Inhimillisyyttä Lahdessa

”Unohdin kertoa että olen voittanut kesähatun Etelä-Suomen Sanomien maskottikilvan äänestykseen osallistuneiden kesken järjestetyssä arvonnassa”, kertoo R-Rautanainen päivästään.

(c) Marko Turunen
(c) Marko Turunen

Marko Turunen: Ufoja Lahdessa, nro 3/4

Englanninkielinen käännös: Hans Nissen ja Mika Lietzén

Kustantaja: Kreegah Bundolo

Painopaikka: Aldus Oy, Lahti 2009

Ulkoasu: 17 cm x 25 cm, 60 sivua, mustavalkoinen, nidottu

Hinta 8 euroa

ISBN 978-952-67008-2-3

Neliosaisen Ufoja Lahdessa -lehden kolmas numero kertoo uhkeasta R-Rautanaisesta ja pienestä reikäpäisestä Muukalaisesta. Puupäähatulla 2007 palkittu Marko Turunen on tehnyt lehden kaikki viisi tarinaa.

(c) Marko Turunen
(c) Marko Turunen

R-Rautanainen ja Muukalainen pyrkivät elämään kohtuullisen keskiluokkaista lahtelaista arkea. Kummallisesta ulkonäöstään huolimatta nämä avaruusolennot eivät herätä huomiota Maan asukkaissa. Ammottavine silmäaukkoineen R-Rautanainen ja Muukalainen antavat piirroshahmoina persoonattoman ja tunteettoman ensivaikutelman. Juonessa pariskunta osoittautuukin herkäksi ja inhimilliseksi. Käyskennellessään kaupungilla kumppanit keskustelevat tulevaisuudesta kuin mitä tavallisin ihmispari: millainen talo hankitaan, tyttö- vai poikalapsi, mikä Citroën-malli olisi paras – ja millä tämä kaikki maksetaan.

Tästä absurdius vasta alkaa. Kolmannessa tarinassa uusavuton Palava Pensas (!) hakee ihmisen korjaamaan televisiota ja maksaa tyhjästä. Neljäs tarina ”Kivimaan nälänhätä” mallaa lastensatua Hannu ja Kerttu. Köyhä pariskunta luulee löytävänsä marjaretkeltä takaisin kotiin ripottelemalla ranskanpastilleja kulkemalleen polulle. Huonostihan siinä on käydä. ”24H-kerhon” öisessä dialogissa neuvonantajaksi ei kelpaa muu kuin itse Jumala. Muun muassa näillä tavoin yhtyy absurdius arkeen Päijät-Hämeen pääkaupungissa.

(c) Marko Turunen
(c) Marko Turunen

Tarinoiden lomaan on erotettu vihreille sivuille Ufo-Kerho-palsta kuin Aku Ankan ”Toimituksen oma nurkka” niin ikään. Ufo-Kerho-palstalla lukijat kertovat kummitusjuttutyylisiä ufohavaintojaan. Uskottavasti kirjoitettuina ne sopivat lehden ideaan mainiosti, aivan kuin joku todella olisi havainnut ufoja. Suoranaista hilpeyttä herättää havainto ”Puijon toisesta hyppääjästä” valokuvineen vuodelta 1974!

Viiden tarinan kokonaisuus päättyy vastoinkäymisten analyysiin, ja jotain hyvää R-Rautanainen löytääkin arjen ankeuden keskeltä. R-Rautanaisen ja Muukalaisen inhimillisyys ei hypi silmille, sillä sitä ei ole pilattu söpöilyllä eikä sosiaalipornolla. Mielenkiintoa nostattaa se, että pari- tai ystävyyssuhdetta on käsitelty avaruusolioiden eikä tavanomaisen heteroihmispariskunnan kautta.

Ufoja Lahdessa -lehden kullakin tarinasivulla on korkeintaan kaksi ruutua. Isot ruudut ja ilmava sommittelu tuo dramatiikkaa esimerkiksi Muukalaisen yksinäisiin hetkiin. Tekstin määrässä on säästelty ja puhekuplat, tai tarkemmin ottaen puheruudut, ovat erittäin selkeitä. Vähäeleisyys ei köyhdytä tapahtumia.

On hienoa, että kaikki tekstit on käännetty sivun alalaitaan englanniksi – jopa kokonaiset ufohavaintokertomukset. Ainoat kielteiset huomioni teinkin lehden kansista. Kansikuvan tappajasilmäiset tiaiset eivät näytä linkittyvän yhteenkään tarinaan. Lehden menekki saattaisi lisääntyä, jos siinä olisi takakansiteksti, jossa avattaisiin R-Rautanaisen ja Muukalaisen tarinaa edes hieman. Kaipaan myös sivunumeroita.

Marko Turusen tarinoiden absurdit käänteet pysyvät jämäkkinä eivätkä kulahda turhaksi huumoriksi. Nimen perusteella odotin löytäväni lehdestä enemmän tai vähemmän vakavaa tarinaa ufoista ja Maata valloittavista avaruusolioista. Ilokseni huomasin erehtyneeni. Suosittelen lehteä silti ”perinteisistä” ufoista kiinnostuneillekin. Ja jos lehti herkistää lukijan aistimaan ufoja, löytyy takakannesta irroitettava ufohavaintolomake – jopa sekin also in English.

Ufoja Lahdessa 1/4:n arvostelu Kvaakissa.

Ufoja Lahdessa 2/4:n arvostelu Kvaakissa.

Keskustele Marko Turusen tuotannosta täällä.