Lahjomaton piispana

Egmont jatkaa Ruutu- ja Non-stop-ikäisten nostalgian nälän tyydyttämistä vanhojen albumisarjojen julkaisemisella. Sammy Day oli molempien lehtien suosituinta aineistoa ja sarjaa on tullut alkukielellä kymmeniä albumeita. Piirtäjäkin on jo vaihtunut, mutta meno jatkuu kiivaana. Päähenkilöt Sammy Day ja Jack Attaway ovat chicagolaisia gorilloja kieltolain ajan USAssa.

Jean-Pol ja Cauvin
Sammy 12: Sielunmessu gorilloille
(La B.A. des gorilles)
Suomennos: Antti Pajunen
Tekstaus: Kaltsu Kallio
Egmont Kustannus Oy 2003
ISBN 952-469-093-4

Ratsioita, konepistoolisarjoja, pirtua, gangstereita ja gorilloja. Kaikkea mitä pitääkin tämän tapaisessa sarjassa olla. Kaikkea tätä Sammy Dayssa on ollut jo vuodesta 1970 lähtien, jolloin belgialaiskaksikko Berckin ja Cauvinin sarja alkoi ilmestyä Spirou -lehdessä. Vuosien varrella päähenkilöt ovat kohdanneet työtehtävissään, robotteja, vampyyreja, diivoja, öljyarabeja ja ties mitä tavallisten gangstereiden ohella.

Vuonna 1995 piirretyssä jaksossa lahjomaton Elliot Ness saa ratsian yhteydessä pahan tällin ja menettää muistinsa. Chicagon poliisi palkkaa Jackin ja Sammyn suojelemaan Nessiä ja pitämään huolta ettei tieto heidän pomonsa haavoittuvaisesta tilanteesta leviä gangstereiden korviin. Tehtävää hankaloittaa se, että päähänsä saaman täräyksen seurauksena Ness kuvittelee olevansa piispa… Al Caponen tappajat pääsevät tilanteesta vihille ja aikovat pistää Nessistä ilmat pihalle. Elliotin muisti on saatava pikaisesti palaamaan ja kaikenlaisia konsteja kokeillaan. Seuraa ketju hulvattomia tilanteita.

Tai sellaiseksi tarkoitettuja. Kolme vuosikymmentä lienee tehnyt sarjalle tehtävänsä, tarina on kehrätty kasaan rutiinilla eikä oikein yllätä millään tasolla. Se ei tarkoita, että juttu olisi mitenkään huono. Se on kuin yksi karamelli pussissa muiden joukossa, maistuu sille miltä pitääkin mutta kun pussista on jo syönyt kylliksensä ja makuvivahteita on vain yksi, niin…

Sarjan alkuperäinen piirtäjä Berck (Arthur Berckmans) jäi eläkkeelle vuonna 1994 ja tämä albumi on uuden piirtäjän, Jean-Polin, ensimmäinen työ Sammyn parissa. Jean-Polin tyyli on hämmästyttävän samanlainen kuin Berckin. Siinä mielessä sarja on hyvissä käsissä. Loppujen lopuksi Sammy on pitänyt pintansa jopa paremmin kuin vaikkapa Lucky Luke -parka, joka tietysti putosi käsikirjoittajan vaihdoksen takia paljon korkeammalta. (Lukea muuten jatkaa uusi piirtäjä Achdé, uusi pienoisalbumi julkaistaan pian suomeksikin).

Sielunmessu gorilloille on tasokasta rutiinityötä, hyvässä ja pahassa. Toimii täysillä vain vannoutuneille Sammy-faneille.

One Reply to “Lahjomaton piispana”

  1. Kirjakaupassa selatessani albumia silmääni miellytti uuden piirtäjän huolellisempi jälki. Monet albumi-Sammyt on piirretty suttuisesti. Tämän takia on jäänyt ostamatta.
    Ruudussa ja Non Stopissa Sammy kuului ehdottomiin suosikkeihin ja jälki oli huomattavasti parempaa kuin näissä albumeissa keskimäärin.

Kommentit on suljettu.