Paranormaali jännäri

Dekkarien bestseller-kirjailija Ian Rankin kirjoittaa paranormaalien asioiden tutkijalle John Constantinelle yllättävän seikkailun Egmontin Pulp-sarjan mustavalkoisessa sarjakuvapokkarissa.

Synkkiä enteitä
Alkuteos: Dark Entries, 2009
Teksti: Ian Rankin
Kuvitus: Werther Dell’edera
Etukansi: Lee Bermejo
Suomennos ja toimitus: Jouko Ruokosenmäki
Ladonta ja taitto: Janne-Matti Keisala
Julkaisija: Egmont Kustannus, 2011
Sarja: Pulp-pokkari
Paino: Westpoint, Suomi
Formaatti: Nidottu, pehmeäkantinen, mustavalkoinen
ISBN: 978-952-233-374-2
Koko: 125 x 180 mm
Hinta: 9,95 €
Sivumäärä: 214 + kannet
Jakelu: Lehtipiste, kirjakauppa

Egmontin uudessa Pulp-pokkarisarjassa on tarkoitus tarjota edullisessa ja kätevässä pokkarikoossa tekstidekkarien ystäville mustavalkoisia sarjakuvadekkareita – unohtamatta tietenkään sarjakuvien säännöllisiä lukijoita. Jännityksen lisäksi Pulpeista löytyy seikkailua ja toimintaa. Sarjan Robin Hood -pokkari on arvosteltu Kvaakissa aiemmin.

Synkkien enteiden materiaali on peräisin yhdysvaltalaisen DC-yhtiön kustantamasta tuoreesta Vertigo Crime -sarjasta, johon on palkattu kuuluisia dekkarikirjoittajia ja jonka tarkoitus Yhdysvalloissa on niin ikään kerätä uusia lukijoita sarjakuville. Vertigo-linja on suunnattu varttuneemmille lukijoille kuin DC:n peruslehdet. Suomessa julkaistuja Vertigon sarjakuvia ovat Sandman, Rämeen olento, Hellblazer, Jonah Hex, V niin kuin verikosto, Preacher, 100 Bullets ja Planetary.

Ian Rankinin nimi komeilee Synkkien enteiden kannessa isolla. Tarinan kirjoittaja skottilainen Ian Rankin on kansainvälisesti myydyimpiä rikoskirjailijoita ja Suomessakin hyvin tunnettu Komisario Rebus -kirjoistaan. Sen sijaan italialainen piirtäjä Werther Dell´edera on suomeksi uusi tuttavuus.

Pokkarin sankarina on englantilainen paranormaalien asioiden tutkija ja maagikko John Constantine. Suuri yleisö tiennee hänet Keanu Reevesin tähdittämästä, hieman epäonnistuneesta Constantine-elokuvasta vuodelta 2005. Constantinen ulkomuodossa ja asenteessa on kliseemäistä kovaksikeitettyä dekkaria: kyynisyys, itsevarmuus, pitkä takki, ketjupolttaminen, viskin juominen ja naisten vokottelu. Hän on sopivasti ristiriitainen, epätäydellinen ja salaperäinen.

Mikäli pokkari olisi tähdätty sarjakuvien vakio-ostajille, kannessa lukisi Hellblazer-nimi Rankinin sijasta. John Constantine kun seikkailee Hellblazer-sarjakuvassa. Constantinea on nähty suomeksi aiemmin Kalma-lehdessä, Magic Fantasy -spesiaaleissa ja yhdessä Hellblazerin omassa spesiaalissa, mutta näistä ei tarvitse lukijan välittää. Pulp-pokkari on täysin itsenäinen John Constantinen tarina. Se ilmestyi kesällä 2009 mainitun Vertigo Crimen ensimmäisenä kirjana.

John Constantine astuu tosi-tv:hen.
John Constantine astuu tosi-tv:hen.

Kertomuksessa Constantine pyydetään selvittämään outoja tapahtumia englantilaisen tosi-tv-ohjelman kartanoon. Tv-ohjelman tekijät ovat aikoneet pelotella ohjelman kilpailijoita kummituskartanossa, mutta siellä tapahtuu kummittelua jo itsestään. Agathachristiemäisen arvoituksen ratkaisemisen ohessa ilkeillään tosi-tv:lle ja muille selviytymiskisoille.

Paljastusten välttämiseksi tarinaa ei kannata tässä sen enempää selostaa. Juonessa tapahtuu iso käänne, joka voi olla lukijasta halpa, nokkela, vaikuttava tai hauska ratkaisu, riippuen lukijan mausta. Ainakin tarinan luonne muuttuu täysin. Omasta mielestäni siirtymä on halpa ja turhan radikaali ja etäännyttää tarinaa liikaa dekkarigenrestä ja jopa aaveenmetsästyksestä.

Jos isoa käännettä ei oteta arvioinnissa huomioon, Rankin onnistuu ensimmäisessä sarjakuvakäsikirjoituksessaan tyydyttävästi. Tarina on miellyttävän nopealukuinen ja sen rytmitys on hyvä. Talon ihmisissä on lihaa ja verta, heidän taustansa ja haurautensa on kuvattu koskettavasti ja heidän väliset suhteensa kekseliäästi. Taustalla on kuva raadollisesta ajastamme: rahanahneudesta, julkkiksista, päihteistä, moraalittomuudesta ja ihmisten pimeästä puolesta.

Tupakkariippuvaisen Constantinen tunnistaa samaksi kuin aiemmissa sarjakuvissa, mutta häntä olisi voinut kuvata uskottavamminkin. On noloa, että hän suostuu pyyntöön mennä mukaan tv-ohjelmaan ilman että hän ottaa selvää ohjelmasta. Kilpailijoiden kuvauskaan ei ole aina uskottavaa, sillä esimerkiksi heidän suhtautuminensa tarinan isoon käänteeseen on välinpitämätön.

Werther Dell'Ederalla on erikoisia kuvakulmia.
Werther Dell’Ederalla on erikoisia kuvakulmia.

Valitettavasti taidekin on vain tyydyttävää. Joistakin ruuduista ei saa kunnolla selvää, mitä hahmot tekevät niissä, ja jotkut tirkistelevät kuvakulmat ovat kummallisia. Kuitenkin seikkailua lukiessa luonnosmaista piirrosjälkeä oppii arvostamaan juuri tähän tarinaan soveltuvaksi. Dell’edera esittää ilmeitä taitavasti vain muutamilla viivoilla. Taiteilija luo julkaisun jälkipuoliskolla suorastaan hurjaa revitystä – kiinnostavia ja ahdistavia näkymiä haastavasta seudusta. Mustavalkoisuus antaa dekkaritunnelmaa.

Synkkiä enteitä on lukemiskelpoista satiirista jännitys- ja kauhuviihdettä aikuisille. Mielestäni ei huippua, mutta tyydyttävää. Mikäli pitää tarinan käänteestä, arvosana on korkeampi. Pokkaria on saatavana sekä lehtipisteistä että kirjakaupoista. Koska viihteen hinta on alle kympin, sitä kannattaa kokeilla epävarmanakin pitämisestä. Tosin julkaisun ohjevähittäishinta on euron korkeampi mitä etukäteen mainostettiin. Rankinin faneja on paikallaan varoittaa, että tämä on erilainen tarina kuin hänen dekkarikirjoissaan.

Kansikuvan tekijän Lee Bermejon nimi saisi lukea pokkarissa. Pitäisin kannesta enemmän, jos siinä olisi Constantinen kasvot pääkallon sijasta, mutta ymmärrän ratkaisun, koska se viittaa tarinan käänteeseen.

Suomennos on sekä hyvin tarkka että sujuva poiketen juuri oikeissa kohdissa liiasta kirjaimellisuudesta. Teoksen alkuperäisessä nimessä “entries”-sana on niin monimerkityksinen, että on ollut oikein panna sen tilalle suomeksi “enteitä”-sana. Suomennoksen muodollisena erona alkukieliseen tekstiin on lihavoitujen, painotettujen sanojen puuttuminen. Ehkä ne olisivat saaneet olla mukana. Myös ladonta on miellyttävää ja huolellista, vain sivulta 84 on jäänyt äänitehoste pois.

Toivokaamme, että pokkarimarkkinoiden kasvaessa myös Pulp-julkaisut uppoavat ostajien kasseihin. Kenties joku saa kimmokkeen tutustua kiinnostavan John Constantinen muihin seikkailuihin tämän viihteen myötä.

Matkalla kadotukseen, taannoisen Matkalla Perditioniin -sarjakuvan itsenäinen täydennys, on Pulp-sarjassa toinen moderni jännärisarjakuva. Muut toistaiseksi julkaistut Pulp-pokkarit ovat vanhempia sarjakuvia: jo mainittu Robin Hood sekä sotasarja Valttiässä.

Kuvat: © 2009 DC Comics

Egmontin Pulp-sarjasta on keskustelua Kvaakissa täällä.
Vertigo Crimesta on keskustelua Kvaakissa täällä.
Pulp-sarjan Robin Hood -pokkarin arvostelu on täällä.