Haluaisitko oppia piirtämään hevosia ja hevossarjakuvia? No, totta kai!
Lena Furberg on Hevoshullun “se hyvä piirtäjä”. Nyt on julkaistu laajennettuna painoksena hänen suosittu piirustus- ja sarjakuvaoppaansa. Se on julkaistu aikaisemmin jatkosarjana Hevoshullussa 1990-luvun lopulla ja erikoisalbumina vuonna 2001.
 |
Hevoshullu-spesiaali: Lenan piirustuskoulu
Lena Furberg
(Egmont 2009)
48 s. + kannet, värillinen
Koko 170 x 260 mm
ISBN 978-952-233-187-8
Suositushinta 6,90e
Nuorisolle suunnattuja sarjakuvan piirtämisoppaita on julkaistu viime aikoina paljonkin, mutta yleensä ne ovat sisältäneet vain mangan mukaisia oppimalleja. Nyt olisi tarjolla opetusta perinteisemmän, voisi sanoa että suorastaan pohjoismaisen, tyylin mukaisesti. Hevoshullu-sarjakuvalehti on ilmestynyt Suomessa vuodesta 1972. Sen sisältö perustuu ruotsalaiseen Min Häst -lehteen.
* * *
Lenan luomia hahmoja ja sarjoja ovat mm. Polle, Jojon jengi ja Tuuvan talli. Näistä jälkimmäistä on julkaistu myös hyvin suosittuna pokkarisarjana. Lenan realistinen tyyli on hyvin selkeää ja puhdasta viivaa, kuten Tuuvan tallistakin näkyy. Hänen huumorisarjansa, kuten Polle, on taasen tehty aiheeseen sopivalla rennommalla kädellä.
Piirustuskoulu aloitetaan kertomalla aivan perusasioita välineistä kynä, paperi ja kumi. Aloittelevalle piirtäjälle nämä asiat eivät todellakaan ole itsestäänselvyyksiä. Tiedoksenne: hyvästä kumista jää paljon puruja, kun sillä pyyhkii ja H-kynällä piirretty hevonen on aivan erilainen kuin 6B-kynällä.
Hevosen piirtäminen ei ole helppoa. Sen tietävät paitsi Hevoshullun niin myös lännensarjojen ystävät. Tuon jalon eläimen mittasuhteet menevät helposti väärin. Eri kuvakulmista piirrettäessä vaikkeuskerroin kasvaa entisestään. Puoliverinen ja pohjoisruotsinhevonen ovat Lenan mukaan aivan eri näköiset. Uskotaan. Hän opettaa, kuinka arabista ja ardennerista tehdään “yksinkertaisilla konsteilla” erilaiset.
Hevosten lukuisten hienovaraisten erojen, kuten vaikkapa silmien tutkimisen jälkeen siirrytään liikkeen kuvaamiseen ja siihen, kuinka kuviin saadaan syvyyttä varjostuksilla. Nämä ovat yleispäteviä ohjeita minkä tahansa sarjakuvan piirtämisessä.
Sarjakuvan kerrontaa avataan lyhyesti kertomalla tunnelman luomisesta perspektiiviä vaihtamalla, dramatiikkaa puolestaan saadaan aikaan vuorottelemalla lähi- ja laajakuvilla. Lena antaa näistä keinoista esimerkkikuvat.
Karikatyyrien piirtämiselle on varattu oma lyhyempi osuutensa, mutta huumorisarjakuvia on malliksi albumin lopussa peräti parikymmentä sivua.
Lenan opetustyyli ei pakota mihinkään ahtaaseen muottiin, vaan sen päälle on aloittelevan sarjakuvataiteilijan helppo rakentaa oma persoonallinen tapansa piirtää. Lenan piirustuskoulu on innostava ja hauska opas sarjakuvapiirtämisen maailmaan.
Toivottavasti tämän albumin opeilla saadaan joskus lisää suomalaisia piirtäjiä Hevoshulluun!
Keskustele Kvaakissa Hevohullun sarjakuvista.