Romantiikkaa Takahashin tehtaasta

Ranma 1/2 on viihdettä. Tarkemmin sanottuna se on teini-ikäisiä poikia varten tehtyä viihdettä. Kuusitoistavuotiaan päähenkilön nimi on Ranma Saotome, ja hänet aiotaan naittaa saman ikäisen Akane Tendon kanssa. Näin nuorten isät päättivät. Sarjakuvassa on lisäksi paljon taistelukohtauksia, ja siinä lotrataan vedellä.

Ranma 1/2 (ensimmäinen kirja)
Rumiko Takahashi
Egmont Kustannus Oy Ab
noin 200 sivua, mv-pokkari, hinta 4,95e

Uutisoin Kvaakissa tämän sarjakuvan ilmestymistä noin kuukausi sitten. Tämä lyhyt arvio keskittyy ainoastaan nyt ilmestyneeseen sarjan ensimmäiseen osaan. Kaikkiaan Ranmaa on ilmestynyt 38 pokkarillista. Saksassa, mistä materiaali Egmontille tulee, on sarja kohta kustannettu loppuun.

Ranma oli Egmontilta hyvä valinta päänavaukseksi. Tai sitten se vain minusta tuntuu siltä. Itse valitsin aikoinaan samoin, aloittaessani tutustumisen japanilaiseen sarjakuvaan. Koska olin jo siinä iässä, että näin maailmassa muutakin kuin autoja, robotteja ja supersankareita, minusta ihmissuhde-juttu vaikutti ihan riittävän kiinnostavalta lähtökohdalta.
Takahashin grafiikka on selkeää, joten mangalle ominaisten ruutujakojen ja efektien opettelu (lukeminen) ei tuntunut sekään liian haasteelliselta. Sittemmin länsimainen sarjakuva on ehtinyt lainata monta kikkaa mangasta. Esimerkiksi sujuvan, elokuvallisen kerronnan. Ja mikä tärkeintä, Ranma oli minun kannaltani sopivasti söpö. Söpömpääkin on nimittäin nähty…

Muutama sana kirjan käsittelemistä aiheista

Juoni kulkee alussa paljastettavan asetelman ympärillä. Hahmot esiteellään kungfu-taistelukohtausten lomassa ja sitten aletaan tapella muuten vaan. Syyksi riittää esimerkiksi halu päästä treffeille. Sydämen asioiden parissa liikutaan muutenkin. Akanen isä omistaa kamppailulajikoulun ja Akanella on kaksi siskoa. Myös koulussa ja koulumatkalla selvitellään sitä, kuka tykkää kenestäkin. Käännöksessä puhutaan virheellisesti ylä-asteesta, kun tarkoitetaan lukiota. Toisaalta, japanilaiset lukiolaiset vaikuttavat yhtä lapsellisilta, kuin yläasteelaiset meillä.
Mainitsin jo alussa tapahtumia ja hahmoja kasassa pitävän, ristiriitoja luovan voiman, Ranman ja Akanen kihlauksen. Toinen, ristiriita on päähenkilön sisäinen. Samassa ruumiissa on nimittäin poika ja tyttö! Takahashi tyytyy toistaiseksi ainoastaan viittaamaan tähän olemisen perusjuttuun, sukupuoleen, joka ohjaa toimintaamme ja kohtaloamme aika tavalla. Kirjan luku 6. on nimetty lupaavasti: Ruumis ja sielu, mutta Takahashi onnistuu ongelman tiimoilta näyttämään vain poikkeuksellisen symboliköyhän painajaisunen. No, kohderyhmä huomioon ottaen, ehkä näin on parempi. Myös Ranman isälle on varattu ”kaksoisrooli”, joka palvelee lähinnä huumorin kehittämisessä.

Kulttuuria, huumoria, vauhtia

Dragonball joutui kärsimään siitä, että Suomessa sarjaa tulkittiin kulttuurisista syistä ”väärin”. Sama riski on olemassa Ranman kanssa. Toiseen kulttuuriin kurkistaminen on kuitenkin itselleni yksi syy lueskella mangaa. Tähän tarkoitukseen ainakin Ranma tuntuu sopivan mainiosti. Lisäksi minua huvittaa Takahashin tyyli piirtää vanhukset pieniksi ja ryppyisiksi. Kyse ei ole ikärasismista, vaan vain yhdestä sarjakuvakielen ominaisuudesta, asioiden pelkistämisestä symboleiksi. Muuten Ranman huumori tuntuu hiljaiselta, vaikka humoristiset kohdat tarinasta tunnistaisikin, mikään kuoliaaksinaurattaja tämä ei ole. Taistelukohtaukset ovat mielestäni vauhdikkaampia kuin modernin supersankarisarjakuvan valtavirrassa.

Merkittävä tekijä

Rumiko Takahashi (s.1957) aloitti Ranman tekemisen kolmekymppisenä, ja jatkoi sitä, osin muiden töiden lomassa nelikymppiseksi. Sarjakuva teki hänestä maailman tunnetuimman japanilaisen naistaiteilijan (no, ehkä Yoko Onon jälkeen.) -ja miljonäärin. Jos luet mangaa jo sujuvasti, kannattaa tutustua Takahashin muuhunkin tuotantoon. Erityisesti Rumic Theatre tarjoaa aikusempaan makuun iskevämmän lukuelämyksen.
Viihteellä on paikkansa, mutta mikä on japanilaisen sarjakuvaviihteen paikka Suomessa? Sen tulee Ranma 1/2 näyttämään. Sarja on hyväntuulinen, ja sillä asenteella siihen kannattaa myös tarttua. Naiivius on yksi asia, jota soisin suomalaisten aikuisten harjoittavan enemmän. Sarjassa esiintyy söpöyden lisäksi alastomuutta, joka saattaa järkyttää lasten herkkiä vanhempia.

Ranmasta keskustellaan Kvaakissa