Avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi

Enimmäkseen hyvä näkyvyys
Hannele Richert
ISBN 978-952-5909-06-7
Kieli: suomi ja englanti
Ovh. 15 € / 124 s. / B5 / Mustavalkoinen
Asema 2011

Hannele Richert tunnetaan sarjakuvapiireissä erityisesti omaperäisistä ja monipuolisista omakustanteistaan. Viime vuonna julkaistu mainio Sielun koostumus – sudenkuoppien käsikirja (Zum Teufel) kokosi yhteen parhaita juttuja vuosien varrelta ja summasi samalla ansiokkaasti tekijän siihenastista uraa. Siltäkin osin sopii hyvin, että Richertin uusin, kasvukipuja ja aikuistumisen vaikeutta käsittelevä Enimmäkseen hyvä näkyvyys, on oma pitkä tarinansa ja samalla ikään kuin hyppy uudelle tekemisen tasolle.

Albumin lähtökohdat ovat kasvutarinalle otolliset. Tulevalle elämälle on olemassa selvät raamit joiden puitteissa päähenkilön oletetaan toimivan, mutta jokin haraa vastaan. Tällä kertaa päähenkilö on Marja, lahjakas pianoa soittava ja kappaleita säveltävä tyttö, jonka tie musiikkilukioon ja sitä kautta tähdeksi on auki. Kaikki ei kuitenkaan mene niin sanotusti kuin strömsössä ja Marja huomaa ajautuvansa suunnitelmasta ja elämäntilanteesta toiseen saamatta otetta oikein mistään. Aikuiseksikin pitäisi jossakin vaiheessa kai kasvaa. Äiti ja ystävät ihmettelevät kun lahjakas tyttö jättää koulut kesken ja elättää itseään siivoamalla.

On varmasti paljolti lukijastakin kiinni, kuinka uskottavana hän Richertin rakentamaa maailmaa ja henkilöitä lopulta pitää. Jos ei ole koskaan ollut tippaakaan epävarma siitä mitä haluaa elämällään tehdä, saattaa päähenkilön kyvyttömyys tehdä ratkaisuja tuntua ärsyttävältä. Jos taas on elämässään ollut vastaavassa tilanteessa, samaistuu käänteisiin varmasti helpommin. Itse olen ehkä jossakin siinä välissä. Toisaalta tuntui, että Marjan jatkuva kompleksisuus olisi paikoin kaivannut vahvempaa taustoittamista – vaikka pieniä viitteitä syy-yhteyksistä toki annetaankin pitkin matkaa. Toisaalta liian osoittelevuuden välttäminen kielii halusta välttää turhan helppoja tulkintoja ja on tavallaan toimiva ratkaisu sekin. Ei yksinkertaisia vastauksia oikeassakaan elämässä usein vain ole.

Kansikuvassa ja esittelytekstissä vahvasti esiin nostettua astronautti-haavetta sivutaan dialogissa vain muutamaan otteseen, mutta ainakin itse koin avaruudessa leijumisen vahvasti myös itse tarinan rytmin kannalta olennaisena vertauskuvana Marjan tuntemalle irrallisuudelle ja tavallaan ”leijumiselle” elämäntilanteesta ja kohtauksesta toiseen ilman selvää päämäärää. Asiat tuntuvat vain tapahtuvan ja aina kun päähenkilö on saamaisillan tukevan otteen seinästä, kiskaistaan hänet taas eri suuntaan. Sen verran tehokkaasta efektistä on kyse, että voisi melkein puhua painottomuuden tunteesta lukukokemuksessakin.

Enimmäkseen hyvä näkyvyys on kunnianhimoinen albumi, jossa riittää sulateltavaa. Ei täydellinen, mutta tarpeeksi monella tasolla onnistunut kuitenkin. Se on niitä teoksia, jotka toimivat varmasti toisille paremmin kuin toisille. Episodimainen rakenne ja luonnosmainen kuvitus tukevat tarinaa hyvin. Herkkä ja hiukan kömpelöhkökin lyijynäviiva tuntuu olevan koko ajan vaarassa suttaantua tai pyyhkiytyä pois ikään kuin se vielä odottaisi tussausta laittamaan asiat viimein kuntoon.

Keskustele Hannele Richertin sarjakuvista Kvaakissa