Sandman – Unten Metsästäjät
Alkuteos: The Dream Hunters
Alkuperäinen tarina: Neil Gaiman
Graafinen sovitus ja kuvitus: P. Craig Russell
Kääntäjä: Petri Silas
Kustantaja: Egmont Kustannus Oy
Sidottu, kovakantinen, nelivärinen
Kieli: suomi
Julkaistu: 2010
Sivumäärä: 126
ISBN10: 9522333115
P. Craig Russellille on langennut pitkä pesti Neil Gaimanin tekstien parissa. Hän on saattanut sarjakuvamuotoon Murder Mysteries-novellin sekä Coraline-tarinan. Niiden jälkeen vuorossa on ollut Sandman – Unten metsästäjät.
Gaimanin ja Russellin yhteinen historia juontaa Sandman -sarjan 50. numeroon, jota pidetään yhtenä sarjan huippuhetkistä. Russell on tehnyt sarjakuva-adaptaatioita myös Oscar Wilden ja Rudyard Kiplingin novelleista, lisäksi hän on muuntanut sarjakuvan kielelle Mozartin Tailahuilun ja Wagnerin Nibelungin Sormus-oopperoita.
Sandman – Unten Metsästäjät ilmestyi alunperin kymmenisen vuotta sitten proosamuotoisena julkaisuna, Yoshitaka Amanon vesivärimaalauksilla kuvitettuna. Se on mytologis-historialliseen Japaniin sijoittuva aikuisten satu, erikoislaatuinen rakkaustarina – samalla sekä yksinkertainen että monitasoinen. Sandman-hahmo on tuttuun tapaan tarinan päähenkilöiden kohtaloiden tarkkailija ja personoitunut luonnonvoima, jonka kanssa tehdyllä sopimuksella on aina hintansa.
Russell on tehnyt ansiokasta työtä tarinan purkamisessa sarjakuvan muotoon, ja hänen kerrontansa toimii melkein paremmin kuin aikanaan Sandman-lehdessä julkaistut tarinat, niissä kun piirtäjä jäi helposti proosalliselle käsikirjoitukselle alisteiseksi. Russellin piirrostyyli on pääasiassa pelkistetyn asetelmallista, mutta yltyy välistä upeaan visuaaliseen tykitykseen. Joissakin kohden Russell mukailee enemmän japanilaista puupiirrostyyliä.
Albumin tekijät ovat liki-legendaarisia ja värikäs tarina kuvaa pakahduttavaa intohimoa, pakkomielteitä ja unelmia, mutta silti se ei aivan yllä mestariteoksen tasolle. Tarina tavoittaa onnistuneesti japanilaista mytologiaa muotoa muuttavinen eläimineen ja arvaamattomine henkiolentoineen, mutta traagiset ihmiskohtalot jäävät hieman ulkokohtaisiksi, samoin kuin Sandmanin rooli. Russellin viileä piirrostyyli ei ole parhaimmillaan vahvojen tunteiden ilmaisussa, tai ainakin se olisi kaivannut väritykseltä tukea. Lovern Kindzierskin murretut ja haaleat sävyt pehmeine väriliukuineen ja kehnoine tietokonetekstuureineen ei paranna kuvituksen laatua, vaan monessa kohdin heikentää sitä. Samalla tavoin tekstilaatikot asettuvat heikosti Russellin tarkoin sommiteltuihin ruutuihin. Albumi olisi vaatinut suurempaa pieteettiä ja tarkkuutta yksityiskohtiin kuin mitä amerikkalaisen sarjakuvateollisuuden liukuhihna antaa myöten, varsinkin kun albumi väistämättä vertautuu alkuperäiseen versioon ja Yoshitaka Amanon huikaisevan upeisiin vesivärimaalauksiin.
Amanon maalauksia tässä albumissa ei nähdä, mutta komea kuvagalleria alkuperäisjulkaisujen kansista kuitenkin, joista vastaavat Yoko Shimizu, Paul Pope, Mike Mignola, Joe Kubert sekä Russell. Loppuun on varattu myös tilaa sekä Gaimanin, Russellin että Vertigon toimittajan Karen Bergerin mietteille. Kovakantinen julkaisu on siis komea paketti, jota voi suositella pienistä puutteistaan huolimatta. Se sopii myös hyvin johdantona Sandmanin maailmaan.