Erilainen vuosikatsaus

Finnish Comics Annual 2011
Toimittanut: Ville Hänninen
Kieli: Englanti
Julkaisija: Huuda Huuda 2011
ISBN 978-952-5724-31-8
Mitat: 250x320mm, 312 s.
Ovh: 30€

Tekijät: Terhi Ekebom, Matti Hagelberg, Jyrki Heikkinen, Ina Kallis, Kati Kovács, Reijo Kärkkäinen, Jarno Latva-Nikkola, Hanneriina Moisseinen, Tommi Musturi, Pauliina Mäkelä, Jyrki Nissinen, Ville Pirinen, Aapo Rapi, Jii Roikonen, Jenni Rope, Jukka Tilsa, Marko Turunen, Riitta Uusitalo, Jari Vaara ja Amanda Vähämäki.


Ensivaikutelma on lähes majesteettinen. Finnish Comics Annual 2011 herättää kunnioitusta jo pelkän kokonsa puolesta ja selvää on, ettei kyseessä ole mikään puolivillainen vientiviritelmä, vaan kirjasarjan kanssa ollaan tosissaan. Antologian on tarkoitus ilmestyä vuosittain ja sen kantavana ideana on toteuttaa aina yhden ihmisen visiota siitä mikä hänen mielestään on esittelemisen arvoista suomalaista sarjakuvaa. Ulkoasultaan kirja on huolellista työtä ja ammattitaitoinen toteutus huokuu jokaiselta sivulta.

Ensimmäisen katsauksen toimittanut Ville Hänninen on keskittynyt yhteen suomisarjakuvan ominaispiirteeseen, omalaatuisiin maailmoihin ja nyrjähtäneisiin todellisuuksiin, joita tässä maassa kieltämättä ainakin yhden kokoelman tarpeisiin riittää. Joukkoon mahtuu niin uudempia kuin vähän vanhempiakin sarjoja. Esipuheessaan Hänninen perustelee näkökulmansa varsin aukottomasti ja perusteellisesti. Toki myös osin hieman yllätyksettömästi (Ankeus, pimeys ja pitkä talvi mainittu), mutta kun pääasiallinen kohderyhmä on maamme rajojen ulkopuolella, on perusteellisuus siinä mielessä tietysti ihan paikallaan.

Sanoja ja sanattomuutta

© Aapo Rapi
© Aapo Rapi


Tekijöitä antologiaan on valikoitunut kaksikymmentä. Vaikka edellä mainitut seikat yhdistävätkin, on skaala silti melkoinen. Jyrki Nissisen absurdin räävittömästä huumorista Jenni Ropen minimalismiin. Tommi Musturin ja Pauliina Mäkelän sanattomista maailmoista Aapo Rapin ja Jarno Latva-Nikkolan dialogivetoisiin tarinoihin. On hauska huomata, että jokaisella tekijällä on oma vakiintunut ja osin hyvinkin persoonallinen tyylinsä, jota ei voi sekoittaa toiseen. Matti Hagelberg raaputtaa sarjakuvansa raapekartongille, Hanneriina Moisseisen sekatekniikkaan sisältyy jopa virkattuja osioita.

Sisällön perusteella sarjakuvat voi jakaa karkeasti kahteen leiriin. On selvästi todellisesta maailmasta ponnistavia kertomuksia ja sitten on niitä aivan oman todellisuutensa luovia. Monta kertaa lähdetään tutusta ja turvallisesta ja päädytään jonnekin ihan muualle. Yksi yhdistävä tekijä on myös huumori, joka ei tarjoa helppoja nauruja, mutta on usein sitäkin osuvampaa.

Tällaisia kokoelmia arvioidessa on kokonaisuus usein ensimmäinen asia mikä joutuu tulilinjalle. Se on vähän kuin joukkueurheilussa. Kyllä tiimi muutaman vähän heikommankin yksilön kestää, jos suuri linja on kunnossa ja päinvastoin. Finnish Comics Annual 2011 on kokonaisuutena hyvin toimitettu ja oiva teos. Se tekee sen mitä esipuheessa luvataan: Esittelee koko joukon sarjakuvantekijöitä, jotka ovat löytäneet oman äänensä ja tavan katsoa maailmaa hiukan poikkeavasta näkövinkkelistä. Suuri linja on kunnossa, kyllä tätä kelpaa ulkomaaneläville esitellä.

© Kati Kovács
© Kati Kovács


Mielestäni yksittäisistä sarjakuvista parhaiten toimivat jo mainitut Jarno Latva-Nikkola ja Aapo Rapi oivaltavilla ja hienhajuisilla maaseudun kuvauksillaan. Myös Ville Pirisen ja Kati Kovácsin sarjakuvat jäivät mieleen. Sen sijaan Jii Roikosen yksisivuiset tuntuvat näin kovassa seurassa hiukan irrallisilta ja onko niin, että Jukka Tilsan absurdi hulluus kärsii aavistuksen englanninkielisestä käännöksestä? Oma lukunsa on kokoelman keskivaiheille sijoitettu Jyrki Heikkisen albumimittainen surrealistinen odysseia. Se on toki mainio ja mitä suurimmassa määrin teoksen henkeen sopiva juttu, mutta nouseeko sittenkin vähän turhan hallitsevaksi? Jos aivan rehellisiä ollaan niin ainakin itse tunsin sen parissa pientä puutumista.

Finnish Comics Annual 2011 on hyvinkin onnistunut pelinavaus, mutta isossa kuvassa sarjan lopullisia tasonmittareita ovat vasta seuraavat osat. Jos lähdetään julkaisemaan aidosti monipuolista teossarjaa suomalaisesta sarjakuvasta, on uskallettava tehdä ratkaisevasti toisistaan eroavia kokonaisuuksia. Seuraava ei saa olla edellisen kopio. Onneksi Suomessa riittää päteviä tekijöitä ja näkökulmia vielä tämänkin jälkeen.

Lisää näytteitä Finnish Comics Annualista Huuda Huudan kotisivulla
Keskustele Kvaakissa Finnish Comics Annualista
Muutkin Huuda Huudan keväät julkaisut on arvioitu Kvaakissa: Sankaritekoja, Koiran kakkaa, Tylsät ritarit ja Pyytäjät.