Tirkistys teinitytön päiväkirjaan

HUOMENNA ON SE PÄIVÄ
Teksti ja kuvat: Sanna Ala-Ojala
Kustantaja: Suuri Kurpitsa, 2010
77 sivua, mustavalkoinen
Nidottu, pehmeäkantinen (155 mm x 230 mm)
ISBN 978-952-9887-68-2
OVH 12€


Sanna Ala-Ojalan esikoisalbumi on omaelämäkerrallinen nuoren tytön kasvutarina, joka rakentuu episodimaisesti aitojen päiväkirjamerkintöjen varaan. Ala-Ojala kuvaa ajanjaksoa, joka alkaa teini-iän kynnykseltä ja päättyy peruskoulun viimeisiin vuosiin.

Takakansi lupaa, että Huomenna on se päivä -albumi muodostuu autenttisista teini-ikäisen päiväkirjamerkinnöistä. Merkinnät on sovitettu vuosia myöhemmin aikuisena sarjakuvamuotoon. Aitoutta ei tule edes epäilleeksi, sillä niin tutulta kuulostaa tarinan teksti suurin piirtein samanikäisen naislukijan näkövinkkelistä. Albumi koostuu kertojan pohdinnoista, jotka liittyvät päivän tapahtumiin, ystäviin, ihastuksiin – murrosikäisen tytön elämänpiiriin.

Huomenna on se päivä sisältää lyhyitä episodeja, joissa kertoja puhuu lukijalle kuin hyvälle kaverilleen. Suurin osa kuvituksesta on puhuvia päitä – kuvakerronnan dynamiikka on hienovaraista, ja ilmeet puhuvat paljon. Muutoin tarina sopisi hyvin luettavaksi ilman kuviakin. Tämänlaisen albumin mittakaavassa puhuvien päiden paljous häiritsee ajoittain, mutta kokonaisuutena albumi on eheä ja tyyli vaikuttaa harkitulta. Albumia onkin todennäköisesti mietitty ja hiottu pitkään, sillä kyseessä on osa Ala-Ojalan opinnäytetyötä.

Puhuvista päistä koostuvien episodien välillä on tavallisesti siirtymäsivu, joka tarjoaa välähdyksen kertojan maailmasta. Kuvista näkyy, kuinka teini-ikäisen nuoren maailmassa My little ponyt vaihtuvat (aluksi omenamehua sisältävään) kaljapulloon ja kynsilakkaan. Siirtymää seuraavassa episodissa kertoja on yleensä hieman muuttunut ulkoisesti, ja tämä merkitsee ajallista hyppäystä kertomuksessa. Myös päähenkilön puhetapa muuttuu tämän varttuessa.

Huomenna on se päivä tarjoaa jokaiselle uteliaalle mahdollisuuden tirkistää teini-ikäisen tytön päiväkirjan sivuille. Eniten tarina varmaankin puhuttelee samanikäisiä, 1990-luvun alussa murrosikänsä eläneitä nuoria naisia kuin Ala-Ojala itse on, koska albumi vilisee tuttuja elementtejä, kieltä ja tuntemuksia omasta nuoruudesta. Samaan aikaan tarinan sisältö on kuitenkin ajaton ja sopii varmasti myös tämän päivän teineille.

Keskustele albumista täällä