Uuden polven Mikkimestari: Casty!

Andrea ”Casty” Castellan on 42-vuotias (syntynyt 23. huhtikuuta 1967) Italian Disneyn käsikirjoittaja ja piirtäjä. Miehen lahjakkuus tarinanikkarina on herättänyt myönteistä huomiota ja hänestä on nopeasti tullut sangen suosittu. Suomessa hänen töitään on julkaistu Roope-Sedässä ja Aku Ankan taskukirjoissa.

Casty on Mikki-tarinoissaan onnistunut yhdistämään perinteitä kunnioittavan kerronnan ja uuden modernin tulkinnan niin että synteesistä on sukeutunut jotain uutta ja tuoretta. Casty ei myöskään arkaile käyttää kehystarinoita, takaumia ja pieniä visuaalisia vihjeitä sarjakuvissaan. Erityisesti hän on keskittynyt Mikki-sarjakuviin, joissa hän vaalii selvästikin Floyd Gottfredsonin kultakauden arvokasta perintöä.

Gottfredsonin Mikki, joka ilmestyi sanomalehdissä strippeinä, oli tarkoitettu sekä lapsille että aikuisille. Casty kirjoittaa Mikkiä samassa kunnianhimoisessa hengessä. Aiheet haetaan suurelta osin tieteiskirjallisuudesta ja kauhuelokuvista, mutta ne sovitetaan totta kai lukijakunnan mukaisesti.

Jo pienestä pitäen…

Casty ryhtyi kirjoittamaan Topolino-lehdelle vuonna 2002, ensimmäinen tarina julkaistiin seuraavana vuonna. Ura sarjakuvien parissa alkoi toki jo aikaisemmin 1990-luvulla.

Italialaisista tekijöistä Castyn suosikkeja ovat Romano Scarpa ja Giorgio Cavazzano. Casty piirteli jo nuorna poikana kouluvihkonsa täyteen Disney-hahmoja keksien aivan omia tarinoitaan. Hänen koulutoverinsa olivat tästä innoissaan ja odottivat innolla luettavakseen ikiomaa viikottaista seikkailuaan. Myös lempinimi Casty on perua kouluvuosilta saakka.

Sarjakuvantekijän ammatissa hän aloitti 1993 ja hänen ensimmäinen Cattivik-tarinansa julkaistiin vuonna 1994. Hän on ehtinyt kirjoittaa niitä nyt jo 200 kappaletta ja osan niistä hän on myös piirtänyt. Cattivik on Italiassa hyvin suosittu. Casty on ollut mukana tekemässä myös siitä tehtyä animaatiosarjaa televisioon. Vuonna 1999 Casty alkoi kirjoittaa sinisestä sudesta, Lupo Albertosta, kertovaa sarjakuvaa. Sekä Cattivik että Lupo Alberto ilmestyvät kerran kuussa.

Kauhua! Horror!

Syyskuussa 2002 Castyn poikavuosien toive täyttyi ja hän aloitti työt Italian Disneylle. Castyn rakkaus tieteis- ja kauhutarinoihin näkyy selvästi hänen Mikki-seikkailuissaan. Toki nämä aiheet on sovitettu niin, että lapsilukijat eivät välttämättä näitä genre-teemoja edes huomaa.

Tämä käy hyvin ilmi tarinassa Kaarakapina (AATK – Teemanumero 12). Siinä autot saavat tietoisuuden ja nousevat kapinaan. Idea on sama kuin Stephen Kingin elokuvassa Maximum Overdrive, joka pohjautuu novelliin Rekat (julkaistu suomeksi kokoelmassa Yön äänet). Casty on etäännyttänyt hienosti tämän muuten ehkä liian lapselliselta tuntuvan tarinan iltasaduksi, jonka Mikki kertoo Mortille ja Vertille. Dick Mooresin vanha klassikkotarina Mikki Hiiri ja noiduttu auto (Aku Ankka 6B/1956 ) on varmasti myös osaksi innoittanut tätä kertomusta. Morttia ja Verttiä ei kovin usein enää nähdä. Casty osaa arvostaa Mikki-kaanonin sivuhenkilöitä.

Kaarakapina on myös Castyn itsensä piirtämä. Casty on todennut, että vaikka pelkän käsikirjoituksen teko on jo sinänsä luova ja hieno juttu, niin silloin kun saa itse myös piirtää tarinan, se vasta antaa täydellisen taiteellisen kontrollin tuottaa juuri sellainen tarina kuin mitä haluaa.

Kolmekymmentäsivuisen jutun kirjoittamiseen Castylta menee aikaa 4-10 päivää. Sen jälkeen hän jättää tekstin vähäksi aikaa jäähtymään ja palaa sitten uudestaan sen pariin tekemään tarvittavat korjaukset. Usein hän myös luetuttaa tarinan ystävillään ja lapsillaan. Lapset todennäköisesti pitivät Kaarakapinasta hyvin paljon!

Castyn tarinoissa myös tunteet ovat tärkeitä. Noissa tunnetiloissa noustaan ehkä korkeimmalle tasolle kadonnut maailma -tarinassa Operaatio jättinakuttaja (AATK 346). Oikeastaan itse seikkailu on kokonaan sivuosassa; sitä suurempi merkitys on maisemilla, elämän ja luonnon arvostamisella. Sarjakuvataiteilija Paolo Mottura osaa tässä seikkailussa tulkita mainiosti Castyn sentimentaalista, muttei ollenkaan sokerista, tekstiä. Mikkimestari leikittelee jälleen lukijan odotuksilla, mutta hän ei niitä suinkaan petä – vaan ylittää ne.

Scifiä! Tieteistarinoita!

Erityisen hyvin Casty näyttää Motturan lisäksi olevan ”yhteensopiva” Giorgio Cavazzanon kanssa. Viidakkoseikkailussa Xamocin lahja (AATK 313) selvitellään maya-kansan mysteerejä Erich von Dänikenin tulimmeko tähdistä -tyyliin. Cavazzano on hyvän käsikirjoituksen (ja epäilemättä Castyn storyboardin) myötä innoittunut erittäin yksityiskohtaiseen ja ilmeikkääseen piirtämiseen. Juoni on sekin taas ovela; Mikin ja kumppaneiden myötä lukijakin löytää jotain ihan muuta kuin mitä luuli löytävänsä.

Casty suhtautuu virkistävän kunnoittavasti myös Mikin aisapariin, Hessuun. Hessu on hänenkin tarinoissaan omalaatuinen, ”erilainen” kuin muut, mutta hänen erilaisuutensa on enemmänkin eksentrisyyttä. Castyn Hessu ei ole tyhmä. Itse asiassa joissakin tarinoissa se on juuri Hessu, joka hoksaa olennaiset johtolangat – kuten vaikkapa viimeistä suomua myöten samanlaiset eväkkäät (Väärennökset valloillaan, AATK 329), mitä kautta juttu sitten saadaankin ratkaistua. Mikin ja Hessun kumppanuus on Castylla selvästi tasa-arvoisempaa kuin monilla muilla Disney-kirjoittajilla.

Mikin ja Hessun mukana muinaisia temppeleitä tutkimassa on Castyn luoma hahmo Tiina Terävä. Kyseinen neitonen ei voi olla tuomatta Tiinasta mieleen erästä Piko ja Fantasio -tarinoiden naishahmoa, nimittäin sirpakan feminiiniä Tiina Kitariinaa. Topakat Tiinat muistuttavat kovasti toisiaan, vaikka Kitariinalla onkin ponihäntä ja Terävällä palmikko.

Pinnallinen murtomies (AATK 333) käyttää yhtä vanhimmista tieteiskirjallisuuden aihetta, kaksiulotteista olentoa kolmiulotteisessa maailmassa. Edwin A. Abbott keksi idean kirjassaan Flatland jo vuonna 1884, jossa kolmiulotteisen maailman vieras pääsi kaksiulotteisten maailmaan. Mikin arkkivihollinen Mustakaapu on jo ulkoasultaan mitä sopivin konna kulkemaan ihan aitona lituskavarjona.

Liekö Mustakaapu varastanut ihmenamuteknologiansa peräti Karvakatilta? Casty on ammentanut inspiraatiota ehkä myös Ennio Missaglian ja Carpin ikimuistoisesta Varjojen kapinasta, joka ilmestyi ensimmäisessä suomeksi julkaistussa Aku Ankan taskukirjassa. Mustakaavun kaksiulotteinen lymypaikka on visuaalisesti tyrmäävä. Lopussa tapahtuu tärkeä, suorastaan sähköinen käänne tämän outokonnan olemuksessa.

Tulevaisuus, täältä tullaan

Gottfredsonin sarjakuvien sivuhahmoista Casty on selvästi kiinnostunut myös Eka Vekarasta ja Atomiinuksesta. Pöytälaatikossa kuulemma odottaa peräti Atomiinus-trilogia!

Castyn piirtämä ja kirjoittama Historiankirjat sekaisin (Roope-Setä 349) on paitsi kuvitukseltaan niin myös tarinaltaan ilahduttavan vanhanaikaisen tyylinen (mikä tuntuu, kumma kyllä, suorastaan modernilta). 36-sivuista jälleen kerran tieteiselementtejä sisältävää tarinaa ei aloiteta heti vauhdilla, mikä tapa usein rasittaa monia italodisneyn liukuhihnatuotteita, vaan se nousee nerokkaasti rytmitettynä hiljalleen suorastaan spektaakkelimaiseen loppuhuipennukseen. Pääkonnana on Castyn luoma Tauno Tuplajekku, joka on knallia ja monia kikkojaan myöten hyvin paljon Batmanin Arvuuttajan oloinen. Castyn tarinoiden konnat ovat luonteeltaan moniulotteisempia kuin mihin on Disney-tarinoissa totuttu.

Sekalluksen ihmemaailma (AATK 326) edustaa sisällöltään modernia William Gibsonin tyylistä science fictionia, jossa todellinen maailma muuttuu erikoislasien avulla virtuaaliseksi roolipeliksi. Tosi ja taru sekoittuvat. Kyberpunkin perinteiden mukaisesti koko juttu onkin Tauno Tuplajekun kieroa peliä.

* * *

Tulevaisuuden ihmeet ovat edessä varmasti myös Castylla itsellään. Hänen taitonsa luoda unohtumattomia ja virkistävän omaperäisiä tarinoita on jo todistettu.

Gottfredson ja Scarpa, voitte levätä rauhassa, työllänne on arvoisenne jatkaja!


Keskustele Kvaakissa Castysta.

Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Ankistit ry:n jäsenlehdessä Ankkalinnan Pamaus n:o 21.

Kaikki kuvat © DISNEY