Sarjakuva, etymologisia aatoksia

Etymologia on sanojen alkuperän tutkimusta, sananselitysoppia, jonka tutkimuskohteena on sanojen alkuperä ja historia. Sarjakuvan etymologia on mieltä askarruttava, eikä sitä liene kovin tarkkaan tähän mennessä arvuuteltu.

Nykysuomen etymologisessa sanakirjassa (Wsoy 2005) todetaan, että sarjakuva on juonellinen piirroskuvasarja, johon tavallisesti liittyy teksti. Sarja-sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Sana on mitä ilmeisemmin vanha ja omaperäinen. Kuva-sana on vanha germaaninen laina.

Sarja-kuva on yhdyssana, joka kertoo suoraan, mistä on kyse: sarjana etenevistä kuvista. Sarjakuvaa on käytetty tarkoittamaan suomenkielessä eri asioita ja sen rinnalla on elänyt paljon lähes samanlaisia sanoja, joskin myös aivan toisenlaisia.

Tämä artikkeli on vain diletantin askartelua, välillä vallatontakin, jossa sarjakuvaa on haettu Kansalliskirjastomme sähkömuotoisesta aineistosta. Joskin ovat sähköaivot välillä epäonnistuneet lukiessaan vanhamuotoista pränttiä ja fraktuuraa, minkä tähden ei aina ole voinut luottaa siihen, mitä tietoa laitteella näkyy. Mutta monta mielenkiintoista tiedonjyvää laariin kertyi, niistä jäljempänä.

* * *

Helsingin Sanomissa mainostettiin 22.12.1904 (s. 6) Amerik(k)alaista kuvakirjaa (Minerva, 1904):

Tämä kuvakirja on kerrassaan uutta alallaan. Siinä on nimittäin leveällä huumorilla piirrettyjä värillisiä sarjakuvia, jotka aina muodostavat kokonaisuuden, kuvaten jotakin naurettavaa tapausta lasten ja vanhempien ihmisten elämästä. Kehittää lapsissa hilpeätä mieltä ja leikillisyyttä.

Sarjakuvaa on käytetty siis sen modernissa merkityksessä jo aivan viime vuosisadan alussa.

Sarjakuva oli sanana olemassa suomenkielessä jo aikaisemmin, mutta sen merkitys oli eri. Kuultokuvina erilaisilla taikalyhdyillä (ks. Wikipedia) esitettiin markkinoilla ja teattereissa matkakuvauksia tai kuvasarjoja. Suomeksi niistä käytettiin yleisesti nimitystä sarjakuvat.

26.07.1893 Tampereen Uutiset nro. 111 sivu 2
Panoraama International esittää tämän viikon alusta alkaen sarjakuvia Potsdamista ja lähitienoilta, muun muassa Sanssoucin ja Babalsbergin linnoista…

Esitettiin myös matkakuvia (resebilder), warjokuvia (skuggbilder) sekä sciopticonkuvasarjoja siinä missä sarjakuviakin; nimitykset vaihtelivat. Nämä taikalyhtysarjakuvat olivat usein peräisin Saksasta, jossa niistä käytettiin nimitystä Die Bilderserien. Joskus esitettiin myös pilakuvia, erityisesti Wilhelm Buschin sarjakuvamaisista tarinoista (ks. The Magic Lantern Society). Näitä samoja tarinoita julkaistiin myös suomalaisissa lastenlehdissä. Pilakuva tarkoitti suomeksi pitkään myös komediaelokuvia.

Valvoja-lehdessä sarjakuva oli kirja-arvosteluissa käytetty termi, joka tarkoitti proosassa olevia peräkkäisiä kuvauksia samasta asiasta. Sarjakuva oli käytössä myös opetuskuvissa, joissa kuvattiin vaikkapa hirvensarvien kasvua (Luonnonystävä 1.9.1901). August Malmströmin muistokirjoituksessa (07.12.1901 Suomen Kansa no 217) kirjoitettiin näin:

Kun Malmström syksyllä täytti 70 vuotta oli taiteilijatalolla Tukholmassa pantu toimeen näyttely hänen maalamista tauluista. Siellä oli nähtävänä hänen teoksiaan joka alalta. Siellä nähtiin sarjakuvia ”Frithofin sadusta”, ”Vänrikki Stålista”, ”Perhon haudasta” ym.

Yksi vanhimmista sarjakuvan tapaista kerrontaa ilmaisevista termeistä on ”kuva-lauseellinen kertomus”, joka löytyy 1800-luvun puolivälistä.

19.10.1854 Morgonbladet nro. 81 sivu 4
Kuva-lauseellinen Kertomus M. A. Adamilta… [ks. Fennica: William Adams]

* * *

Sarjakuva-sana alkoi vakiintua käyttöön 1910-luvulla, erityisesti Nuori Voima -lehdessä. Muissa lastenlähdissä (Pääskynen, Sirkka) se vakiintui käyttöön 20-luvulla. Nuoressa Voimassa osattiin mainita jopa sarjakuvia piirtävät taiteilijat Ola Fogelberg ja Ilmari Vainio.

01.11.1915 Nuori voima. nro. 11-12 sivu 63
Mestari Paljakka ongella eli miten kiusanteolla on lyhyet jäljet, sarjakuva pilapilkkeitä s. 316…

01.11.1916 Nuori voima. nro. 11-12 sivu 68
Sarjakuvia piirtävät taiteilijat Ola Fogelberg ja Ilmari Vainio…

1910-luvun puolivälissä sarjakuva alkoi sanana vähitellen vakiintua, mutta sen rinnalla käytettiin pitkään myös muita synonyymejä, varsinkin kuvasarja-sanaa. Ruotsinkielisissä lehdissä bilderserie näyttää aluksi olleen yleisempi sana kuin seriebilder, näidenkin sanojen merkitys vaihteli aivan kuten suomessa. Ruotsiksi sarjakuvat ovat tecknade serier tai pelkästään serier.

Kuvasarja on ollut sarjakuvan yleisin synonyymi ja se eli pitkään sarjakuvan rinnalla, aina Aku Ankka -kuvasarjalehteen saakka. Myös Siivet-lehden kannessa luki ilmasodan kuvasarjalehti vielä 60-luvun puolivälissä.

Kuvasarja on ollut käytössä ainakin 1800-luvun lopulta saakka.

02.08.1897 Savo-Karjala nro. 86 sivu 4
«Figaro» julkaisi äskettäin mainion pilapiirtäjän Carran d’Achen kuvasarjan, joissa esitetään presidentin huolia, hänen tuumaillessa keinoja, miten voisi välttää Saksan keisaria….

Sarjakuvan ja pilapiirrosten ero on usein lähes mahdoton määritellä, ja yhdyssanoilla uutta luova kielemme loi lukuisia eri muotoja kuten sarjapilakuvan ja pilakuvasarjan. Kaikkia muotoja käytetiin 20-30-luvulla rinnakkain, jopa samoissa lehdissä.

Ruuduittain etenevistä saduista, joissa oli tekstit ruutujen alapuolella, käytettiin usein sanaa kuvakertomus. Kuvakertomuksia oli myös Helsingin Sanomien sarjakuvaliitteen nimi 30-luvulla.

1920-luvulla sarjakuva alkoi sanana olla suhteellisen yleisessä käytössä, sitä käytti myös Veli Giovanni (Hillari Johannes Viherjuuri, 1889–1949) lukuisissa eri yhteyksissä; erityisesti on huomioitava vuonna 1924 ilmestynyt Kalle Viksari ja muita sarjakuvia. Sarjakuva-sana esiintyi Veli Giovannilla myös sarjakuvassa Pilajuttuja ja piirroksia -lehdessä vuonna -27 (Jaakko Puokka: Kolmipäinen koira, s.112-113). Veli Giovannin on joissakin yhteyksissä (mm. Kansalliskirjaston Rotundassa vuonna 2008 pidetyn Veli Giovanni -näyttelyn näyttelytekstissä) väitetty keksineen sarjakuva-sanan. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaikka hän toki oli yksi tärkeä sarjakuva-sanan vakiinnuttajista suomenkieleen.

* * *

Yhteenveto: Sarjakuva tarkoitti 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa kuultokuvasarjoina esitettäviä matkakuvia sekä valitus- ja opetustyöhön käytettyjä kuvia. Vuonna 1904 Amerikkalaisen kuvakirjan mainoksessa sarjakuvaa käytettiin sen nykymerkityksessä. Lasten- ja nuortenlehdissä sana vakiintui hiljalleen yleiseen käyttöön, mutta varsinkin kuvasarja eli sen rinnalla 1950-60-luvulle saakka.


Artikkeli perustuu Kvaakissa käytyihin keskusteluihin Suomalainen sarjakuva täytti 100 v. viime vuonna!, Sarjakuvatermeistä ja Sarjakuwat, kuvasarjat. Kiitokset keskustelijoille!