Kettutytöllä ei ketunhäntä kainalossa

Kettu ja minä
Tekijä: Milla Paloniemi
Kustantamo: Kustannusosakeyhtiö Sammakko
Paino: Tallinna Raamatutrükikoda, 2009
Ulkoasu ja taitto: Milla Paloniemi
26 s., OVH 14,90 €,
ISBN 978-952-483-118-5

Kiroilevan siilin äitinä tunnetuksi tullut Milla Paloniemen uutukainen, Kettu ja minä, on suunnattu hieman nuoremmalle lukijakunnalle. Suomalaisittain harvinainen interaktiivinen sarjakuva, johon lapsi voi itse osallistua, on hellyttävä ja osaltaan myös haikea kertomus ihmisen ja ketun yhteiselosta.

Kirja koostuu yhden sivun mittaisista sarjoista, jotka yhdessä kuitenkin muodostavat kokonaisuuden, joka alkaa ketun löytymisestä ja päättyy tämän jäähyväisiin. Jokaisen sarjakuvasivun takana on esitettynä kysymys, jonka alle on jätetty tilaa vastauksia ja piirroksia varten. Kirja siis pistää lapsen ajattelemaan tärkeitä ja myös surullisia asioita, joka lapsen kehityksen kannalta on ensisijaisen tärkeätä. Se, että lapsi laitetaan ajattelemaan jotakin on lastenkirjallisuudessa kohtalaisen harvinaista. Toki monet vanhat tunnetut sadut ovat sellaisia, joissa paha saa palkkansa ja hyvyys voittaa aina pahan. Tällaisen sadun kerronta on usein saarnaavaa, mutta Kettu ja minä on hyvä poikkeus, joka tässäkin tapauksessa vahvistaa säännön.

Kirja ei ole saarnaava, vaan ajaa lapsen pohtimaan asioita, joita ei välttämättä muuten tulisi ajatelleeksi. Toki on kuitenkin muistettava, että kirja on suunnattu lapsille. Kysymykset eivät siis ole kovinkaan filosofisia vaikkakin saattavat olla hankalia pohdittavia. Mikä saa sinut surulliseksi? Mikä sinua suututtaa? Mitä unta sinä näet? Jokainen sarjakuvasivu liittyy jollakin tavalla seuraavan sivun kysymykseen, joten voitaisiin nähdä, ettei lapsi ole yksin kysymyksineen. Toki tämänkaltainen kirja on varmaankin mukavinta lukea vanhempien kanssa, kuten muutkin sadun ja kertomukset.

Kirjaa on mediassa verrattu Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssiin (josta on tehty myös sarjakuvaversio Joann Sfarin toimesta), joka ei ole aivan tuulesta temmattu viittaus. Molemmissa käsitellään ystävyyttä ja toisaalta myös menettämistä. Molemmat kirjat ovat myös viisaita kertomuksia, jotka sopivat niin lapsille kuin aikuisillekin. Lapsille kirja antaa virikkeitä ja aikuiset voivat taasen viihtyä lämminhenkisten, mutta kuitenkin koskettavien sarjakuvasivujen parissa. Ja koska kirja on kooltaan mukavan pieni ja vieläpä kovakantinen, voi kirjan säilyttää Tammen kultaisten kirjojen ohessa sukupolvelta toiseen periytyvänä teoksena, jonka parissa aikuiset voivat nostalgisoida samalla kuin lapset opettelevat lukemaan. Hyvin mahdollista nimittäin on, että kirjasta tulee ajaton klassikkoteos!

Keskustele Milla Paloniemen sarjakuvista Kvaakissa: Kiroileva siili

Lue myös edelliset arvostelut Milla Paloniemen teoksista:

Kiroileva Siili 3
En vaan osaa!

Kuvat © Milla Paloniemi 2009