Kahdestoista Ankantekijät esittelee Heymansin taiteilijaveljekset

Bas (s. 1960) ja Mau (s. 1961) Heymans ovat vuosien varrella nousseet Aku Ankan ja varsinkin Aku Ankka Ekstra -lehden lukijoiden suursuosikeiksi anarkistisen humoristisilla ankkasarjoillaan, joissa Carl Barksin klassista, 1940- ja 1950-luvun piirrostyyliä oivaltavasti mukaileva piirrosasu yhdistyy riemastuttavalla tavalla nykylukijan huumorihermoja kutkuttavaan, suorastaan pähkähulluun menoon. Äkkiväärät juonenkäänteet, mukaansatempaavan hurjavauhtinen kohellus ja poskettoman ilmeikkäät sivuhahmot ovat näiden herrojen leipälajeja.

Mukana kirjassa on liuta molempien taiteilijoiden omia suosikkisarjoja, ja kotipihan törmäilyjen vastapainoksi myös pari pidempää seikkailutarinaa, kuten Basin Salaperäinen laiva ja Maun Andien parantajat. Luvassa on lisäksi Suomessa ennen julkaisemattomia tarinoita.

Taistelupari – Ankantekijät 12
Piirrokset Mau Heymans ja Bas Heymans
Kirjoittajat Mau Heymans, Jan Kruse, Carl Barks, Kirsten de Graaf, Frank Jonker, Paul Hoogman, Remco Polman, Leo van den Munkhof, Evert Geradts ja Edwin Loftus
Esipuheet Thom Roep & Joan Lommen sekä Timo Ronkainen
Toimitus Jenni Hurme, Anna Kastari, Riku Perälä, Elina Rusokallio, Ville Viitanen ja Mika Äärilä
Ulkoasu ja taitto Raimo Hyvönen
Suomennokset Saara Pääkkönen sekä Aku Ankan ja Aku Ankka Ekstran toimitus
Kustantaja Sanoma Magazines Finland Oy
Painatus Mohn Media, Saksa 2010
192 sivua, kovakantinen, väri, B5
Suositushinta 38 euroa
ISBN 978-951-32-2884-2
© DISNEY

Heymansin veljekset syntyivät Etelä-Hollannin Veldhovenissa. Lapsuus heillä oli levotonta, koska perhe muutti ehtimiseen paikkakunnalta toiselle. Ehkä siksi he uppoutuivat sarjakuviin, nuorempi veli Mau selvästi innokkaammin, ja erityisesti ankkoihin.

Mau Heymans päätti jo varhain ruveta sarjakuvapiirtäjäksi. 1980-luvun puolivälissä sitten Mau rohkaistui lähettämään näytteet Donald Duck -lehdelle, ja kohta hän olikin lehden vakiotaiteilija. Maulta kysyttiin toimituksen palaverissa sitten puolileikillään että sattuisiko tällä olemaan piirustustaitoista veljeä. Kyllä vain, ja Bas Heymans aloitti pikkuveljensä apulaisena vuonna 1993 ja omat sarjat tulivat mukaan pian. Myös ystävättärensä Kirsten de Graafin Mau sai mukaan kirjoittamaan ankkasarjoja.

Veljesten sarjat on sijoitettu kirjassa sekaisin. Olisi ehkä ollut kätevämpää sijoittaa

Mau Heymans työpöytänsä ääressä
Mau Heymans työpöytänsä ääressä

kummankin sarjat eri osastoonsa. Yhteisiä sarjoja tässä ei ole, tai Basin osuutta Maun apulaisena ei ole mainittu. Ei näistä mitään huomattavia erojakaan löydy, Maun ankannokat ovat ehkä kulmikkaampia kuin Basin.

Parhaat kolme sarjaa on sijoitettu heti alkuun, loppua kohden meno ei parane ja kriittinen lukija löytää liikaa vaikutteita Carl Barksin vanhoista sarjoista juonellisestikin. Kirja sisältää kummaltakin piirtäjältä seitsemän sarjaa, ja yhteensä viisi on ennen suomeksi julkaisematonta. Pelkästään viikottaisessa Aku Ankassa on tullut vain kolme sarjaa, joten Ekstraa tilaamattomat saavat enemmän uutta tavaraa.

Vain tätä kirjaa varten tehdyn kannen Aku on Maun piirtämä ja Hannu taas Basin.

Katsotaanpa kirjan sisältö

Barksin käsikirjoitukseen perustuva Ankkalinnan pillipiipari, kirjan ensimmäisenä

Bas Heymans Turussa 2009
Bas Heymans Turussa 2009

tarinana, on kirjan myyntivaltti Barks-faneille ja se onkin barksmaisen hauska, mutta ei pidä liikaa pettyä. Ei tämä klassikoille vertoja vedä. Samaa luokkaa kuin Daan Jippesin piirtämät Sudenpentusarjat. Sarjaa ei ole ennen julkaistu suomeksi.

Salaperäinen laiva on hauska, jännittävä ja mielikuvituksellinen kummitus-merirosvotarina. Kolmimastokuunarikin on kuin suoraan Punaparta-sarjakuvasta. Kolmen hengen kirjoittajatiimin tarina Andien parantajat on myös perinteinen pidempi ankkaseikkailu. Mukana ovat Karhukopla ja Petkunterä.

Aku koenukkujana on kovin ajankohtainen sarja. Aku suostuu koekaniiniksi kokeeseen jolla mitataan työläisen unentarvetta. Tavoite on tietysti vähentää unentarvetta tehokkuuden hyväksi. Kun kyse on Akusta, ei koe olekaan menestys. Tätä ei ole ennen tullut suomeksi.

Kaksoisolentoja kerrakseen -sarjassa Aku ei halua enää olla Aku. Velkojat

painostavat, ja Iineksen kanssa on harmia, Teppo Tulpusta nyt puhumattakaan. Loppu ei ole kovinkaan yllättävä. Kulta ei tee onnelliseksi on jälleen yksi Kuningas Midas -tarun versio, ei sen kummempaa.

Muodin mestari esittelee Barksin tapaan Akun uudessa ammatissa. Ensiksi hän on varastoapulainen naistenvaatehtimossa, ja nousee vahingossa muotisuunnittelijaguruksi, ja lopuksi päätyy Timbuktuun. Näitä on nähty monta ennenkin monien ankantekijöiden tekemänä, mutta hauskahan tämä oli. Muodin mestari on ilmestynyt suomeksi vain Ammattina Ankka -kirjassa.

Tietokonevelho-sarjan nimihenkilö on tietenkin Milla Magia, joka pyrkii käyttämään modernia tietotekniikkaa sadakseen haltuunsa Roopen onnenlantin, mutta käy kuten aina, eli ei sinänsä mitään uutta. Tämä on oiva esimerkki tarinasta, joka vanhentuu nopeasti. Varmaan kaikki tämän lukijat eivät edes tunnista korppulevykettä. Muistitikkuhan tässä olisi tänä päivänä pitänyt olla, ja sellaisetkin jäävät vielä historiaan. Monissa muissakin kirjan sarjoissa on esimerkkejä nykyajan ilmöiden kuvaamisesta. Monet muutkin Aku Ankan tekijät sortuvat ihan samaan. Tietokonevelhoa ei ole ennen julkaistu suomeksi.

Pelkkää ankkaa kirja ei ole, mutta Veli Kanin osuus jää kolmisivuiseksi. Suomeksi ennennäkemätön Porkkana-aarre ei ole tyypillisin Veli Kani -tarina, koska jekku

osuu Veli Kanin omaan käpälään. Mutta porkkanoita Kani kerää lopuksi säkkiinsä yllin kyllin. Hollannissa on vuosien mittaan tehty Veli Kaneja paljonkin. Niistäkin kustantaja voisi joskus koostaa kirjan, vaikka epäilenkin sellaisen menestymistä.

Jokamiesajot on piirrosfilmimaisen vauhdikas, ja Akun sponsori Jorkka vaikuttaa olevan sama pihvinkääntäjä, joka esiintyi Carl Barksin sarjassa, joka julkaistiin kesän AKU.-lehdessä. Tai sitten ei, koska nimi oli silloin Sepi. Tätä ei ole ennen suomeksi nähty.

Myös Uutisankka perustuu kaavaan ”Akun uusi ammatti joka päättyy katastrofiin”. Tämä käsitellään pois vain pikavauhtia juosten. Ideassa on kuitenkin uuttakin: Aku sortuu huijaukseen Iineksen takia. Olisi tästä saanut paremmankin.

Meren urhot lainaa Barksin teemaa, tällä kertaa Kymmenen tähden kenraaleista. Ankanpojat ovat suorittaneet Sudenpentujen merenkulkukurssin, mutta Aku osaa omasta mielestään kaiken paremmin. Ja lopuksi tietysti Aku saattaa pulaan ison kihon, jonka pojat lopuksi pelastavat.

Eläintarhan vetonaula taas on reippaasti lyhennetty versio Barksin yksisarvisen etsinnästä. Tällä kertaa Aku ja pojat lähetetään etsimään Roopen eläntarhaan hirveää lumimiestä. Nyt lopputulos on vain toinen. Ja vilahtaahan tässä yksisarvinenkin, joskaan se ei ole sama kuin ennen. ”Uniikki unikorni olikin vain korni koni”, kuuluu tämänkertainen Roopen verbaalinen sitaatti.

Kirjan päättävä Julius Pecuniuksen laakeriseppele vie ankat Roomaan, jossa alkaa aarteenetsintä jota varten pitää kutsua apuun lisäksi onnekas Hannu-serkku. Juonenkehittely on jo omaperäisempi, mutta siihen on pyritty ottamaan mukaan vähän kaikkea, ja loppuratkaisun arvaa ennalta.

Yhteenveto kirjan sisällöstä

Monet sarjat ovat kaavamaisia ja ennalta-arvattavia, onneksi poikkeuksia ja

kaavan rikkomisiakin on joukossa. Alankomaiden ankantekijöillä on tietty Barks-kaavan noudattaminen näköjään pakollista. No, onhan tuttua ja turvallista joidenkin mielestä mukavampi lukea, ja saada vain vähän omaperäisempiä sekaan. Mutta onko näiden kokoelmakirjojen tarkoitus esitellä tekijöiden parhaita vaiko tyypillisiä sarjoja, tunnutaan hakevan kompromissia siltä väliltä. Lieneekö tarkoituksellista? Kompromissi aiheuttaa yleensä vain sen, että lopputulos ei ole kenenkään mieleen. Aku Ankassa ja Ekstrassa Heymansien työt menevät paremmin, toisten tekijöiden seassa.

Kirjoittajista Jan Kruse on laatinut peräti kuusi tarinaa. Salaperäinen laiva on niistä paras, muut korkeintaan keskivertoja. Muilta kirjoittajilta ei ole kahta tarinaa enempää, tai he ovat olleet mukana kirjoitustiimissä.

Tämä ei ole missään tapauksessa Ankantekijöiden parhaita kirjoja. Kaikki aikaisemmat osat ostaneet hankkivat tietysti tämänkin sarjansa jatkoksi, eikä tämäkään suinkaan huono ole, vain perusankkaa. Kaikilla sarjoilla ei ole vielä nostalgia-arvoa, vanhin on vuodelta 1991, mutta suurin osa 2000-luvulta.

Ankantekijät-sarjan tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Kirjoja tuli parhammillaan kaksi vuodessa. Enää tulee vain yksi vuosittain, ja aihe riippuu keitä tekijöitä saadaan vierailulle Helsingin kirjamessuille.

Tilalle suosittelisin uutta sarjaa, jossa voi ilmestyä useampikin opus samalta Disney-tekijältä, kuten naapurimaiden Hall of Fame -sarjat. Romano Scarpan ja Daan Jippesin tuotantoa voi koota vaikka omiksi sarjoikseen, kun Don Rosa -sarjakin näyttää tulleen päätökseen.

Keskustele Ankantekijät-sarjasta Kvaakissa
Katso näytteitä kirjasta