Surrogaattien aika

Vuonna 2054 ihmiset käyttävät surrogaatteja, robottimaisia kauko-ohjattavia ihmisen näköisiä ja oloisia koneita, kaikenlaisessa kanssakäymisessä: työelämässä,vapaa-ajalla ja jopa intiimeissä tilanteissa.

Mutta onko elämä elämää, jos sen elää sijaisrobotin kautta?

The Surrogates
Top Shelf Productions
Teksti: Robert Venditti
Taide: Brett Weldele

208 pages, Full-Color Graphic Novel

The Surrogates on alkujaan viisiosaisena sarjakuvalehtenä (2005-2006, Top Shelf) ilmestynyt sarjakuvaromaani; käsikirjoituksesta vastasi Robert Venditti, taiteesta Brett Weldele.

Venditti kertoo saaneensa idean tarinaan luettuaan Indra Sinhan kirjan The Cybergypsies, jossa kerrotaan kumppaninsa tai työnsä internetriippuvaisuuden takia menettäneistä ihmisistä. Jotkut ovat jo nyt panneet etusijalle online-henkilöllisyytensä oikean minänsä sijasta.

Central Georgia Metrolipoliksessa poliisietsivä Harvey Greer tutkii surrogaattien tuhoamisia. Vakavat rikokset, kuten murhat, ovat lähes kokonaan hävinneet Yhdysvalloissa, sillä toisiansa telovat etäkehot tekevät omaisuusrikoksia, eivät henkirikoksia. Myös poliisi käyttää työssään surrogaatteja. Etätyö on saanut todellakin nimensä mukaisen tosimerkityksen. Päähenkilö on tietenkin se vastarannan kiiski, Harvey nimittäin haluaa tutkia rikoksia in the flesh, olemalla ihan oikeasti paikalla.

* * *

Metropoliksen katoilla loikkii eriskummallinen hahmo Steeplejack, joka yön pimeydessä sähkömyrskyjen aikaan antaa kirjaimellisesti sokkihoitoa etäolennoille. Harvey saa pikku hiljaa vihiä siitä, että vieläkin suurempi tuho on tulossa. Entä mikä merkitys on Profeetalla, joka palavissa saarnoissaan julistaa surrogaattien olevan kauhistus Jumalalle?

Kotonakaan ei mene kovin hyvin. Harveyn vaimo ei halua enää tavata miestään kasvokkain vaan vain surrogaattina, nuorena ja nättinä. Surrogaatit eivät vaella kammotusten laaksossa, ne ovat parempia kuin elämä: ”Life… Only Better.”


Surrogaatit kohtaavat elämänsä tarkoituksen.

Vaikka The Surrogates pohtiikin niitä ”elämän suuria kysymyksiä”, sellaisia kuin kuka minä olen ja mikä on elämän tarkoitus, ne tuodaan esille osana juonta ja kerrontaa. Modernissa jenkkisarjakuvissa on tullut tavaksi vältellä selittäviä tekstilaatikoita; ehkä siksi, ettei niitä enää jakseta lukea… Laajemmin romaanin tulevaisuuskuvaa esitellään onnistuneesti jokaisen luvun lopussa olevassa liitteissä, jotka ovat olevinaan oikeita tieteellisiä tutkimuksia, mainostekstejä ja nettilehtiä.

* * *

Vaikka The Surrogatesin esikuvaksi on helppo löytää Blade Runner tai Philip K. Dickin houreiset tulevaisuuden minuusharhat, niin tieteiskirjallisuuden aikaisemmista kerrostumista löytyy sopiva aihelma ”kelpo tohtorilta”, Isaac A. Asimovilta.

Asimovin kuuluisan robottisarjan toisessa osassa, Alastomassa auringossa (engl. Naked Sun, 1957, suomeksi 1975),

etsivä Elijah Baley ratkoo avaruuslaisten asuttamassa Solaria-maailmassa tapahtunutta äärimmäisen harvinaista murhaa. Solarialla robotit hoitavat kaikki työt ja ihmiset pysyttelevät yksinään kotona, toisiaan he tapaavat vain hologrammeina. Aito kohtaaminen ja oleskelu samassa huoneessa aiheuttavat paniikkikohtauksia. Surrogaattien maailmassa tuo kehitys on vasta alullaan, mutta samanlaiset psykologiset vaikutukset alkavat jo ilmetä.

Etsivät Baley ja Greer ovat kirjallisesti sukua toisilleen, mutta heidän maailmansa ovat kovin toisenlaiset. Kumpikin saa kyllä lopulta rikokset ratkaistua, mutta Greerin kohtalo on silti pettyä. Ne suurimmat tappiot kun koetaan kuitenkin aina omassa elämässä, omassa kotona; enää ei asimovilaisittan rakenneta tulevaisuuden utopioita ja parempia maailmoja. Henkilökohtaiset moraaliset päätökset eivät tuo voittoa, koska niillä ei ole merkitystä muille kuin itselle.

Jollakin eriskummallisella tavalla The Surrogates on nostalginen romaani, vaikka se tulevaisuuteen sijoittuukin.

Siinä kaivataan ja haikaillaan mennyttä maailmaa, sitä kadonnutta aikaa, jolloin ihmisen sai kohdata ihmisenä. Siis sitä aikaa, jota me vielä saamme elää.

Taide tukee hyvin tekstiä. Värityksessä hahmot ovat usein samaa sävyä kuin taustat, jolloin viiva on kuin sotkuista rautalankaa. Vain Steeplejack on kuin läpitunkematon varjo, jonka silmät hehkuvat kuin totuuden polttavat kekäleet.

Siirtymät ruudusta toiseen suovat silmälle helpon reitin, vaikka kuvat itsessään pakottavat silloin tällöin pysähtymään. Toiminnan kiihtyessä puhekuplatkin häviävät ja lukija juoksee mukana, kuten pitääkin, hengästyneenä ja innoissaan.

Kirjan lopussa on erinomainen selvitys siitä, kuinka käsikirjoitus muuttuu sarjakuvasivuksi ja kuinka kuvat väritetään.

* * *

The Surrogates on sarjakuvaromaanina steady seller, joka sai hetkellistä lisähuomiota sen pohjalta tehdystä, vaatimattomasti menestyneestä elokuvasta. Sarjakuvaromaanille on ilmestynyt myös jatkoa (joka sijoittuu aikaisempaan aikaan), The Surrogates: Flesh and Bone.


ELÄ!


Keskustele Kvaakissa sarjakuvaromaaneista.

http://robertvenditti.com/

http://www.brettweldele.com/

Ks. Wikipediasta Alaston aurinko, Steeplejack, The Surrogates (graphic novel).
The Cybergypsies (amazon.com).