 |
Pauli Kallion (s. 1960) ja Jukka Tilsan (s. 1961) Sekametsä ilmestyi iloksemme Helsingin Sanomissa kuuden ja puolen vuoden ajan, kunnes viime vuodenvaihteessa se sai antaa tilaa uusille sarjakuville. Nyt Sekametsän herkullisimmat hetket on koottu yhteen kirjaksi.
Sekametsä palkittiin Suomen sarjakuvantekijöiden ja Egmontin Sarjis 2004 -kilpailussa, jossa aiheena oli Piirrä sarjakuva lapselle.
Sunnuntai Sekametsässä
Käsikirjoitukset. Pauli Kallio & Jukka Tilsa
Piirrokset: Jukka Tilsa
Toimitus: Pauli Kallio
Taitto: Noora Federley
Kustantaja: Suuri Kurpitsa 2001
Painotyö: Kopio Niini Finland Oy, Tampere 2011
132 sivua, pk, väri, 237 x 172 mm
ISBN 978-952-9887-70-5
Hinta 17 euroa
© Kallio & Tilsa
Sekametsä on klassinen eläinsarjakuva, joka sopii yhtä lailla lasten kuin aikuistenkin luettavaksi. Moninaisen puuston seassa tapaamme mm. uunissa asustelevan Uunilinnun Camilla-puolisoineen, coolin Sven Hirvanderin, muusikonretku Ville Villisian Siili-sidekickeineen sekä yksinhuoltaja Onerva Latvalan pikkuoravineen.
 |
Sarjan kokoava voima on paikallisen Sekametsän Sanomien päätoimittaja Saukko Suvanto.
Piirrostyön tekee Oriveden Vihasjärvellä asustava absurdin huumorin mestarismies Tilsa. Käsikirjoitusten ideat tulevat useimmiten Kalliolta, mutta lopulliset tarinat ovat syntyneet tekijäparin yhteistyönä. Jo ennen Sekametsää kummatkin tekijät olivat vastaanottaneet Suomen Sarjakuvaseuran Puupäähatun, Kallio v. 1994 ja Tilsa v. 2001. Kummallakin on takanaan 30 vuoden sarjakuvaura ja saman verran edessä.
Hesarin sunnuntainumeroa olen Sekametsän ilmestymisen aikaan lukenut aika harvakseltaan ja epäsäännöllisesti. Mielikuva oli kuitenkin ettei sarja ollut tyypillinen Pauli Kallion sarjakuva. Mutta kirjan luettuani käsitykseni tarkentui. Sarjassahan kuvataan parisuhdetta ja eteenpäin pyrkivää amatöörimuusikkoa. Siis aivan kuten
 |
Krampeissa ja nyrjähdyksissäkin. Ja vielä kirjassa juttu tulee selvemmäksi kun sarjat on jaoteltu teemoittain. Tosin Sven Hirvanderin hervottomuutta on ripoteltu osioiden alkuun, loppuun ja väliinkin.
Onerva Latvalan etähoitomenetelmät ja Helmeri Huuhkasen korkealentoinen filosofointi kulkevat taas eri sfääreissä. Viidennes sarjoista on kuuleman mukaan Tilsan yksinään kirjoittamia. Veikkaisin että juuri nämä.
Lopuksi albumi kiteytetään puhtaaseen lastensarjakuvatyyliin kun pikkuoravat pääsevät tekemään pahojaan. Eivät he tahallaan vaan ihan vahingossa.
Lehtimies Saukko Suvannon osuus on aikuisten sanomalehtisarjojen sovellus
 |
sulautettuna Sekametsän lapselliseen meininkiin. K. Vaakku (Shoe) -sarjakuva tulee mieleen. Ei tosin piirrostyyliltään. Tilsan jouheva ja mutkaton piirrosjälki tuo Sekametsään Raymond Macherotin hengen. Erinäisissä hahmoissa taas on paljon Disneyn sarjakuvien Takametsän maailmaa, ja vähän Ankkalinnankin. Kopioinnista
 |
ei silti kannata puhua. Jacovittimaisia matoja sekä etanoita on ripoteltu sinne tänne, joskin nämä ottavat dialogiin joskus aktiivisemmin osaa. Myöskin sammakoita ja kaloja tavataan vähän väliä, vaikkei näille persoonallisuutta pääsekään kehittymään.
Sekametsä on aivan mainio lasten sarjakuva, jota voi huoletta suositella myös aikuisille Kallion ja/tai Tilsan sarjakuviin mieltyneille. Herrojen aikaisemman yhteistyön, Postimies Niilon, tämä voittaa helposti. Kielenkäyttö on muikean värikästä, eikä suinkaan aliarvioi lapsia. Painoasu on erittäin onnistunut.
Koska tähän on valittu parhaat jaksot sarjan koko julkaisuajalta ja sarjan teko on päättynyt, toista albumia tuskin tulee. Vaikka onhan toivossa hyvä elää. Kyllä vanhoista sarjoista vielä toisenkin samanlaisen ja yhtä hyvän saisi.
Mutta miksi Uunilinnulla ja huuhkajalla on pottunokat?
Keskustele Kvaakissa Pauli Kallion ja Jukka Tilsan sarjakuvista.
Sekametsä-arkisto