Lasten Maailma, osa 1

Suomen lasten yhteinen lehti

Ks. artikkelisarjan jälkimmäinen osa

Lasten Maailman näytenumero ilmestyi jouluksi vuonna 1945. Kannessa lapset lukevat Lasten Maailmaa innoissaan joulukuusen vierellä.

Uuden lehden päätoimittajaksi nimitettiin aikansa ehkä tunnetuin radioääni, Markus-setä eli Markus Rautio. Hänellä oli radiossa suosittu Lastentunti-ohjelma. Näin hän tervehti Suomen lapsia ensimmäisessä pääkirjoituksessaan.

Lasten maailman lukijat.
Varmaan monet teistä muistavat Sirkka-nimisen lehden, joka kauan on ollut

Markus-Setä oli Lasten Maailman päätoimittaja, vaikka muut tekivät oikeat työt...
Markus-Setä oli Lasten Maailman päätoimittaja, vaikka muut tekivät oikeat työt…

Suomen lasten omana lehtenä. Nyt se alkaa ilmestyä uuden nimisenä ja uudessa muodossa, Lasten Maailmana. Se on ikioma lastenlehti, suuri ja uudenaikainen, aivan niinkuin aikuisten kuvalehdet. Siinä saavat lapset oman äänensä kuuluviin. (…) Toimitus ei ole mistään niin iloinen kuin saadessaan postissa sekä kaupunkien että maaseudun lapsien lähetyksiä. Sotavuosien aikana asutuskeskusten nuori väki on saanut tutustua syrjäseutujen nousevaan polveen. Nyt tapaatte taas toisenne – Lasten Maailman lukijoina ja avustajina. Näin siis päätämme, että Lasten Maailmasta tulee teidän, Suomen lasten yhteinen, suuri tutustumiskenttä, joka lähestyy ystävänä teitä jokaista ja jota te voitte reippaasti lähestyä.

Teidän kaikkien yhteinen Markus-setä

Lasten Maailma ilmestyi Yhtyneiden kuvalehtien kustantamana 1945–1957. Sen historia ulottuu kuitenkin paljon aikaisemmaksi, ja kauemmaksi. Se syntyi vanhemmasta lastenlehtien traditiosta ja antoi itse hyvin tärkeän perinnön tuleville julkaisuille. Lasten Maailman kautta voidaan tarkastella koko Suomen itsenäisyyden ajan, ja sitä aikaisemmankin, lasten lehtien kulttuurihistoriaa. Lasten Maailman taustalla on kehitysketju, joka johti topeliaanisesta Sirkka-lehdestä ikkunat Eurooppaan avanneeseen Non Stop -sarjakuvalehteen.

* * *

Sirkka oli perinteikäs lastenlehti, joka alkoi ilmestyä jo 1886 topeliaanisen hengen

Numeron 3/1946 kannessa on signeeraus Lainio. Talvisesta aiheesta saattaa hyvinkin vastata tunnettu graafikko Eino Lainio.
Numeron 3/1946 kannessa on signeeraus Lainio. Talvisesta aiheesta saattaa hyvinkin vastata tunnettu graafikko Eino Lainio.

elähdyttämänä. Kirjoittipa siihen aluksi itse Zacharias Topeliuskin! Sirkka lopetti ilmestymisensä muutama vuosi ennen vuosisadan vaihtumista, mutta Anni Swan herätti lehden henkiin, ensin nimellä Nuorten Toveri, kunnes se taas vuonna 1926 sai nimekseen Sirkka. (Ks. Wikipedia).

Sirkan alaotsikoksi tuli Lasten oma kuvalehti. Satujen, seikkailutarinoiden ja kuvatehtävien ohella Sirkassa julkaistiin suomalaisia sarjakuvia kuten Hjalmar Löfvingin Olli Pirteää ja Olavi Vikaisen Nalle Nöpönenää. Osa Sirkka-lehden tekijöistä jatkoi Kimmossa, mutta sen aatteellinen ajatusmaailma siirtyi Lasten

Maija Karman kannessa (3/1952) on yllättävän moderni aihe, raitiovaunu, mutta sitäkin on pehmennetty eläinhahmoilla. <br />” class=”imgleft” /></a></td>
</tr>
<tr>
<td>
<div class=Maija Karman kannessa (3/1952) on yllättävän moderni aihe, raitiovaunu, mutta sitäkin on pehmennetty eläinhahmoilla.

Maailma -lehteen. Aikuisten aatteet näkyivät tietenkin myös lasten lehdissä, tosin lievennettyinä ja paljon sovittelevimpina. Nuorten Toverin ja Sirkan yksi aivan tietoinen tarkoitus oli yhdistää nuorisoa repivän sisällissodan jälkeen. Isänmaallisuuskasvatus oli keskeistä.

Sodan maailmasta satujen maailmaan

Lasten Maailma oli hyvin toimitettu, taitettu ja värikkäästi kuvitettu, todellakin lasten oma kuvalehti. Tästä ei kunnia langennut suinkaan Markus-sedälle, jonka osuus lehdessä oli vain ja ainostaan alentuvasti lapsille lässyttävä pääkirjoitus (”Päivää taas, pienet ystäväiseni, päivää.”). Oikeasti lehteä toimittivat Jussi Talvi ja Annele Tahkolahti-Synterä.

Synterä oli niin taittaja kuin joskus kuvittajakin (Lähde R. Karlsson: Kansikuva uusiksi). Lehdessä oli paljon kuvia ilman signeerausta, joten ne arvatenkin ovat Synterän tekemiä. Neljän ensimmäisen vuosikerran aikana kesäisisin ilmestyi kaksoisnumeroita, mutta sen jälkeen lehdestä ilmestyi säännöllisesti joka kuukausi uusi numero. Tilaajat saivat takuuvarmasti isokokoisia värikkäitä lehtiä koko rahan edestä. Se oli varmasti yksi syy lehden suosioon.

Kimmo-lehdessä kohotettiin hauskojen juttujen ja kuvasarjojen ohella jälleenrakennusintoa, yhdessä oli kaikkien toimeen tartuttava, myös lasten ja nuorten. Lehden taustavoimina näyttää olleen Suomalaisen työn liitto, josta vihjeenä järjestön silloinen tunnus, kaksi hammasratasta, vilahti välillä lehdessä. Jos sotavuodet olivat olleet kovat, niin sotien jälkeen elettiin vielä pitkään säännöstelyn ja niukkuuden Suomessa. Nuorten lehti Kimmossa saattoi olla havaitsevinaan jopa lievää vasemmistolaisuutta. Kimmo myös katsoi selkeämmin tulevaisuuteen kun taas aatteellisesti selvästi oikeammalla ollut Lasten Maailma oli todellisuuspakoisempi, enemmän kiinni menneessä maailmassa.

Lasten Maailman kansikuvataitelijoista merkittävimmät olivat Maija Karma ja Björn Landström.  <br />” class=”imgleft” /></a></td>
</tr>
<tr>
<td>
<div class=Lasten Maailman kansikuvataitelijoista merkittävimmät olivat Maija Karma ja Björn Landström.

Yhteiskunnalliset ongelmat eivät siinä suoraan näkyneet; se vei aikaisempien esikuviensa tapaan lapset satujen ja seikkailujen maailmaan. Materiaalia otettiin myös toisesta vanhasta ja perinteikkäästä lastenlehdestä, Pääskysestä. Numerossa 10/1946 alkoi Jalmari Finnen ”Ihmeellinen matka historian maille”, alaotsikolla Vanhan Pääskysen kertomaa. Edellisen kerran tämä aikamatkatarina julkaistiin jatkokertomuksena jo 30 vuotta aikaisemmin (Pääskynen 1/1915).

Toki Lasten Maailmassakin elämän realiteetit tunnettiin. Heti vuoden 1946 aluksi lehden välissä olevassa lappusessa ilmoitettiin, että paperinsäännöstelyn aiheuttaman painoksen rajoituksen vuoksi ei valitettavasti enää voida ottaa tilauksia vastaan Lasten maailmalle sille vuodelle. Henkilöesittelyjä tehtiin sellaisista kuuluisista ja esikuviksi laskettavista herroista kuin David Livingstone ja Henry Ford.

Lehtien ero näkyy hyvin myös kansikuvissa. Siinä missä Kimmossa lapset leikkivät vaikkapa kadulla tai olivat ravustamassa, Lasten Maailman kansissa oli kuvituksia vanhoihin, tuttuihin satuihin. Lastenkirjojen kuvittajana tunnettu Maija Karma vastasi suuresta osasta näitä kansia. Nuo Karman kannet ovat suoranaisia mestariteoksia; voisi melkein väittää, että ne ovat hänen uransa upeimpia luomuksia. Aiheina olivat usein, kuten lehden historian huomioon ottaen hyvin sopikin, Topeliuksen tutut sadut kuten vaikkapa Vattumato (8/1951) ja Rinaldo Rinaldini (10/1951). Toinen merkittävä kansitaiteilija oli Björn Landström, joka hänkin on eturivin suomalaisia kuvittajia. Landströmin kannet olivat nekin erinomaisia ja selvää pohjustusta hänen teokseensa ”Olipa kerran, klassillisia satuja valikoinut ja kuvittanut Björn Landström” (1974).

Lastenlehtien ykkönen

Lasten Maailma ei pitänyt kynttiläänsä vakan alla piilossa. Löytyipä lehdestä tällainenkin mainos vuonna 1954.

”Kasvatus ja koulu” -nimisen kasvattajapiirien arvossapidetyn erikoisjulkaisun suorittamassa asiallisessa puntaroinnissa todettiin viime vuonna [1953], että Lasten Maailma on lastenlehdistämme ehdoton ykkönen, ja joka suhteessa suositeltavin oma lehti lapsillemme. LM tarjoaa hyötyä ja huvia eri ikäisille lapsille askartelutehtävien, kertomusten, kuvien ja piirrustusten muodossa.

Ei Lasten Maailma silti pelkkää hymistelyä sisältänyt. Jo näytenumerossa oli mukana Matti Hällin hiuksia nostattava kaksisivuinen pulp-kertomus ”Välkehtivät silmät”, joka oli täysin toista maata kuin lehden muut suht’ herttaiset jutut. Se vetää aivan vertoja Seikkailujen maailman ja Yllätyslukemiston jännitystarinoille, ellei pistä vieläkin paremmaksi.

Lehden aukeamat olivat värikkäitä ja taiten taitettuja. Kotimaisten sarjakuvien lisäksi tarjolla oli myös tasokasta ulkomaista tuotantoa kuten <i>Schielen ja Lipsin</i> <b>Globi</b> sekä <i>Disneyn</i> <b>Pupu Pirteä.</b> <br />” class=”imgleft” /></a></td>
</tr>
<tr>
<td>
<div class=Lehden aukeamat olivat värikkäitä ja taiten taitettuja. Kotimaisten sarjakuvien lisäksi tarjolla oli myös tasokasta ulkomaista tuotantoa kuten Schielen ja Lipsin Globi sekä Disneyn Pupu Pirteä.

Novellin loppukohtauksessa vaeltajamuurahaiset hyökkäävät ja syövät seikkailijat elävältä: ”Muutaman minuutin kuluttua oli aivan hiljaista. Musta, kiehuva, kuiskaava massa vetäytyi jälleen pois jättäen jälkeensä kaksi eriskummallisissa asennoissa makaavaa olentoa, joiden käsien ulottuvilla olivat ihmisen hyödyttömät aseet, kiväärit ja pistoolit. Ja pitemmän alla, niillä kohdin, missä Stoutin housuntasku oli ollut, kimalsivat ikäänkuin vahingoniloisesti välkehtivät silmät vulkaanisen tulen ja kuun vaihtelevassa valossa.”

Välkehtivien silmien kaltaiset seikkailujutut olivat varmasti poikien mieleen. Lehteen kirjoitti intiaanitarinoita myös Tauno Karilas. Numerossa 1/1948 alkanut Punaisen pilven varjo kertoi Minnesotasta intiaanisotien aikana. Pitkä kertomus kesti koko vuoden ja sai seuraavana vuonna jatko-osankin Metsäkukka (päättyy numerossa 11/1949). Karilaan jatkotarinoista mainittakoon vielä Haukkavuoden harmaa linna 12/1952–4/1953).

Pojat pitivät varmasti myös joistakin lehden sarjakuvista. Lasten Maailmassa ilmestyi Ami Hauhion piirtämä komea seikkailusarjakuva ”Huhmarsaaren salaisuus”, peräti väreissä. Hauhio teki lehteen myös sarjakuvia poikien seikkailuklassikoista kuten Viimeinen mohikaani ja Aarresaari. Edeltäjälehti Sirkan perintönä Olli Pirteäkin teki vielä paluun! Suuri osa sarjakuvista oli kuitenkin melkoista söpöilyä kuten Maire Tolosen Mari ja Kari. Lehdessä mainostettiin myös muita yhtiön lehtiä, esimerkiksi Sarjakuvalehteä: ”Täynnä pelkkiä sarjakuvia, ilmestyy nyt meilläkin”. Kivatasku-liite esitteli numerossa 3/1955 uuden sarjakuvalehden: Nakke Nakuttaja. ”Tästä lähtien nämä hauskat sankarit ovat nähtävissä muuallakin kuin elokuvissa ja peräti suomalaisin nimin ja puhein, jotta jokainen heidät kokonaan ymmärtää. Putte Änkkänen, Pelle Pupu. Samuli Kukko…”

Lasten Maailmasta tulee Nasta

Asmo Alhon piirtämä Jussi kopeloi autoa. Erikoinen laite auton perässä on häkäpönttö, yleinen näky Suomessa vielä sotienkin jälkeen.
Asmo Alhon piirtämä Jussi kopeloi autoa. Erikoinen laite auton perässä on häkäpönttö, yleinen näky Suomessa vielä sotienkin jälkeen.

Sarjakuvalehtiä alkoi todellakin ilmestyä Suomessa koko ajan enemmän. Perinteisen lastenlehden oli vaikea kilpailla niiden kanssa. Kotimaiset kuvittajat ja kirjoittajat olivat totta kai myös kustannuksia kasvattava tekijä. Ulkomailta sai halvemmalla. Ja niin vain kävi, että numero 8/1957 oli viimeinen Lasten Maailma. Seuraavassa numerossa (9/1957) lehden nimeksi oli vaihtunut Nasta.

Viimeisessä Lasten Maailmassa ei ollut ollut yhtikäs mitään tietoa tulevasta lehtivaihdoksesta. Tilaajat olivatkin varmasti yllättyneitä muutoksesta. Näin ensimmäisessä Nasta-lehdessä kirjoitettiin ja rauhoiteltiin lukijoita Maija-serkun keskustelupalstalla.

Heipä vaan lukija! Taidatpa juuri tällä hetkellä ihmetellä, mikä kumma lehti sinulla onkaan käsissäsi. Kaikki on uutta ja outoa aina Nasta-nimeä myöden. Eipä sentään ihan kaikki: kannessa lukee myös Lasten maailma. (…) Lasten maailma ei ole halunnut jäädä lukijoistaan jälkeen. Sekin on kasvanut ja kehittynyt. Ja kasvaessaan sekin on vaihtanut pukua. Uuden ulkoasun nimi on Nasta.

Varmaan hämmästyitte aika tavalla kun lehtemme tuli tämän näköisenä kotiinne. Ehkä etsitte ja etsitte tuttua palstaamme. Älkääpäs hätäilkö, kyllä kaikki serkut voitte seurata mukana edelleenkin, nyt vain alamme toimia hiukan uutta tahtia. Ensimmäinen tehtävänne on ilmoittautua uuden Nasta-kerhon jäseneksi.

Huvittavan yksityiskohtana mainittakoon, että Nastan maskottina oli aivan Kimmon näköinen terrieri!

Ami Hauhion piirtämä ja kirjoittama Huhmarsaaren salaisuus oli suurta seikkailusarjaa. Tarina vei Suomesta kaukomaille mitä eksoottisimpiin paikkoihin.  <br />” class=”imgleft” /></a></td>
</tr>
<tr>
<td>
<div class=Ami Hauhion piirtämä ja kirjoittama Huhmarsaaren salaisuus oli suurta seikkailusarjaa. Tarina vei Suomesta kaukomaille mitä eksoottisimpiin paikkoihin.

Se saattoi johtua siitä, että toimitussihteerinä oli Lasse Marttinen, joka oli piirtänyt Kimmo-sarjakuvaa ja myös toimittanut kilpailevaa lehteä. Kimmon ja Lasten Maailman tiet osuivat siis sittenkin lopulta yhteen. Markus Rautio oli lopettanut Lasten Maailman nimellisenä päätoimittajana 1955. Marttinen otti päätoimittajan pestin samana vuonna ja jatkoi Nastassa vuoteen 1963 saakka.

Nastan lukijoita houkuteltiin myös tällaisella erikoistarjouksella:

HALUATKO ILMAISEKSI HAUSKAN LEHDEN ENSI VUONNA?
Hanki muutama Nastan tai Nakke Nakuttajan tai Sarjakuvalehden tilaus, niin saat itse palkkiona ilmaiseksi haluamasi niistä lehdistä! Näitten lehtien tilausten kerääminen sukulaisilta ja tuttavilta on helppoa – ryhdy heti toimeen ja mieluisat lahjat odottavat Sinua. Kolmella tilauksella sai ilmaiseksi neljännen lehden, neljällä tilauksella jo kaksi.

Nastasta hävisivät hiljalleen kaikki jäljet Lasten Maailmasta. Materiaali saatiin suurelta osin belgialaisesta Tintin-lehdestä.

Kivitasku oli Lasten Maailman liite, jossa julistettiin lukijakilpailuita. <br />” class=”imgleft” /></a></td>
</tr>
<tr>
<td>
<div class=Kivitasku oli Lasten Maailman liite, jossa julistettiin lukijakilpailuita.

Lopulta Yhtyneiden Kuvalehtien Nasta ja Valiolehtien Sarjakuvalehti yhdistyivät Nastasarjat-lehdeksi, joka ilmestyi 1964–1965. 1800-luvulta alkanut lähes yhtenäinen lasten lehtien sarja päättyi.

Juhani Härmän päätoimittama Ruutu (1973–1975) ja Soile Kaukorannan luotsaama Non Stop (1975–1979) olivat kuitenkin vielä selvää ”henkistä” jatkoa tälle lehtien sarjalle, olihan kustantajakin sama. Ja jo Sirkassa oli pikkulukijoiden ”omin voimin” tekemiä sarjakuvia kuten sitten Non Stopissakin! Nastan myötä oli alettu julkaista jonkin verran eurooppalaista sarjakuvaa, mutta vasta Ruudussa ja Non Stopissa ikkunat Eurooppaan aukesivat kunnolla. Perinne velvoittaa.

* * *

Melkeinpä sadan vuoden mittainen oli näiden lukuisten lasten- ja sarjakuvalehtien kaunis kaari Sirkasta Non Stopiin. Suomalaisten lasten ja nuorten mielenmaisemaan niillä on ollut valtava vaikutus. Niiden lukuisilla palstoilla luotiin myös sitä paljon kuulutettua yhteisöllisyyttä ja suvaitsevaisuutta, jota nykyään niin niukalti on tarjolla. Sata vuotta, vaan ei suotta.

Lasten Maailma -numerot
1945 Näytenumero, 1
1946 1, 2, 3, 4, 5-6, 7-8, 9, 10, 11, 12
1947 1, 2, 3, 4, 5-6, 7-8, 9, 10, 11, 12
1948 1, 2, 3, 4, 5-6, 7-8, 9, 10, 11, 12
1949 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7-8, 9, 10, 11, 12
1950 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12
1951 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12
1952 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12
1953 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12
1954 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12
1955 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12
1956 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12
1957 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8
Nasta 9/1957 – 12/1963, Nastasarjat 1/1964 – 24/1965

Seuraavassa osassa kerrotaan enemmän Lasten Maailman sarjakuvista.

Keskustele Kvaakissa Lasten Maailmasta.

Katso myös Nuorten lehti Kimmo, osat 1 ja 2.