Kamalaa luontoa

Maailma on häkki,

Ettet syntynyt sä vaan
siihen siipes taittamaan,
maammon västäräkki.

Uuno Kailas, Kehtolaulu

Ilves ja Kärppä istuvat kivellä, piereskelevät ja ihmettelevät elämää. Siitä syntyy sarjakuva, ja hyvä sellainen, ammattitaidolla tehty. Kamala luonto sisältää osuvia oivalluksia elämästä ja kuolemasta.

Kamala luonto
Vehniäinen, Jarkko
(Zum Teufel 2010)

Nid., 176 sivua
110 x 178 mm., mustavalkoinen
ISBN 978-952-5754-21-6
KL 85.32

Hinta 8 € (Ks. Turun Sarjakuvakauppa)

Kamala luonnon synty sijoittuu vuoteen 2002. Tekijä Jarkko Vehniäinen osallistui sarjakuvallaan Kemin pohjoismaiseen sarjakuvakilpailuun. Sarja pääsi loppukilpailuun vaan ei palkinnoille. Hyvän päälle ei heti ymmärretty.

Ilveksen ja Kärpän touhut ovat kuitenkin hiljalleen kasvattaneet suosiotaan. Tällä hetkellä sarjaa julkaistaan sen omilla sivuilla ja Plaza.fi:ssä. Menestykselle soisi jatkoa, sillä kyseessä on erinomainen strippisarjakuva, jossa nauretaan elämälle ja kuolemalle, pieruhuumoria unohtamatta. Yleensä tarina kerrotaan kolmella ruudulla, mutta joskus käytetään paneelia koko leveydeltä, kun tarvetta on.

Vehniäisen tyyli on puhtaan kaunista sanomalehtisarjakuvaa. Viiva on silti elävää ja omaperäistä. Taustat luovat syvyyttä ruutuihin ja silloin tällöin kuvissa on varsin rohkeitakin perspektiivikokeiluja. Kamalasta luonnosta löytyy myös melkein lyyristä luonnonkuvausta, joka antaa jo sinällään hauskan kontrastin tapahtumille.

* * *

Silloin tällöin kuvissa on myös rohkeampia perspektiivikokeiluja.
Silloin tällöin kuvissa on myös rohkeampia perspektiivikokeiluja.

Tyhjästä ei kuitenkaan synny mitään. Tekijä itse kertoo (sähköpostihaastattelun kautta), että taiteellisia vaikutteita ovat antaneet Albert Uderzo (Asterix), Jack Davis (legendaarinen MAD-piirtäjä) ja itsestään selvästi Mort Drucker (myös MAD). Muita esikuvia ovat Carl Barks (Aku Ankka), Gary Larson (Kaukana poissa) sekä Bill Watterson (Lassi ja Leevi). Wattersonin vaikutuksen huomaa erityisen selvästi Vehniäisen piirtämissä puunrungoissa!

Vehniäinen on piirtänyt pikkupojasta asti. Taidealaan liittyvää koulutusta ei ole saatu, joten kyseessä on itseoppinut sarjakuvantekijä. Leipä on kuitenkin irronnut piirtäjän ja kuvittajan ammatista reilut 10 vuotta. Laajimmalti levinneet merkkityöt löytyvät ehkäpä Suosikki-lehden karikatyyrimaisista julkimohupailuista, joita on tehty jo sellaiset seitsemän vuotta. Kamala luonto on mukavaa vastapainoa muulle työlle, toteaa tekijä. Piirtäjä rentoutuu siis piirtämällä!

Hahmogalleria on kokoelma erilaisia tyyppejä, eläinhahmoja. Ihmisistä puhutaan muttei heitä näytetä (paitsi kerran mansikkamaalla). Toistuva vitsi on se, kuinka muut eläimet ovat tyhmempiä kuin päähenkilöt, Ilves ja Kärppä. Sialle tarjotaan helmiä ja sitten nauretaan. Kettua puolestaan usutetaan syömään pihlajanmarjoja. Lammas on yllytyshullu. Metsästä löytyy myös populaarikulttuurista tuttuja vaatekappaleita, jotka ovat tainneet tipahtaa joiltain ihan muilta sarjakuvahahmoilta. Tantereelta löytyvät kaiken lisäksi mitä omituisimmat tötterörintsikat. Keltä lienevät pudonneet?

Ylevä tyyli on helppo muuttaa alhaiseksi, mutta alatyylin jalostaminen yleväksi onkin jo astetta vaikeampaa. Sekin Vehniäiseltä onnistuu. Joissakin stripeissä nauru vaikenee haikeuteen tai surumielisyyteen.

* * *

Strippisarjakuvissa on nyt muotia irviä ja ilveillä ja ilkeillä. Tämä sarjakuva on kuulemma tyrmätty aikaisemmin liian ilkeänä sanomalehtien sivuille. Kamala luonto saattoi muutama vuosi sitten yksinkertaisesti vain olla aikaansa edellä. Tai ehkä sitä ei vain tajuttu oikein.

Se, mikä ei välttämättä ehkä ensivilkaisulla välity, on Kamalan luonnon ruutujen välissä piilevä ymmärrys elämänmenosta. Se on naurua viikatemiehen vierellä, luonnolle, joka ei oikeasti välitä. Tekijän sanoin: ”Kyllähän pohjavire on aika traaginen välillä, etten sanoisi raadollinen. Sellainen se elämä tuppaa olemaan.”

Niinhän se on. Ystävyys onneksi tuo lohtua elämään. Ilves ja Kärppä ovat kavereita.


Pohjavire on aika traaginen välillä…

Keskustele Kamalasta luonnosta Kvaakissa.

Kuvat Copyright © Jarkko Vehniäinen.