Voihan Pahkeinen!

Pahkeinen on sarjakuvan suuri pieni ihminen, jolla on baskeri ja koira – sekä elämänasenne kohdallaan. Aina ei voi voittaa.

Surumielinen, illuusionsa menettänyt, epämääräisen pettymyksen tunteen riivaama, ja nyt siis puhutaan vasta Pahkeisen hiukkasen alkoholisoituneesta koirasta, Holopaisesta. Mutta samaa lajia on isäntäkin. Pahkeinen on nimeään myöten diminutiivi, vähennysmuoto. Mainittakoon, että ilmaisu tulee latinan sanasta deminuere eli “pienentää”. Mutta on se myös hellittelymuoto, ja jotain todella hellyttävää on myös Pahkeisessa, ehkä.

PAHKEINEN
(Zum Teufel 2009)

Taide ja teksti: Heikki-P. Miettinen
96 sivua, 215×255, mv, sid.
ISBN 978-952-5754-07-0
Ovh 23 €

Kirjan sisältämät sarjat on julkaistu Pahkasiassa ja Potsissa 1983–2000 sekä Tamperelaisessa 2005–2006. Aikaisemmin on ilmestynyt kokoelma “Elämän hanttikortit” vuonna 1983.

* * *

Pahkeinen on surullisen hahmon ritari ja omalla tavallaan ylvään pystypäinen, vaikka maailma yrittää kovasti häntä maahan painaa. Taivaan linnutkin ovat ottaneet hänet maalitaulukseen kuin jumalallisena rangaistuksena. Lakonisen stoalaisesti hän kuitenkin kestää kaikki koettelemukset ja ymmärtää nähdä niissä jotakin syvempää, jota ymmärtämättömät eivät pane lainkaan merkille. Hän on muiden silmissä “ruma ukko”, kuten häntä joulupukkiepisodissa luonnehditaan.

Pahkeinen ja Avulias Aatu, sukua toisilleen sarjakuvien maailmassa. <br />
Pahkeinen ja Avulias Aatu, sukua toisilleen sarjakuvien maailmassa.

Onko hän joskus ollut iloinen ja elämänmyönteinen, silloin nuorempana?

Suomalaisessa sarjakuvassa toiseudesta kärsineillä on aina ollut jotkin erikoiset päähineet. Fogelin hahmoilla niin Pekka Puupäällä oli kukkahattunsa kuin Avuliaalla Aatulla ruudullinen lippalakkinsa.

Jotenkin Pahkeinen on kuin Avuliaan Aatun myöhempi maailman kolhima inkarnaatio, joka ei enää jaksa hosua ja auttaa ihmisiä mutta joka kuitenkin on yhä jollakin etäisellä tavalla hyvin kiinnostunut ihmisistä ja maailman menosta. Ruutulakki on vaihtunut esteettisestä elämänkatsomuksesta kertovaa baskeriin Se tuo habitukseen eräänlaista arvokkuutta, jos kohta myös huvittavuutta. Baskeri on Pahkeisen kärsimysten kruunu, jota hän ei pois vaihda, vaikka kaikki maailman lentävät olennot siihen lastinsa laskisivatkin.

Ennen pitkää vähänkin menestystä halajavaan sarjakuvaan ilmestyy koira, niin Pahkeiseenkin. Holopainen muistuttaa jo valmiiksi isäntäänsä, mutta on taipuvaisempi juopottelemaan. Lähibaarissa se on kuitenkin koira, jonka mukana isäntäkin pääsee portieerin ohi salin puolelle.

Heikki-Pekka Miettisen, joka Tampereella kuulemma Heinarina tunnetaan, piirrostyylissä ei näy kirjan alussa tahi lopussa juurikaan mitään eroa, vaikka strippien välillä on vuosikymmeniä. Pahkeinen oli vanha jo syntyessään. Tasapaksu viiva sopii tismalleen näihin juttuihin, jotka eivät ole tylsyydellä pilattuja.

Picassoa Pahkeisessa. <br />
Picassoa Pahkeisessa.

Pahkeisessa ei samoja juttuja juurikaan toisteta, paitsi niitä lintumaailman kohdistamia hyökkäyksiä päähineeseen. Korkeateknologialla ja teflonpinnoitteella niistäkin selvitään. Välillä leikitään metasarjakuvalla, onhan Pahkeinen marginaali-ihminen.

Tekstin rytmi on perua Aleksis Kiveltä ja Väinö Linnalta, ja uskoisin mukaan laitetun vähän myös Veikko Huovista. Pahkeisen ulkomuodossa on yhtäläisyyttä myös taiteilija Vilho Lampeen, varsinkin tämän vuoden 1932 kuuluisaan omakuvaan, jossa Lampi poseeraa baskeri päässään.

Pahkeinen on lystikästä luettavaa, ja kustantajan kannattaa ottaa uusia painoksia aina lamakauden niin sanotusti yllättäessä kymmenen vuoden välein. Ankeina ankoina kansa tajuaa taas vähän aikaa tällaistakin huumoria. Kirja on komeasti kovissa kansissa ja paperi on paksua muttei kiiltävää, jottei silmiin satu.

* * *

Heinarilta on ilmestynyt toinen vielä omituisempi kokoomateos, Miihkali, jota myös saa nyt kaupoista. Pahkasian perintö elää.

Pahkeisen Kustantaja Zum Teufel on tätä nykyä yhteistyössä Arktisen Banaanin kanssa ja julkaisut ilmestyvät sen alamerkkinä.

Koira on ihmisen paras ystävä. <br />
Herranen aika…


Keskustele Kvaakissa Pahkeisesta.

Ks. myös Huiputusta suoraan huipulta, Pahkasika.