Miehet puhuvat tunteistaan

Tuomo Rosenlund: Miehet puhuvat tunteistaan


Esipuhe: Otso Kantokorpi
Kieli: Suomi ja englanti
Kustantaja: Arktinen Banaani 2010
64 sivua, 17,1 x 24,5 cm
Sidottu, nelivärinen
Paino: InPrint, Riga
ISBN: 978-952-5768-44-2

Sanomalehtisarjakuvassa toisto on usein tekijän mielikuvituksen väsähtämisen seurausta, kuvataiteessa toisto voi ilmentää tekijän luovuuden unohtuneen mekaanisen tekemisen alle.

Samalla toisto on komiikan yksi tehokkaimmista keinoista ja taiteessa sitä voi käyttää metodina pakottaa itsensä uusiin ratkaisuihin. Tästä on pitkälti Tuomo Rosenlundin kuvasarjassa kyse.

Miehet puhuvat tunteistaan on alunperin parinkymmenen maalauksen sarja, jota kirjamuotoon on laajennettu toisella mokomalla kuvia. Kuvien perusasetelma on aina sama: kaksi miestä seisomassa vastakkain, puhumassa toisilleen. Puhekuplissa vain ei ole tekstiä, vaan jotain muuta: visuaalisia symboleja, esittäviä ja abstrakteja kuvia. Kuvat toimivat yksitellen eräänlaisina absurdeina vitseinä, mutta ne saavat sarjallisuudesta tehoa, ja synnyttävät hulvattoman mielikuvituksekkaan kuvakavalkadin, jossa ladataan sivuille laaja kuvataiteellinen arsenaali.

Rosenlundin maalausten sisältömaailma ei ole yksioikoista, taiteilija on heittänyt elementtejä kehiin surrealistin kiihkolla ja absurdistin virneellä. Rosenlundin tapa maalata on korostuneen ”miehekästä” – fyysistä tekemistä korostavat ekspressiiviset värivyöryt, puupiirroksen kaltainen kova piirrosjälki sekä rujo kuvakieli tekevät selväksi, että tässä ei hempeillä naismaisesti vaan tehdään äijämäisen rohkeaa taidetta. Kuvat parodisoivat yhtäältä julkisen keskustelun ”miesten pitää oppia puhua tunteistaan” -lässytystä sekä toisaalta mieskulttuurin jähmeitä stereotypioita. Ne kyseenalaistavat ja kommentoivat laajemminkin kommunikaation lainalaisuuksia ja käsitteiden ulottuvuutta.

Rosenlundin taide on helposti lähestyttävää, se ammentaa sarjakuvan ja kuvitusten ilmaisukeinoista siinä missä maalaustaiteesta, ja kuvasarja toimii erityisen hyvin kirjamuodossa – niissä riittää tutkittavaa pitemmäksikin aikaa. Harmi vain, että painojälki ei Arktisen Banaanin julkaisemassa kirjassa ole erityisen hyvä. Tätä taidekirjan kohdalla olennaista seikkaa lukuunottamatta kirja on toimiva paketti, jossa on tekijän kommentit ja Otso Kantokorven esipuhe.