Kesäreissu Bedetecaan – Portugalilaisen sarjakuvan uudet tekijät

Portugalissa on kaksi sarjakuvakeskusta; Portossa Salão Internacional de BD do Porto ja Lissabonissa Bedeteca de Lisboa. Vierailimme jälkimmäisessä heinäkuussa.

Keskus sai alkunsa Lissabonin kaupunginkirjaston sijoituspaikkaa vailla olevasta sarjakuvakokoelmasta. Se perustettiin vuonna 1996 ja toimii kaupungin kulttuuritoimen alaisuudessa. Keskuksen ensimmäinen johtaja João Paolo Cotrim kehitti peruslinjat monipuoliselle toiminnalle. Bedetecan tavoitteeksi muodostui kotimaisen sarjakuvatietoisuuden nostaminen, laadukkaiden sarjakuva- ja kuvitusnäyttelyiden sekä festivaalien järjestäminen, julkaisutoiminta, sarjakuvatutkimus, oman kirjaston kehittäminen, kirjastojen avustaminen maanlaajuisesti sarjakuvan osalta, sarjakuvatietokannan ylläpito, sekä opetustoiminta.

Keskuksessa tapasimme Alice Geirinhasin ja Marcos Farrajotan, jotka esittelivät yhdessä toimittamansa 148-sivuisen Quadrado International #05:n, Bedetecan julkaiseman kansainvälisen laatusarjakuvan antologian. Viitosnumerossa esiintyvät mm. Alain Corbel, Markus Huber sekä Neliössäkin mukana olevat Isabel Carvalho ja Pedro Nora. Seuraavan Quadradon teemana on pohjoismainen sarjakuva.

Sarjakuvakeskuksen LX -comix -sarja, jossa julkaistaan kotimaisia esikoisalbumeita, on ehtinyt jo numeroon 15. Toinen keskuksessa meneillään olevista näyttelyistä esittelee viisi sarjassa julkaissutta tekijää. Heidän töihinsä pääsee tutustumaan kulkemalla Francisco Vidalin, myöskin esikoistekijän, maalaaman lentokoneinstallaation halki. Installaatio koostuu lentokoneista, joita on maalattu huoneen seiniin, kattoon ja lattiaan. Peräseinän peili toistaa lentokoneet sekä koko jännittävällä tavalla valaistun tilan. Lentokoneinstallaatio toimii tasapainona esikoistekijöiden pieneen sivuhuoneeseen perinteisesti ripustetuille originaaleille. ”Haluamme auttaa nuoria tekijöitä eteenpäin, saamaan töitä ja tilauksia, mutta joskus se on vaikeaa”, kertoo Farrajota töiden äärellä. ”Joku saattaa olla kiinnostunut vain tietynlaisten alastomien naisten piirtämisestä tai sitten lentokoneista”.

Geirinhas ja Farrajota olivat palautumassa järjestämistään yli viisi viikkoa kestäneistä Salão de Lisboan sarjakuvafestivaaleista. Festivaalit oli rahoituksen takia järjestetty neljää kuukautta aiemmin kuin alun perin oli tarkoitus, silti komea katalogi ja useat näyttelyt ulkomaisine vieraineen valmistuivat ajoissa. Vuoden teemana oli saksalainen sarjakuva ja festivaaleilla vierailivat mm. Atak, Anke Feuchtenberger ja Martin Tom Dieck. Lissabonissa tapaamamme paikalliset sarjakuvantekijät Maria Andrade ja Jukka Murtosaari saivat pikaisesti laskemalla sarjakuvafestivaalien lukumääräksi Portugalissa viisi. Portugalin festivaalit perustuvat näyttelyihin ja kestävät useita viikkoja. Sarjakuvaa saatetaan myydä Salão de Lisboan tapaan vain yhdellä tiskillä – tosin esim. l_Festival B.D. Forum Picoar Lisboa on pelkkä myyntifestivaali. Murtosaari ja Andrade pitävät Amadoran suurta festivaalia kiinnostavimpana, Farrajotan mieleen ovat sarjakuvakeskusten pienemmät ja vaihtoehtoisemmat festivaalit.

”Bedeteca julkaisee vain outoa kamaa”

Jonkin verran valitusta sarjakuvantekijöiden keskuudessa on syntynyt siitä, että Bedetecassa ovat korostetummin esillä uudet vaihtoehtoiset tekijät. Jotkut valittavat, että ”Bedeteca julkaisee vain outoa kamaa”. Farrajota ei kuitenkaan halua jakaa sarjakuvia vaihtoehtoiseen vs. valtavirtaan, jako tekijät vs. sarjakuvateollisuus on hänen mielestään toimivampi. Bedetecan tehtävänä on tukea tekijöitä, sarjakuvateollisuus pysyy pystyssä itsekseenkin. ”On hyvä jos joku supersankareista innostunut piirtäjä haluaa saada albuminsa julkaistuksi, jokainen tyylilaji täytyy vain tehdä todella hyvin. Kotitekoinen supersankari on yhtä paljon uutta portugalilaista sarjakuvaa kuin mikä tahansa muu tyyli.”

Farrajotan mukaan sarjakuvantekijöiden joukossa on valittavia uneksijoita ja niitä, jotka todella tekevät jotain. Bedetacasta hyötyvätkin eniten aktiiviset tekijät, jotka jaksavat tarjota töitään ja ehdottaa näyttelyitä. Farrajota jakaa uuden Portugalin sarjakuvakentän ranskalaisvaikutteiseen ligne claireen, jota edustaa mm. Nuno Saraiva, rosoisempaan fanzine –koulukuntaan sekä pohjoisamerikkalaisia vaikutteita kritisoivaan pro-zineen. Viimeksi mainittua edustaa parhaiten Ana Cortesão, jota Farrajota kutsuu portugalilaisimmaksi nykypiirtäjäksi.

Sarjakuvakeskusten myötä Portugaliin tuli ensimmäistä kertaa pohjoisamerikkalaista vaihtoehtosarjakuvaa, esim. Fantagraphicsin ja Drawn & Quarterlyn sarjakuvia, ja näyttelyt ja keskuksen julkaisut vaikuttivat myös portugalilaiseen sarjakuvaan. Keskukset eivät ole vaikuttaneet sarjakuvantekijöiden määrään, vaikka nostivatkin 90-luvun uudet tekijät hyvin esiin. Sarjakuvien julkaisemiseen saatiin myös uusia ideoita pohjoisamerikkalaisilta; huomattiin, ettei ainoa oikea julkaisutapa ollut painaa ranskalais-belgialaiseen tyyliin kovakantisia 44-sivuisia nelivärialbumeita. Uusia vaihtoehtoisia julkaisuformaatteja alettiin kehittää.

Kotimaisen sarjakuvan kustantaminen

Portugalissa myytävästä sarjakuvasta 90 % prosenttia on ulkomaista suurten kustantajien valtavirtasarjakuvaa. Kotimaista nykysarjakuvaa julkaisevat pääasiassa pienet kustantajat ja sarjakuvakollektiivit kuten Satellite Internacional, BaleiAzul, Polvo, Witloof, Nova Comix jne. Farrajota itse pääsee toteuttamaan kiinnostustaan art brut -sarjakuvaan omalla MMMNNNRRRG –julkaisumerkillään sekä Chili Com Carne –ryhmässä, joka julkaisee mm. Mutate&Survive -antologiaa. Círculo de Abuson vuonna 2000 julkaisema Pedro Noran Mr. Burroughs menestyi myös ulkomailla ja oli osoitus siitä, että pienet kansalliset omakustantajat pystyvät tekemään laadullisesti yhtä hyvää jälkeä kuin isommat ulkomaiset kustantajat.

Freon julkaisi Mr.Burroughsin myös Ranskan markkinoilla. Portugalilaisia sarjakuvia on julkaistu myös mm. Espanjassa ja Belgiassa. Kielialueen pienuuden ja Portugalin vähäisen kirjamyynnin takia sarjakuvantekijöiden on suunnattava ulkomaille, sillä kotimarkkinoilta on mahdotonta saada toimeentuloa. Painokuluihin voi hakea apurahaa erilaisilta säätiöiltä, mutta on myös yleistä että taiteilija maksaa painokulut itse. Esim. Chili Com Carne –merkin alla pääsee julkaisemaan omakustanteen jos työ on tuore ja kiinnostava. Ryhmä auttaa markkinoinnissa ja jakelussa. Bedetecan ja portugalilaisen sarjakuvan tulevaisuuden haaste on kehittää kirjastojen tietämystä sarjakuvasta ja saada kotimaiselle sarjakuvalle lukijoita. Portugalissakin yleinen käsitys on se, että sarjakuvat ovat vain lapsille. Monet potentiaaliset aikuislukijat eivät edes tiedä, että kiinnostavaa nykysarjakuvaa on olemassa.

Esittelyssä portugalilaisen sarjakuvan uudet tekijät Isabel Carvalho ja Pedro Nora

Pedro Nora on 26-vuotias graafinen suunnittelija, free-lance kuvittaja ja sarjakuvantekijä Portosta. ”Olen tehnyt sarjakuvia noin vuodesta 1999. Sarjakuva on hieno kommunikaatioväline, jonka avulla pystyn välittämään näkemykseni asioista. Pidän tapahtumien ja tarinoiden visualisoimisesta ja sarjallisesta esittämisestä. Välineen erityispiirteet ja rajoitteet ovat kiinnostavia, pidän niiden tutkimisesta, sekä ilmaisukielten; kuvataiteen, elokuvan ja kirjallisuuden sekoittamisesta. Haen jokaiseen sarjakuvaani erilaista graafista tyyliä tai lähestymistapoja yhden tyylin sisällä. Teen myös kokeiluja kerronnallisuudella. En pidä sarjakuvien käsikirjoittamisesta, olen enemmän visuaalinen henkilö. En tee myöskään enää sarjakuvia valmiin käsikirjoituksen pohjalta, mieluiten teen yhteistyötä käsikirjoittajan kanssa. Jessica Khanen kanssa olemme tehneet yhdessä käsikirjoituksia vuodesta 2001, mm. Grand Prix´n. Yhteistyö on upeaa, sillä olemme kiinnostuneita samankaltaisista tarinoista ja kerrontatavasta.

Sarjakuvan tekeminen alkaa yleensä tapahtumasta jonka jompikumpi on nähnyt, kuullut tai lukenut. Grand Prix perustuu lehdestä lukemaani todelliseen tapahtumaan, josta kerroin Jessicalle. Hän kirjoitti siitä tarinan hieman romantisoiden. Keskustelimme tekstistä, jonka jälkeen luonnostelin sen sarjakuvan muotoon. Tarkastelimme sarjakuvaa, keskustelimme lisää ja lopuksi piirsin sarjan valmiiksi. Tällä hetkellä työstän Jessican kanssa albumia nimeltä Twister, sekä vasta luonnosteluvaiheessa olevaa show business -miehen elämänkertaa viime vuosisadan alusta. Toivon että voin jatkaa sarjakuvien tekemistä koko elämäni ajan.”

Isabel Carvalho on 26-vuotias taidegrafiikkaa ja maalaustaidetta opiskellut sarjakuvantekijä Portosta. ”Sarjakuva on mieluisin ilmaisuvälineeni. Aloitin sarjakuvien piirtämisen noin viisi vuotta siiten. Olin vihainen ystävilleni ja tein heistä viisisivuisen terapiatarinan. Se toimi todella hyvin! Minulle on tärkeää tehdä käsikirjoitukseni itse, koska tarina on kuvien ja sanojen yhteistyön lähtökohta. Aloitin tekemällä omaelämäkerrallisia tarinoita, sitten kiinnostuin toisten ihmisten elämäkerrallisista tarinoista.

En ole koskaan yrittänyt piirtää toisen tekemästä käsikirjoituksesta, enkä usko että se olisi luontevaa. Pidän kuitenkin paljon käsikirjoittamisesta toisille sarjakuvapiirtäjille. Aloitan sarjakuvan tekemisen kirjoittamalla ja luonnostelemalla hieman, sitten alan piirtää tietämättä tarkalleen mihin pyrin. Piirtämisen jälkeen tarkastelen tekemääni työtä, järjestelen sitä jonkin verran ja sitten… sarjakuva on valmis!

Neliön tarina sai alkunsa kuultuani iranilaisten kaksosten kuolemasta. Tartuin tähän tarinaan koska ajattelin, että ihmiset unohtavat sen liian helposti. Halusin myös kunnioittaa heidän rohkeuttaan. Tohtorista tuli tarinan päähenkilö, koska mielestäni hän oli myös rohkea ja ansaitsi tulla muistetuksi. Suurin osa tarinasta on totta, vaikka mielikuvitustakin on käytetty.

Tällä hetkellä julkaisen Satellite Internacional –lehteä. Tulevaisuudessa haluan jatkaa julkaisutoimintaa, muutakin kuin sarjakuvaan liittyvää. Haluan myös uuden työn, tulla vierailemaan Suomeen, sekä saada kutsun osallistua miljooniin lehtiin ympäri maailmaa!”

Teksti perustuu Marcos Farrajotan artikkeliin História da Banda Desenhada, joka on julkaistu osoitteessa www.laguiadelcomic.com ja keskusteluihin Marcos Farrajotan, Maria Andraden sekä Jukka Murtosaaren kanssa, sekä Isabel Carvalhon ja Pedro Noran haastatteluihin. Artikkeli on julkaistu aiemmin Neliö lehdessä http://page.to/nelio

Seuraavan Quadradon teemana on pohjoismainen sarjakuva. Antologiaan toivotaan suomalaista laatusarjakuvaa. Deadline on 15.11.2003. Lisätietoja: terhiekebom@hotmail.com

Kuvatekstit yllä oleviin kuviin: 1. Francisco Vidalin lentokoneinstallaatio. 2. Marcos Farrajota esittelee sarjakuvakirjaston kansallisia klassikoita. 3. Pedro Nora & Jessica Khane: Grand Prix. 2003 Neliö. 4. Isabel Carvalho: Dr. Gaspar & the Siamese Twins. 2003 Neliö.