Oho! Kappas perkeles! Siili!

Pohjanmaalta kotoisin olevan Milla Paloniemen (s. 1983) piti tehdä neljäs kirja Kiroilevasta siilistä, jotta allekirjoittanutkin tutustui toden teolla sarjaan. Aiempia kirjoja en ole lukenut ja lehtien julkaisemat stripit on jäänyt myös vähemmälle. On siis aika paikata aukko siilitietämyksessäni, prkl!

Kiroileva siili 4
Teksti, kuvitus, ulkoasu ja taitto: Milla Paloniemi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Sammakko, 2010
Paino: Tallina Raamatutrükikoda, Viro, 2010
Sid. 96 s., kovakantinen, mv
ovh. 14,90 €
ISBN 978-952-483-132-1

Kiroileva siili aloitti suosionsa vuonna 2003 verkkosarjakuvana. Tekijän taidoista kertoo jotakin se, että hän kyennyt seitsemän vuoden ajan piirtämään sarjaa, jossa siili kiroilee. Muistan hyvin sen hetken, kun törmäsin sarjaan ensimmäisen kerran. Olihan se kieltämättä hauska ja minimalistinen piirrostyyli viehätti, mutta ei tällainen yhden vitsin juttu kestä montaa kuukautta.

Allekirjoittaneen veikkaus meni lievästi sanottuna pieleen. Punaisten kansien välistä löytyy strippejä, joille kehtaa nauraa ääneen. Aiemmista osista mukana ovat Citysiili, Tyttösiili, Pikku-siili ja huonokuuloinen Muori, jonka suorasanaisuutta on riemastuttavaa seurata.

Strippisarjoille tyypillisesti kirjasta löytyy lyhyiden vitsien lisäksi pidempiä kokonaisuuksia, joissa mm. siilillä jää leuat jumiin ja suretaan auton alle jäänyttä tuntematonta siiliä. Parisuhde-elämäkään ei näytä olevan siileillä ihmisiä helpompaa ja itsensä löytää vasta katsoessaan kuralätäkköön.

Kirjan ulkoasu on aiemmista osista tuttua laatua. Jokaiselle stripille on omistettu oma sivunsa, joka näytti omasta mielestäni aluksi tilan hukkaamiselta, mutta luettavuuden kannalta se on toimiva ratkaisu.

Seuraavaa siilikirjaa odotellessa voi käydä lukemassa Kiroilevan siilin kotisivuilta vaikkapa ydinvoima-aiheisia strippejä.