Juutalainen Joseph Joanovici (1905-1965) varttui pennittömänä orpona Romaniassa, muutti Ranskaan ja menestyi romukauppiaana. Toisen maailmansodan aattona luku- ja kirjoitustaidoton Joanovici oli jo miljonääri, joka toimitti raaka-aineita niin ranskalaisten kuin saksalaistenkin sotaponnistuksiin. Rikas mies rikastui entisestään, mutta menestyksellä oli hintansa…
 |
Olipa kerran Ranskassa – Suuri gangsterisota
Osa 1: Herra Josephin valtakunta
Alkuteos: Il était une fois en France
Tome 1: L’empire de Monsieur Joseph (2007)
ISBN 978-951-20-8651-1
Käsikirjoitus: Fabien Nury
Piirrokset: Sylvain Vallée, värit: Delf
Käännös: Markku Salo
Gummerus, 2011
Sergio Leonen viimeinen elokuva, Suuri gangsterisota (Once Upon a Time in America, 1984), kuvaa vuorotellen ja sekaisin tiettyjä ajanjaksoja gangstereiksi varttuvien juutalaisten newyorkilaispoikien elämässä. Lapsuus, aikuisuus ja vanhuus sekoittuvat, ja päällimmäiseksi nousee henkilökuvaus, tunne pienistä ihmisistä ajan suuressa virrassa.
Käsikirjoittaja Fabien Nuryn ja piirtäjä Sylvain Valléen sarjakuva lainaa Leonen elokuvalta paitsi nimen, myös ajallisesti rikkonaisen kerrontansa. Keskiössä on Joanovici, sivuhenkilöinä koko Eurooppa ennen ja jälkeen sodan.
Joanovicin tarina on paitsi kertomus vahvan miehen noususta, myös tragedia tämän tuhosta.
Arvoitus nimeltä Joanovici
 |
|
Todellinen Joseph Joanovici, valokuva © Pariisin poliisilaitos
|
Nury ja Vallée tarttuvat aiheeseen elokuvallisesti. Joanovici saapuu näyttämölle kolmessa kohtauksessa, ensin lapsena vuonna 1905, sitten nuorena sulhasena alttarilla, ja lopuksi sängynomana, vainoharhaisena vanhuksena vuonna 1965. Näissä kohtauksissa mies vaikuttaa viattomalta ja voimattomalta. Neljännessä kohtauksessa rytmi muuttuu. Vuoteen 1947 sijoittuvassa kuvauksessa etualalle nousevat virkamiehet ja poliisit, jotka ovat tulossa pidättämään Joanovicia. Poliisien puheessa Joanovici on vastenmielinen gangsteri, maanpetturi, joka ei ansaitse edes kunnon majoitusta. Vaivihkaa kuva siirtyy uhkapeliluolaan, jossa Joanovici pirullisesti hymyillen kiristää paikallista poliitikkoa tapetun tytön valokuvilla. Joanovicin elämän kiintopisteet on määritelty ja tarina esittää kysymyksen: miten tähän on tultu?
Kenties kaikkiin kysymyksiin Joanovicin motivaatioista ei koskaan saada vastauksia. Jo sarjan alussa on kuitenkin selvää, ettei hauskan näköinen, hiukan pyylevä Joanovici pelaa aivan puhtailla korteilla. Tekijöiden tarkoitus ei ole tehdä hahmoa rakastettavaksi, vaan pikemminkin ymmärrettäväksi. Tässä mielessä Joanovici muistuttaa esimerkiksi Tony Sopranoa tai Corleone-perheen kummisetiä – miehiä, joilla on valtaa ja tahto käyttää sitä, mutta jotka pohjimmiltaan ovat vain ihmisiä hekin.
Laajakangassarjakuva
 |
|
Herra Joseph esittäytyy
|
Elokuvat ja HBO:n sarjat ovat olleet vaikutteina myös visuaalisessa toteutuksessa. Ranskalaisissa haastatteluissa tekijät ovat kertoneet etsineensä inspiraatiota esimerkiksi Joseph Loseyn sota-aikaan sijoittuvasta elokuvasta Mr. Klein (1976). Toteutuksen elokuvallista ilmettä vahvistavat ääniefektien ja muiden sarjakuvamaisten kikkojen puute, sekä lukuisat leveät ruudut. Usein tekijät kuljettavat kerrontaa sanattomasti pelkkien kuvien voimalla. Piirtäjä Vallée kuvaa sujuvasti niin nopealiikkeistä toimintaa kuin painostavan hitaita kohtalonhetkiäkin. Värimaailma vaihtelee ajanjaksojen ja tapahtumien mukaan, tietyt sävyt korostuvat – kuulustelu tapahtuu steriilin sinertävissä sisätiloissa, yllämainittu Joanovicin ensiesiintyminen gangsterina taas on kuvattu vahvan punertavissa sävyissä, kuin ruuduissa esittäytyisi itse paholainen.
 |
Albumin piirrosjälki on tarkkaa ja selkeälinjaista, ajanmukaisissa yksityiskohdissa ei ole säästelty. Kuvatut aikakaudet tuntuvat aidoilta, näkymät ovat kullekin ajalle ominaisia, sillä tavoin kuin kyseiset aikakaudet on elokuvissa totuttu esittämään. Esimerkiksi 40-luvun lopun ahtaat katunäkymät ja kiihkeät kamerakulmat voisivat olla sodanjälkeisistä policiereista, kun taas 20-luvun Ranska on kuvattu pysähtyneemmin ja näkymät ovat avaria ja värit kuulaita, kuin joka ruudussa olisi kaunis kesäinen iltapäivä.
Sota ei ole kaunista
 |
|
Herra Joseph pakenee
|
Joanovicin saaga pääsee albumissa kuitenkin vasta alkuunsa, tarinasta paljastuu alku ja loppu, mutta itse ydintä ei vielä kunnolla edes raapaista. Kaikkiaan kuuden osan mittaiseksi suunniteltu sarja lataa runsaasti odotuksia tuleville osille. Ranskassa sarjan osia on palkittu jo monta kertaa, ja mielenkiinto uusia osia kohtaan on suurta – mm. paikallinen julkkisjuorulehti, Paris Match, näyttää tehneen tekijöistä haastatteluja. Tuskin aivan jokapäiväistä vakavan sarjakuvasarjan tekijöille, edes sarjakuvamaa Ranskassa.
Menestys vaikuttaa täysin ansaitulta. Olipa kerran Ranskassa on harvinaisen mittava elämäkertateos, jossa ei ole tingitty tuumaakaan lukijan viihtyvyydestä. Elokuvien tai tv-sarjojen kohdalla puhuttaisiin korkeista tuotantoarvoista. Ja aivan kuten esimerkiksi HBO:n parhaissa sarjoissa, tässäkään ei ole keksitty pyörää tarpeettomasti uudestaan tai sorruttu räikeisiin temppuihin, vaan tekijät ovat keskittyneet tekemään perusasiat hyvin ja oikein. Mutta mikä tärkeintä, hiotun, helposti lähestyttävän ulkoasun alla myös sisältö vaikuttaa olevan kohdallaan. Tarinan synkempiä yksityiskohtia ei ole siloteltu suurelle yleisölle, vaan esimerkiksi murto Joanovicia jahtaavan tuomarin kotiin esitetään kaikessa karuudessaan. Myöskään päähenkilö Joanovicia ei ole virtaviivaistettu sarjakuvamaiseksi nipuksi yksinkertaisia syitä ja selityksiä, vaan hahmo näyttäytyy ristiriitaisena ja ongelmallisena, samanlaisena ratkaisemattomana mysteerinä, joka Joanovici todellisuudessakin oli.
Olipa kerran Suomessa
Näinkin periranskalaisen sarjakuvan julkaisu suomeksi on pieni yllätys. Tosin pohjimmiltaan Joanovicin tarina on kertomus gangsterista maailmanhistorian kenties väkivaltaisimman konfliktin pyörteissä – ainekset hyvälle jännityskertomukselle ovat siis mitä herkullisimmat. Toivoa sopii, että Joanovicin tarina löytää yleisönsä. Kovakantinen suomiversio on toteutukseltaan jo tutuksi käyvää laatua. Pienen moitteen voisi antaa käytetystä tekstausfontista, jonka pitkänomainen piste on venähtänyt muistuttamaan väliviivaa.
Keskustele sarjasta Kvaakissa
Esittely kustantajan sivuilla
Sarjan suomenkielinen esittelyblogi
Time-lehden artikkeli Joanovicista vuodelta 1959
