Mustanaamio palaa vampyyrien kauhuksi

Mustanaamio-spesiaali: Mustanaamio vastaan vampyyrit
Kansikuva: Hans Lindahl
Alkuteos: Fantomen Krönika #70, 2005
Julkaisija: Egmont Kustannus, 2011
Sarjojen kokoaminen: Ulf Granberg
Suomennos: Sirpa Alkunen
Ladonta ja taitto: Marko Latva-Nikkola
Paino: Jelgava Printing House, Latvia
ISBN: 978-952-233-464-0
Formaatti: Nidottu, mustavalkoinen
Koko: 17 x 26 cm
128 sivua + kannet
Hinta: 9,95 €
Myyntiaika: 6.7. – 11.9.2011

Sisältö:
1) Vampyyrit (Käsikirjoitus: Lee Falk, taide: Sy Barry), originaali: ”Vampires of Koqania”, päivälehtisarja 7.5. – 18.8.1973, 30 sivua
2) Rasputinin arvoitus (Käsikirjoitus: Idi Kharelli (oik. Eirik Ildahl), taide: Georges Bess), originaali: ”Rasputins rebus”, Fantomen 15/1986, 31 sivua
3) Kuoleman siivet (Käsikirjoitus: Michael Tierres (oik.Claes Reimerthi), taide: Romano Felmang & Germano Ferri), originaali: ”Dödens vingar”, Fantomen 14/1990, 32 sivua
4) Karpatian kirous (Käsikirjoitus: Norman Worker, taide: Romano Felmang & Claudio Waldrag), originaali: ”Carpatias förbannelse”, Fantomen 23/1987, 33 sivua

Vaeltavan aaveen kuolema Suomessa viime vuoden lopulla jäi fanien iloksi lyhytaikaiseksi. Mustanaamio-lehti ei palaa, mutta Egmont Kustannuksen julkaisuohjelmassa on sankarille suunniteltu useampi mustavalkoinen erikoisjulkaisu.

Tämän vuoden ensimmäinen spesiaali kokoaa neljä aiemmin Mustanaamio-lehdessä nähtyä kertomusta aiheenaan vampyyrit. Kolme seikkailua tapahtuu Karpatiassa sijaitsevan Mustanaamion rauniolinnan ympäristössä, kun vampyyrit pelottelevat paikallisia asukkaita. Yhdessä seikkailussa kohdataan vampyyrilepakoita Bengalin viidakossa.

Karpatia on Lee Falkin keksimä itäeurooppalainen pikkuvaltio vampyyrilegendojen syntysijoilla. Se ja Mustiksen rauniolinna esiintyivät ensimmäisen kerran spesiaalin ensimmäisessä tarinassa Vampyyrit vuodelta 1973. Tosin Falk antoi maalle nimen Koqania. Jostain syystä ruotsalaisen Fantomen-lehden toimitus vaihtoi nimen ”oikeammaksi” Karpatiaksi, ja sillä nimellä maa on esiintynyt myös Mustanaamio-lehdessä.

Tunnelma tihenee Georges Bessin taiteilemassa seikkailussa.
Tunnelma tihenee Georges Bessin taiteilemassa seikkailussa.

Spesiaalin seikkailuiden perusainekset ovat kohdallaan. Mustanaamio jäljittää outoja ilmiöitä metsissä tai kaupungeissa. Ihmisten ilmoilla hän liikkuu herra Walkerina Devilinsä kanssa ja heittää vakiokommenttinsa ”Tämä ei ole koira, vaan susi”. Mustis pistää konnia ketoon ja jättää heihin pääkallomerkkinsä. Naiskauneutta löytyy. Mysteerit ratkeavat, mutta Mustanaamion mysteeri säilyy. Toki tarinat ovat suoraviivaisia, mutta mustanaamiopohjaisen viihteen ystävä ei pety. Mustavalkoinen kuvitus tuo vielä oman hämärän lisänsä.

Spesiaalissa on kauttaaltaan upeaa mustavalkoista taidetta. Sy Barryn piirrostyö on hyvää kuten aina, mutta hänen Mustiksensa naamio oli tuolloin vuonna 1973 minun makuuni liian kapea. Myös Georges Bess esittää parastaan yllätyksellisessä tarinassa Rasputinin arvoitus. Mielestäni erityisen tyrmäävää taidetta on Romano Felmangin piirtämässä viidakkotarinassa Kuoleman siivet. Viidakkotarina jää myös mieleen loppuratkaisusta, joka ei ole ekologinen. Sen sijaan Felmangin taiteilemassa toisessa seikkailussa Karpatian kirous on heikompi tussaaja, jota ei ole merkitty spesiaalin tekijätietoihin. Kyseinen Karpatian kirous oli mestaripiirtäjä Felmangin ensimmäinen työ Fantomen-lehteen vuonna 1987.

Seikkailujen lisäksi lukija saa kaksi tieteellistyyppistä tietoiskua vampyyreistä ja lepakoista.

Romano Felmangin dynaaminen tyylinäyte.
Romano Felmangin dynaaminen tyylinäyte.

Julkaisun pohjana on ruotsalainen Fantomen Krönika – eli Mustanaamion Kronikka -julkaisusarja. Länsinaapurissamme esitettiin siinä Fantomen-lehden uusintoja mustavalkoisina kokoelmina. Sarjassa ilmestyi yhteensä tasan sata kokoelmaa. Vuosina 1995 – 96 julkaistiin suomeksi viisi ensimmäistä Fantomen Krönikaa. Yleensä ruotsalaisiin kronikoihin koottiin historiaan sijoittuvia aiempien Vaeltavien aaveiden seikkailuita, mutta myös joitakin aihekronikoita kuten tämä vampyyrit julkaistiin.

Paikka paikoin spesiaalissa kuvien viivat katoavat, etenkin ensimmäisessä jutussa. Luultavasti vika on aineistossa eikä painamisessa. Ensimmäinen seikkailu koostuu muokatuista sanomalehtistripeistä, mikä ei ole mukavin ratkaisu tekijöiden työn kunnioittamisen kannalta. Kuitenkin tämän spessun ainoa pieni puute on alkuperäisjulkaisujen puuttumisessa.

Vampyyrispesiaali on painettu kestävälle paperille. Se on tuhti annos seikkailua ja erittäin hyvä paluu Vaeltavalle aaveelle. Uusinnat eivät haittaa, kun ne eivät ole tuoreita ja kun tarinat ja etenkin taide ovat näin korkealla tasolla. Mustanaamion ystävät haluaisivat tietenkin lukea myös ennen suomentamattomia tarinoita, mutta kustantajalle on varmasti edullista kokeilla myyntiä juuri tällä tavalla: valmiilla ruotsalaisilla mustavalkoisilla spesiaaleilla.

Tänä vuonna on tulossa kaksi muuta Mustanaamio-spesiaalia Fantomen Krönikoista ja ilmeisesti vielä suomalaisen lehden ensimmäisten vuosikertojen näköispainos. Eläköön Mustanaamio!

Spesiaalin seikkailujen aiemmat julkaisukerrat suomeksi:
1) Vampyyrit – Mustanaamio 13/1974, 7/1982, 26/2001
2) Rasputinin arvoitus – Mustanaamio 2/1987
3) Kuoleman siivet – Mustanaamio 24/1990
4) Karpatian kirous – Mustanaamio 10/1988

Egmontin tiedote vampyyrispesiaalista

Keskustele Mustanaamiosta Kvaakissa