Divarin helmet – hämärän rajoilla

Suomalainen kansikuva
Suomalainen kansikuva

Televisio oli varmaankin sarjakuvalehtikustantantajien taikasana 1960-luvun alussa, ajateltiin että kun lehden kanteen pränttää kirjaimet ”TV”, on myynti taattu. Liittyipä julkaisu televisioon tahi ei. Amerikassa Dell -kustantamo julkaisi paljon televisio-juttuja Four Color -sarjassaan, jossa ilmestyikin sitten vaikka mitä muutakin. TV-seikkailut -sarjan numero Avaruusmies on Dellin valikoimista sitä jotain muuta. En minä ainakaan löytänyt minkäänlaista tähän sarjakuvaan liittyvää TV-sarjaa.

TV-seikkailut N:o 2, Avaruusmies,
Kuvajulkaisut Oy (1962),
vastaava toimittaja Kai Brunila

TV-sarjojen ja -elokuvien adaptaatiot olivat Westernin kustannusyhtymään kuuluvan Dellin leipäpuuta 50- ja 60-luvulla. Paljon saatiin suomeksikin näitä lehtiä, joissa useimmissa oli kauniisti maalatut kannet. Ilmeisesti lehtien materiaalia hankittiin vähän miten sattuu ja mitä sattuu. Televisio -aiheisia lehtiä oli useampikin, viime kuussa esitellyn TV -sarjan lisäksi tämä TV-seikkailut jaTV:n tähtisarjat. Noista viimeksi mainittu taisi olla ainoa, joka piti oikeasti sisällään jotain aiheeseen liittyvää, ainakin sen kustantaja Tähtisarjat mainosti sitä lauseella ”Ainoa aito televisio-sarjakuvalehti Suomessa”.

Avaruusmies alkaa kuin keskeltä tarinaa, ja niin varmaan onkin. Ainakin alkukielisen Space Man -lehden numeron 10 kansikuva

Alkuperäinen amerikkalainen
Alkuperäinen amerikkalainen

on yhtäläinen tämän suomalaisen numeron kanssa, joten pitkät seikkailut on seikkailtu ennen tätä numeroa. Mitään aikaisempia jaksoja ei suomeksi tietenkään julkaistu. Eipä mitään, tarina tuntuu entistäkin mystisemmältä näin.

Myönnän, että pidän kovasti näistä 50-60 -luvun tieteiselokuvista ja -sarjakuvista. Ne eivät ole vanhentuneet ainoastaan kuvaamansa tieteen puolesta vaan myös asenteidensa suhteen. Vanhakantaisuus ja tahaton huumori tekevät niistä nautinnollista katseltavaa ja luettavaa. Henkisenä ajankuvana ne voivat olla mitä parhaimpia.

Sarjan valmistumisajankohtana kilpajuoksu avaruuteen ja kuuhun oli jo täydessä vauhdissa. Presidentti Kennedy patisti kuuluisassa puheessaan amerikkalaisia kuuhun 1962 ja avaruusinnostus heijastui tietysti kaikkeen. Avaruusmies kertoo amerikkalaisten ponnisteluista fiktiivisesti, ehkä se sijoittuu ns. läheiseen tulevaisuuteen jossa tekniikka on jo hiukan kehittyneempää, joka tapauksessa lehden alkusivulta näemme kuuraketin olevan lähdössä. Ihastuttavan kömpelösti käännetty aloituslaatikko kertoo:

”Kauaksi avaruuteen, taistelemaan oudon vastavoiman kanssa, joka vuosikaudet on estänyt kaikki yritykset päästä kuuhun, sinne lähtee nyt avaruusmies Jan Stannard mukanaan nuori Johnny Mack. Mutta kukaan, eivät edes tiedemiehet, ei aavista, että F-1825 pääsee kuuhun, mutta yltää kaiken lisäksi aivan uuteen tähdistöön, jonka valtava ylitiede ylittää mielikuvituksen äärimmäisetkin rajat. Mutta osa tuosta ylitieteestä on VIHOLLISEN KÄSISSÄ.”

Jan ja Johnny pääsevätkin kuuhun, ihan noin vain vaikka siellä piti olla vastassa tuon mystisen vastavoiman. Sen sijaan kuun pinnalla heidät ottaakin vastaan lauma merkillisiä ihmisen kaltaisia olentoja jotka juoksevat heitä vastaan heti kohta laskeutumisen jälkeen. Nämä ihonmyötäiseen asuun pukeutuneet kuu-ukot ohjaavat heidät luolaan, jonne on rakennettu vallan merkillinen kaupunkimainen kompleksi.

Kuukaupunki ei näytä kovin ihmeelliseltä.
Kuukaupunki ei näytä kovin ihmeelliseltä.

He astuvat ilmalukon kautta pitkään käytävään, jonka päässä avautuu ovi ja huoneessa odottaakin heidän vanha avaruus-akatemian kouluttajansa Eversti Hooper. ”No voi mun päiviäni… Johnny! Olemme sittenkin ystävien parissa! Katso!”

Hooperin luultiin kadonneen ja kuolleen edellisen kuulennon yhteydessä. Mitä oikein on tekeillä? No se vanha juttu, lentäviltä lautasilta saadun tieteen avulla on kuuhun rakennettu maalaisten huippusalainen tukikohta. Ihonmyötäiseen asuun pukeutuneet oliot ovat ihmisistä rakennettuja kyborgeja, joihin on upotettu jos jonkinlaista vimpainta, niin että he voivat tulla toimeen vaikka kuun pinnalla. Ja se kuulentoja estävä vastavoima, sekin on kuuasemalla tuotettu, selittää eversti Hooper: ”Vastavoima muodostetaan täältä käsin. Me vain päästimme teidät sen läpi. Jan, tämä on huippusalainen tieto, pidä se aina mielessäsi.”

Hooper kertoo kaiken ruokapöydässä, jossa tarjolla on ”pelkkiä kasviksia. Venuksessa kasvatettuja. Radioaktiivisesti kypsytettyjä ja säilöttyjä. Ja ne ovat puhtaampia kuin mitkään maassa kasvavat.” Selviää että kuuasemalla valmistellaan ei vähempää kuin koko aurinkokunnan puolustusta. Marsin ja Venuksen ja muutaman muun planeetan lisäksi puolustukseen tarvitaan nyt myös maalaisten apua.

”Kaikki alkoi n. 15 vuotta sitten, jolloin olin avaruusaseman johtajana”, kertoo Hooper. ”Olin asunnossani koulutuskeskuksessa. Oli jo myöhä. Oveen koputettiin. Avasin…” Eversti Hooper, olemme tulleet avaruudesta, tehtävämme on erittäin salaista laatua”, sanovat oven taakse tulleet humanoidit. ”Pilailetteko kanssani?”, eversti ei meinaa uskoa.

Olen ufomies. Jaha, vai niin..
Olen ufomies. Jaha, vai niin..

”Teidän kielellänne olen Alta Veno avaruusvartiostosta. Olemme tarkkailleet teitä maan asukkaita jo vuosisatojen ajan.” ”Vai sillä tavalla. No, käykää peremmälle”, eversti ei enää ihmettele. Humanoidit tulivat tekemään yhteistyötarjouksen.

Eversti ei ehdi selittää tarkemmin kun tulee hälytys! Kyborgin rinnassa on äänimikrofoni tietojen välittämistä varten ja nyt siitä huudetaan: ”Hälytys Jupiterin osastolta, Garrak-Aksos hyökkää kaikin voimin.” Sitten kaikki ryntäävät jättimäiseen lentävään lautaseen. ”Sen ovat kyborgit rakentaneet omissa tehtaissamme Linnunradan päämajasta saatujen suunnitelmien mukaan.” Sitten lennetään huimalla vauhdilla (”lähestymme valon nopeutta, Jan”, ”Valon nopeuttako? Sehän on 300 000 kilometriä sekunnissa.”) jonnekin ulkoavaruuteen, jossa kohdataan Jupiterin ja Marsin sotalaivasto.

Ufon, joista niin kovasti hälistään,  kyydissä
Ufon, joista niin kovasti hälistään, kyydissä

Salaperäisen Garrak-Aksosin hyökkäys torjutaan. Jan Stannard ja Johnny Mack palaavat maahan, jossa vain presidentti muutaman muun ihmisen lisäksi tietää mitä kuussa todella tapahtui. Kaikki on pidettävä tiukasti salassa. Avaruusmiehemme tulevat takaisin pelkästään kuunkävijöinä.

Todellisuudessa he ovat Maapallon avaruusjoukkojen alkuydin. Kenellekään ei saa kertoa kauheasta ulkoavaruuden vaarasta. Avaruusmiehet tapaavat tietysti myös presidentin. ”Jupiter ja Mars joutuvat toistaiseksi huolehtimaan melkein yksin taistelusta Garrak Aksosin joukkoja vastaan. Ne tarvitsevat meiltä apua, voimakasta apua, teknikkoja, kenties lisää erikoiskoulutettuja kyborgeja…” Astronauttimme tapaavat presidentin luona Linnunradan komentajan Kall Genin: ”Suunnitelmat ovat edistyneet. Herra Stannard ryhtyy tutkimaan avaruusteoriaa ja tietysti myös käytäntöä. Vuoden kuluttua hän ryhtyy kouluttamaan ensimmäisiä avaruusjoukkojen yksikköjä. Ja kadetti Mack ryhtyy jatkamaan opintojaan heti palattuaan maan kuuhun. Loppusilauksen hän saa Jupiterin avaruusyliopistossa.” Selvä.

”Menneisyys on kuin lasten viatonta leikkiä tulevaisuuteen verrattuna”, on yksi lähes edwoodimaisista lopetusrepliikeistä. ”Tulevaisuus häämöttää jännittävänä Janin ja Johnnyn edessä. Heillä on vielä paljon tehtävää, ja he ovat kauan vaiti…”.

Scifi-ideoiltaan Avaruusmies on jossain vanhan pulp-tyylisten tarinoiden ja uudempien ufo-salaliitto -kertomusten välissä. Tavallaan se on uuden ja vanhan rajoilla myös siinä mielessä että noina 60-luvun alun vuosina tieteiskuvitelmista alkoi tulla totta, avaruuteen tehtiin jo pyrähdyksiä. Avaruusmiehessä on myös pitkän planeettain- galaksienvälisten eeposten alkukaikuja. Jos Space Man ei ole ollut TV-sarja, olisi siitä voitu tehdä sellainen. Moniosainen avaruussaaga taisteluineen ja juonitteluineen. Sarjakuvana siitä kai yritettiin sellaista, suomalaiset lukijat eivät ilmeisesti koskaan nähneet miten Janin ja Johnnyn kävi. Eipä näitä tietämäni mukaan kovin montaa ilmestynyt USA:ssakaan. Sarja ilmestyi vuosina 1962-72 ja ymmärtääkseni jo muutaman viimeisen vuoden numerot olivat uusintapainoksia.

Avaruusmies on kyllä julmetunmoista kökköä. Sarjan piirtäjä Jack Sparling on tehnyt uransa aikana parempaakin jälkeä. Sparling teki 60-luvulla aivan tuhottomasti töitä Dell-kustantamolle ja Space Man taitaa olla niitä laarin pohjimmaisia, jossain päivällisen ja iltakaljan välissä ohimennen kyhättyjä töitä. Sparling teki vähän parempaa jälkeä DC ja Marvel yhtiöille. Eerieenkin hän teki kauhujuttuja. Ehkä niitä on julkaistu Shokissa.

———-

Tällä palstalla kerron hämäristä löydöistäni antikvariaattien hyllyiltä, esittelen kummallisia sarjakuvia, sarjakuvalehtiä ja -kirjoja. Joistakin voi löytää yllätyksiä, hyvään tai huonoon suuntaan. Voi olla että et ole koskaan kuullutkaan niistä, ja ehkä toivot ettet kuulisi nytkään. Ja kaiken lisäksi aina uusi ”löytö” esitellään joka kuukausi näin kuun alussa.

2 Replies to “Divarin helmet – hämärän rajoilla”

  1. Oooteks lukeneet saman sarjan Aaveplaneetta-sarjista? (Mukaeltu Phantom Planet-elokuvasta.) Helmipätkä sarjiksesta: ”Suuri pikkuplaneetta edessä!”

Kommentit on suljettu.