Agenttikanit ratkaisevat

”Eräässä kaupungissa, jossa on paljon kulmikkaita taloja, käydään jatkuvaa kamppailua kaupungin hallinnasta. Kolme kilpailevaa ryhmittymää pyrkii kaikin keinoin alistamaan toiset ja ottamaan koko kaupungin haltuunsa. Ryhmät ovat kuitenkin aina olleet varsin tasaväkisiä, eikä yksikään ole onnistunut laajentamaan alueitaan toisten kustannuksella.”

Susanna Ruotsalainen
Agenttikanit: Kuka kolkkasi Matti Joogamaton? / Seikkailu Harjastorokissa.
ISBN 978-952-498-560-4
Books on Demand GmbH 2011
32 s.
Hinta 19,90 €
http://www.bod.fi/

Suomen Sarjakuvaseura ja Books on Demand järjestivät alkuvuodesta kilpailun alle 30-vuotiaille sarjakuvantekijöille, minkä tarkoituksena oli tuottaa uutta sarjakuvaa julkaistavaksi. Kuvataideopettaja Susanna Ruotsalainen sijoittui kilpailussa kolmanneksi, ja hänen luomansa Agenttikanit pääsivät kansien väliin.

BoD on niin sanottu palvelukustantamo. Sen sarjakuvavalikoimiin tätä kirjoitettaessa kuuluvat muun muassa Esa Holopaisen Tyrnävän verikoirat vol. 5 ja Kärsämäki, Kyky Ahosen Pete Malmista kertoileva Stadipunkin kuulustelupöytäkirja ja Seinäjoen sarjakuvaseuran Kannuksesta tuttu Ensio Aallon Niilo Lukko. Tarjolla ovat myös kilpailun voittaja, Salla Vaseniuksen Aliaskuvia ja toiseksi tullut Johanna Ruotsalaisen Paska päivä – Pätkätyöläisen vuosi värikuvina.

Susanna Ruotsalainen kirjoittaa ja piirtää humoristista dekkarisarjakuvaa. Hänen luomassaan kulmikkaiden talojen kaupungissa on kolme jengiä, liittoutuneet, mustiin pukeutuvat ja viemäristössä vaikuttava alamaailma.

Tarinaa kerrotaan liittoutuneiden agenttikanien kautta. Liittoutuneita johtaa Jehu, käytännön selvitystyötä tekevät Yok-Yok Nono ja Ponzo. Ruotsalainen on luonut suuren hahmogallerian, tarina kulkeekin paljolti eri henkilöiden väliintulojen ja maneerien kautta.

Agenttikanit selvittelevät kaksi tapausta, Matti Joogamaton kolkkauksen ja Harjastorokin sabotaasiyrityksen. Tarinoihin ei kannata suhtautua dekkaripähkinöinä. Keskeistä on huumori ja yllätykselliset käänteet. Kerrontaa rytmittävät parin aukeaman välein olevat kertauskysymykset: ”Onnistuuko pommittaja räjäyttämään rokin? Kuka myrkytti sponsorilimonadin? Ja ovatko Kylpyankat todellakin nähneet Helka-neidin kylvyssä? Jatkoa seuraa.”

Agenttikanit jää hieman ohueksi sarjakuvakirjaksi. Mielellään tässä samassa yhteydessä olisi kolmannenkin tarinan lukenut. Näin olisi esittelyn lisäksi mahdollisesti päästy syventämään joitakin lukuisista hahmoista. 32-sivun mitta tosin määräytyi kilpailun säännöistä.

Kvaakissa voi keskustella albumikilpailusta.