Ankkojen maailmanhistorian ympyrä sulkeutuu

Ankkojen maailmanhistoria käy läpi Ankkalinnan – ja koko maailman – historian alkuräjähdyksestä aina avaruusaikaan asti. Kuusiosaisen kirjasarjan kuudennessa ja viimeisessä osassa ihmetellään viime vuosituhatta leimannutta taiteiden ja tieteiden voittokulkua.

Lukijat saavat matkata ankkojen siivellä 1900-luvun alun Pariisin maalareiden ateljeista sotatantereiden kautta digiajan alkulähteille.

Sarjoista vastaavat Aku Ankan taskukirjoista tutut huipputekijät, ja mukana on myös aiemmin julkaisematonta materiaalia. Nyt tehdään ankkahistoriaa!

Ankkojen maailmanhistoria 6 – Nykyaika
Kirjoittajat Alessandro Sisti, Giorgio Pezzin, Bruno Sarda, Nino Russo, Giulio Chierchini, Augusto Macchetto ja Maria Muzzolini
Piirtäjät Andrea Ferraris, Paolo Mottura, Roberto Vian, Carlo Limido, Giulio Chierchini, Alessandro Perina, Giorgio Cavazzano ja Massimo de Vita
Toimitus Jenni Hurme, Anna Kastari, Riku Perälä, Ville Viitanen ja Mika Äärilä
Suomennokset Kirsi Ahonen, Ville Keynäs, Anu Partanen, Riku Partanen, Saara Pääkkönen ja Aku Ankan taskukirjan toimitus
Ulkoasu ja taitto Raimo Hyvönen
Kannen piirros Andrea Freccero
Kannen väritys Cris Alencar
Esipuhe Jukka Relander
Valokuvat Getty Images ja Lehtikuva
Kustantaja Sanoma Magazines Finland Oy
Painopaikka Bookwell Oy, Porvoo 2012
175 X 265 mm, kk, väri, sid., 304 sivua
Ovh 32 euroa
ISBN 978-951-32-3350-1
© DISNEY

Aku Ankan ja kumppanien eri historiallisiin aikakausiin sijoittuvia seikkailuja on suomeksi julkaistu viime aikoina kahdessakin eri kirjasarjassa. Aku Ankan aikakone ilmestyi kioskeissa, ja sai päätöksensä jo aikaisemmin. Nyt on ilmestynyt kuudes ja viimeinen osa Ankkojen maailmanhistoriaa, jossa päästään viimein nykyaikaan.

Kirjan kaikki yhdeksän sarjaa ovat nk. taskarisarjoja, joten Aku Ankka -lehden sarjojen ystäviä tämä ei välttämättä liikuta. Ennen suomeksi ilmestyneitä näistä on vain kolme, joten taskarien keräilijälle tämä lienee pakollinen ostos.

Monisivuisen ja runsaasti kuvitetun esipuheen kirjaan on kirjoittanut Jukka Relander, joka vertaa Akua ja Mikkiä Charles Chapliniin, jossa ei mitään uutta ole, mutta laveammin heitä verrataan jazzmuusikko Louis Armstrongiin. Ehkä vähän kaukaa haettua, mutta Satchmo oli valtavan hieno ja tärkeä muusikko, vaikka joskus alistuikin pellehahmoksi valkoiselle yleisölle. Tästä löydämme yhtäläisyyden Akuun. Relander löytää yhtäläisyydet aivan muualta.

Disney-hahmojen historiaan siirtämisestä tehtyjä sarjoja on vuosikymmenten mittaan tehty paljon enemmänkin kuin mitä näihin kirjasarjoihin on mahtunut. En ole historia-aiheisista sarjakuvista Disney-muotissa yleensä ollut kiinnostunut, ja Maailmanhistoria-sarjastakin olen lukenut vain ensimmäisen osan. Arvioin näitä sarjoja siis sellaisenaan. Kvaakin foorumilta voi sitten lukea yleisön arvioita siitä miten sarjat ovat sopineet kokonaisuuteen.

Esimerkiksi Hessun hoopot esi-isät -sarjan neljäs osa on kirjan ensimmäinen tarina ja kymmenes on viimeisenä. Väliin sitten mahtuu kaikenlaista. Héssoûtin ja huomisen ihmeet -sarjaan karikatyyrien taitaja Andrea Ferraris on 1800-luvun liikennevallankumouksen ennakointiin saanut mahdutettua mukaan Jules Vernen, Gustave Eiffelin ja elokuvan isät Auguste ja Louis Lumièren (sarjakuvassa on nimi kirjoitettu väärin, mutta mitäs pienistä). Alessandro Sistin käsikirjoitus on osaksi sarja kuvia, eikä sarjakuvaa. Lisäksi Héssoûtinin pitämä museokierros menee liikaa opettavaisuuden puolelle. Muuten tarina on aika farssia, vanhan Hessu suurmiehenä -albumisarjan tapaan.

Seuraava Historiaa Hiiren silmin -sarjaan kuuluva vakavampi tarina, Valon kaupunki taas onnistuu lyömään ällikällä. Se on Giorgio Pezzinin kirjoittama ja erityisesti Paolo Motturan henkeäsalpaavan upeat kuvitukset 1800-luvun Pariisista ovat Taidetta isolla T:llä. Ei suoraa jäljentämistä vanhoista valokuvista vaan Mottura saa Pariisin kadut heräämään henkiin notkeiden Disney-hahmojen tallustellessa niillä. Gustave Eiffelin tapaamme tässäkin, joskin hieman eri näköisenä, ja kuuluisa torni valmistuu lopuksi. Mikin nimenä on Michel, ja taidemaalarina esiintyvän Hessun nimi on Auguste Henoir, ja on tietenkin impressionistitaiteilija Auguste Renoirin roolissa. Oikea Renoir oli ollut tosin jo rikas ja kuuluisa hyvän aikaa vuonna 1889, jolloin Eiffel-torni valmistui.

Kolmannessa tarinassa Loistava idea tapaamme viimein ankkojakin, vaikka Loistavan idean päähenkilö onkin Pelle Peloton. Tai oikeastaan tämän esi-isä joka Akun esi-isän kanssa pääsee keksintöjen historiaan. Bruno Sardan ja Roberto Vianin tarina on ilmestynyt aikaisemmin Aku Ankan Taskukirjassa numero 230, ja on melko köykäinen tarinaltaan, mutta ihan letkeästi piirretty.

Ja lisää keksintöjen syntyä on seuraavassakin tarinassa, Radion synnyssä, jossa Minnin esitäti (sic) keksii radion – vahingossa. Nino Russon kirjoittama tarina on melko hauska, mutta sanoisin tätä sovinistiseksi. Carlo Limidon taiteessa ei itsessään ole vikaa, mutta häviää vertailussa muille tämän kirjan piirtäjille.

Kirjan pisin sarja Aku Ankhofen – Punainen ankka edustaa wanhaa kunnon taskarimateriaalia, vaikka onkin niinkin tuore kuin vuodelta 1987. Tekijänä on silti jo 1970-luvun taskareista tuttu Giulio Chierchini, ja Aku nähdään ensimmäisen maailmansodan saksalaisen lentäjäsankarin roolissa lentämässä kolmitasolla, ja mukana on kurvatappeluita taivaalla! Roopen ja Kroisos Pennosen keskinäinen kilpailu on myös olennainen osa kokonaisuutta. Lentsikkapornon ystävät eivät tätä tietysti tosissaan ota, mutta on heilläkin huumorintajua. Hauska tarina ja täynnä raivareita ja lievää väkivaltaa vanhaan kunnon taskarityyliin. Chierchinin kulmikkaahko piirrosjälki ei varmaan vain ole kaikkien nykyisen taskari-ilmaisun ystävien mieleen.

Kirjan toinenkin Mikki-tarina Unelman mittainen matka on varsin kelpo esitys. Mikki ystävineen lähtee viime vuosisadan alussa Euroopasta siirtolaisiksi Amerikkaan, jossa Mikki joutuu heti elokuvamaailman pyörteisiin. Augusto Macchetto ja Alessandro Perina ovat tekijät. Minulle he ovat uusia tuttavuuksia, mutta kyllä nykytaskareiden lukijat heidät tuntevat. Mainio tarina ja näppärää piirrostyötä, vaikka ei varsinaisesti persoonallista jälkeä.

Kirjan tuoreimman tarinan Rytmi vie mukanaan on kuvittanut tutulla nykytyylillään suosikkipiirtäjä Giorgio Cavazzano, ja tv-sarja Onnen päivistä vaikutteensa ottaneen 1950-luvulle sijoittuvan stoorin kirjoitti Maria Muzzolini. Hannu Hanhen rooli on fonziemainen kaikkien ihailun kohde, ja Aku tämän kateellinen serkku. Alun jälkeen Muzzolini vain unohtaa koko ”Handen” ja kirjoittaa Akun rock ’n’ roll-harrastuksesta ja Karhukoplan vehkeilystä. Sekavahko juttu on ilmestynyt jo toissa vuonna taskari 363:ssa.

Heti perään tulee taas kirjan vanhin sarja, Elektroninen vallankumous, joka kuvaa lähinnä tekoaikaansa ja ajan tietokoneita. Sarja on ilmestynyt taskari 115:ssa, ja silloin se oli uusimman tekniikan esittelyä. Nyt luettuna se vaikuttaa huvittavalta, mutta tekoaikanaan (1983) se oli suorastaan futuristista. Melkein sitä se oli sen ensimmäisen suomennoksenkin aikaan vuonna 1989. Kaikkiin koteihinko muka tietokonepäätteitä joilla voi lukea uutisia ja keskustella muiden kanssa? Ei sellaiseen silloin kukaan uskonut. Päätteet ja matriisikirjoittimet sen sijaan olivat silloin juuri tuollaisia. Giorgio Pezzin on ollut ajan hermoilla tuolloin. Massimo de Vita ei piirtäjänä tässä kyllä aivan parhaimmillaan ole. Ankkojen peräpuoletkin ovat epänormaalin pulleita aluksi ja normalisoituvat loppua kohti. Sarja on Italiassa julkaistu kahdessa osassa ja oheinen jälkimmäisen osan nimiösivu on tiputettu tästä kirjasta pois.

Kirja ja koko Ankkojen Maailmanhistoria -sarja päättyy Hopot tänään, huomenna ja ikuisesti -nimiseen tarinaan, jonka tekijät ovat kirjoittaja Alessandro Sisti ja piirtäjä Alessandro Perina. Mikki. Hessu ja Indiana Hopo tapaavat tulevaisuuden Hopoja, mutta on tarinan alussa hieman historiaakin. Ihan hauska ja omaperäinenkin tämä on.

Hahmojen nimeäminen ei ole aivan johdonmukaista näissä tarinoissa. Oikeat historialliset henkilöt esiintyvät joskus omilla nimillään ja joskus hupaisina nimiväännöksinä Disney-sarjojen tapaan.

Kirja on ihan hyvä valikoima moderneja italialaisia Disney-sarjoja aiheenaan lähihistoria, ennemminkin kuin kirjan alaotsikko Nykyaika. Läheskään yhtä villiä irrottelua näissä ei ole kuin italoankan kulta-aikoina tehdyissä sarjoissa. Ennen vain menneisyyteen sijoittuvat sarjat olivat pikemminkin fantasiaa ja kirjallisuusvariaatioita kuin oikean historian ymppäämistä Disney-sarjoihin.

Keskustele Ankkojen maailmanhistoriasta Kvaakissa.