 |
Mein Hmpfin kansien välissä tepastelee hahmoja paaveista villin lännen paukkusankareihin ja Josef Stalinista autokauppias Niukkaseen. Teoksen aikajana mutkittelee muinaisista sumerilaisista nykypäivään saakka. Mein Hmpfin sivuilta selviää muun muassa, kuinka nuori Leonid Brezhnev päätyi kahnaukseen tanssiesityksensä kanssa, millainen on työläisten säätiedotus ja mitä riemua pälvikalju voi tarjota.
Ilkka U. Pesämaa (s. 1963 Porissa) katkaisee Mein Hmpfin myötä pitkän hiljaisuuden, sillä hänen aiemmat pilakuvakokoelmansa Pyhän Antoniuksen kärpäslätkä (Suuri Kurpitsa) ja Anatomian opas kubistisille taiteilijoille (Jalava) ilmestyivät viime vuosituhannella. Pesämaan töitä ovat julkaisseet mm. Aamulehti, Aviisi ja A Propos.
Mein Hmpf
Tekijä Ilkka U. Pesämaa
Ulkoasu Elina Pesonen
Kustantaja Suuri Kurpitsa
Painopaikka Kopio Niini Finland Oy 2011
ISBN 978-952-9887-71-2
104 sivua, 200 x 200 mm, mustavalkoinen, pehmeäkantinen
Hinta 17 euroa
© Copyright Ilkka U. Pesämaa 2011
Ilkka U. Pesämaa on pitkän linjan sarjakuva- ja pilakuvataiteilija ja porilainen monipuolinen kulttuuripersoona, joka mainittiin jo 80-luvulla Mamban laulussakin. Taukoa piirtämisessä on ollut, mutta nyt Pesämaa on julkaissut uuden pilapiirroskokoelman. Muodoltaan ja ilmaisultaan piirrokset muistuttavat Gary Larsonin töitä. Huumori ja hahmot ovat silti varsin erilaisia, ja onhan tämmöisiä tehty jo ennen Larsoniakin.
Pesämaan mahdollisena kotimaisena esikuvana tulee ehkä yllättäen mieleen pilapiirtäjä Ansu (Antero Halla, 1936-2007), ei piirrostyylin vaan hengenheimolaisuuden puolesta. Ansu ei käyttänyt tekstejä, vaan kuvat puhuivat puolestaan. Kirjastosta tai divarista kannattaa kaivaa Ansun kolme piirroskokoelmaa.
Mutta takaisin Pesämaahan, pilapiirtäjien eliittiä hänkin. Pesämaan pilakuvissa on kuvan lisäksi siihen liittyvä aforisminomainen teksti alla. Kuvan ja tekstin vuorovaikutus ei toimi aina molempiin suuntiin. Tekstejä voi maiskutella monessakin tapauksessa ilman kuvaa, mutta toisinpäin juttu ei toimisi ollenkaan.
Aiheet voivat olla näissä ihan mitä tahansa, hahmot ovat usein enemmän tai vähemmän historian henkilöitä. Ajankohtaisia aiheita ei käsitellä, vaikka sellainen tulee usein ensimmäisenä mieleen pilapiirroksista puhuttaessa. Mukana on tiedettä, taidetta, historiaa, kirjallisuutta, uskontoa, you name it.
Piirroksissa tulee vastaan sellaisia absurdeja tuokiokuvia, joissa vaikka Leonid Brezhnev häpäisee Neuvostoliiton lipun tai Miles Davisin suklaatrumpetin sulaminen päätetään estää. CERNin pölynimuri ja Charles Darwinin sukkanukke ovat muita esimerkkejä, josta Pesämaa tekee omaa teatteriaan älyttömyyden näyttämöllä.
Aivan hatusta vetäistyjä hahmojakin on mukana, ja samaistuminen onnistuu paremmin. Esimerkiksi Andersin juusto-kurkkuvoileivän kanssa kokema koettelemus koskettaa paatuneimmankin lukijan syvimpiä tuntoja, ja Hansin suorittama aivovuodon tuotteistaminen panee ajattelemaan että olisiko tässä nuorisomme tulevaisuus.
Pesämaan viiva on taidokasta ja hienoa, rujouden voi toteuttaa siistilläkin piirrostyöllä. Kuvat ovat silti hiukan jäykkiä ja elottomia grafiikanlehtiä. Höhhöh-hauskoiksi näitä ei voi sanoa, mutta Pesämaa onnistuu antamaan lukijalle värisyttäviä fiboja useammankin kerran.
En ole varma, löytyykö tämän kohderyhmää Kvaakin lukijoista, ja onko tälle kohderyhmää missään. Jotenkin tuntuu että aika on ajanut tällaisten ohi, vaikka moni saanee tästä paljonkin irti jos malttaa tutustua. Sarjakuvan kanssa tällä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä. Pienempinä annoksina kuin kertalukemisena tätä voi suositella nyrjähtäneen huumorin ystäville. Muille tämä mennee kuvia fiilistelemällä ja ihailemalla.
Painoasu on hyvää suomalaista laatutyötä.
Keskustele Mein Hmpfista Kvaakissa