Onnellisia ja onnettomia ihmisiä

”Ketään naista en kykene rakastamaan yhtä paljon, eikä kukaan voi rakastaa häntä niin kuin minä.
…ja se on pelottavaa. On pelottavaa olla onnellinen minun kaltaiseni kanssa…”

Jean ja Cathy etsivät tyttärelleen hoitajaa. Palkatako sympaattinen ketjupolttaja vai omituinen neurootikko? Félix uskoo, että vauvan avulla onnistuu helposti vonkaamaan naisia. Cathy puolestaan tuntee itsensä vanhaksi ja lohduttaa itseään kalliilla kenkäparilla.

Jeanin elämää -sarjan seitsemäs nelivärialbumi kuvaa arkista onnen etsintää ja kertoo pienistä murheista sekä voitoista taistossa kohtaloa vastaan. Erottamattoman ranskalaiskaksikko Dupuyn & Berberianin loihtimat sivun tai kahden mittaiset tarinat ovat kuin sarja valokuvia todellisesta elämästä.

Jeanin elämää 7 – Tietty tasapaino
Alkuteos Monsieur Jean Tome 7 – Un certain équilibre
Kirjoittaneet ja piirtäneet Philippe Dupuy ja Charles Berberian
Värittänyt Ruby
Suomentanut Mikael Ahlström
Tekstannut Mika Lietzén
Kustantaja Werner Söderström Osakeyhtiö, Helsinki
Painettu EU:ssa
48 sivua, pk, nid., väri, 215 X 290 mm
Hinta 17 euroa
ISBN 978-951-0-39024-5
© DUPUIS by Dupuy, Berberian, Ruby
Suomenkielinen laitos © Mikael Ahlström ja WSOY 2012

Jeanin elämää 7:n myötä kaikki Jean-albumit on saatu suomeksi. Ranskaksi tämä on ilmestynyt jo 2005 eikä sen jälkeen sarjaa ole jatkettu.

Kuinka monta kertaa leipomossa pitää sanoa päivää?
Kuinka monta kertaa leipomossa pitää sanoa päivää?

Sarja poikkeaa edellisistä albumeista, sisältäen enimmäkseen yhden, mutta myös muutaman kahden sivun mittaisia episodeja. Nämä ovat ilmeisesti ilmestyneet jossakin aikakauslehdessä alunperin, jokainen episodi toimii omana kokonaisuutenaan, mutta ne muodostavat loppujen lopuksi yhden suuremman kokonaisuuden, edellisten albumien tapaan. Joskin vähemmän kiinteän.

Tapaamme tietysti vanhat tuttumme Jeanin, Cathyn ja Félixin. Eugène-poikakin on edelleen mukana. Uutena hahmona tapaamme Cathyn sinkkukaverin Agnèsin ja tämän dominoivan äidin.

Albumin alkupuolen tarinoissa ovat selvästi entiseen tapaan pääosissa Jean ja Cathy, mutta sitten tapahtuu kummia. Agnès varastaa parhaat jaksot itselleen. Kun taas Félix esiintyy suurimman osan albumista entisestä hulivilistä poikkeavassa roolissa. Nyt hän on katkera Lietten lähdettyä ja rypee ongelmissaan oikein rypemällä. Eugène on selvästi kasvanut ja osoittaa kehittynyttä nokkeluutta ja riippuvuutta tiramisuherkkuihin. Nimihenkilö Jean jää vaisumpana hahmona omassa albumissaan statistiksi.

Agnès ja Félix tapaavat toisensa vain yhdellä sivulla loppupuolella. Jeanin ja Cathyn järjestämien sokkotreffien merkeissä tietysti, mutta löytyykö yhteistä säveltä? Molemmat ovat sen verran täynnä ongelmia, etteivät he ehkä sittenkään ole toisilleen luotuja. Agnèsin taipumuksiin kuuluu eräänlainen syndrooma, joka ilmenee tässä tosin vain sosiaalisesti hankalissa tilanteissa. Eli eipä taida olla kyse Touretten oireyhtymästä. Se lakkaakin Agnèsin vaihdettua lääkitystään. Eipä tuosta huumoria pidempään olisi kannattanut repiäkään.

Ja huumoria tässä tosiaan on. Enemmän kuin edellisissä osissa. Yhden sivun muotoon huumori tietysti kuuluukin. Hieman itsensä toistamisen puolelle huumori menee, mutta huvittaa yhtä kaikki. Edelleenkin on mukana kuolemattomia repliikkejä, vuoropuheluja ja filosofiaa. Hieno kuvitus kruunaa kaiken ja väritys on aivan upea.

Sarjan paras osa uusin albumi ei taida olla, hieman jäähdyttelyn makua, mutta aikaisemmista osista pitäneet tuskin kamalasti pettyvät. Toivottavasti Monsieur Jeania jatketaan vielä. Agnèsista eikä hänen äidistäänkään ei saatu vielä kaikkea irti.

Suomennos, tekstaus ja painoasu ovat kaikki huippulaatua.

Keskustele Jeanin elämää -sarjasta Kvaakissa