nuori mutta tahdoton ja neuroottinen heppu, ammatiltaan mainosmies ja kroonisesti poikamies. Ihmissuhteiden rakentaminen ei olekaan helppoa, kun jaloissa pyörivät lemmikit, kissa Nökö ja koira Väsy. Nökö on sarkastinen ja aggressiivinen tuholainen, Väsy taas sinisilmäinen ja vielä Roopeakin passiivisempi ja alistuvampi. Kuten sarjakuvissa on tapana, eläimet puhuvat ja käyttäytyvät muutenkin kovin ihmismäisesti.

Conleyn viiva on ohutta ja tarkkaa. Kuvat vilisevät yksityiskohtia ja Conley käyttää sarjakuvastrippien yleisestä linjasta poiketen vaihtelevia kuvakulmia ja tavallista luovempaa rytmitystä.

Conley tekee havaintoja arjesta. Suurin osa Vastakarvaan-stripeistä tapahtuu Roopen asunnolla, jossa Nökö ja Väsy aiheuttavat kommelluksia Roopen yrittäessä turhaan hillitä elukoitaan. Eläinhahmot toimivat tavallaan sarjan lapsina: toisaalta älykkäinä, mutta toisaalta edesvastuuttomina hoidokkeina. Vitsien liikkeellepanevana voimana on usein Nökö, joka useiden sarjakuvien kissakollegoidensa tavoin on alvariinsa ryhtymässä mielikuvituksekkaisiin hankkeisiin, useimmiten Väsyn ja isäntänsä kustannuksella.

Nyynän isännän, sadistisen kissan ja masokistisen koiran kolmiyhteyshän ei ole mitenkään uusi käsite strippisarjakuvissa. Suoraan samanlainen dynamiikkahan on Karvisessa, vaikka vertaaminen Jim Davisin studioiden pystyyn kuolleeseen hirvitykseen olekaan reilua Conleyn aihetta tuoreemmin käsittelevälle sarjakuvalle. Kaikuja voi halutessaan nähdä aina Krazy Katiin asti, vaikka eläimet ovatkin eri ja valvovana voimana toimii koira eikä ihminen.

Tapahtumaympäristöltään ja teemoiltaan Vastakarvaan pelaa pitkästyttävästi varman päälle. Eläinaiheista huumoria ja arkisia tilanteita on nähty lehtien sarjakuvasivuilla maailman sivu, eikä Conley tuo mitään olennaisen uutta aihepiiriin. Lajityypissään Vastakarvaan-strippiä voi pitää onnistuneena, ja se varmasti löytää yleisönsä sanomalehtisarjakuvien ystävien suuresta piiristä. Laajemmin sarjakuvaa harrastavaa lukijaa Conleyn kunnianhimon puute ei viehätä, vaikka teknisesti sarjakuva onkin moitteeton.

3 Replies to “Ei uutta eläinsarjoissa”

Kommentit on suljettu.