Bandidos! – Lännentien paluu

Suomessa vuosina 1975-1988 julkaistun vahvan Lännentie-sarjan luoja, käsikirjoittaja ja piirtäjä Gino D’Antonio teki yhdessä piirtäjä Renzo Calegarin pitkän sarjakuvaseikkailun Bandidos!, joka julkaistiin vasta mestarin kuoleman jälkeen. D’Antonion kirjoittama seikkailu on klassista, ilmeikästä western-kerrontaa, jossa ovat mukana karjaa ajavat cowboyt, lainsuojattomat ja lainvartijat sekä intiaanit ja mormonit. Calegarin piirrostaide elävöittää käsikirjoituksen realistisen kuvauksen ja ruudinkatkuiset yhteenotot. Päähenkilöinä toimivat lehmipojat ovat tavallisia miehiä, jotka karjananastaja lavastaa bandiiteiksi. Nelikko joutuu pakenemaan sheriffin possea voidakseen todistaa syyttömyytensä.

Maxi-Lännentie: Bandidos!
Kirjoittanut Gino D’Antonio
Piirtänyt Renzo Calegari
Suomentanut J.L. Nyman
Toimitus Asko Alanen
Ladonta Graafinen suunnittelutoimisto Pisara Oy
Kustantaja Egmont Kustannus Oy
Painopaikka Kirjapaino West Point, 2009
ISBN 978-952-233-130-4
240 s., mv , nid., 160 x 210 mm
Hinta 9,95 euroa
© 2009 by Bonelli/SAF
Published under agreeement with SAF B.V.

Gino d’Antonio (1927-2006) aloitti uransa jo vuonna 1947, ja tämä jäi hänen viimeiseksi työkseen. Lännentie alkoi vuonna 1967 Italiassa. Seikkailujen mies -sarjassa ilmestyi myös useita d’Antonion töitä, myös suomeksi tulleissa.

Renzo Calegari (s. 1933) aloitti ammattimaisen piirtämisen vuonna 1954. Lännentien ohella Calegari on tuttu Tex Willerin lukijoille Suomessa.

Molempien tekijöiden sarjakuvia on julkaistu runsaasti suomeksikin, heidän yhteisistä töistään epäilemättä tunnetuin on Lännentie, 80-luvun alkuun saakka. Bandidos on yksi ja oma tarinansa, eli one-shot. Hahmot eivät ole ennestään tuttuja mistään muusta sarjakuvasta.

Gino D'Antonio
Gino D’Antonio

Nuoren John Waynen näköinen Duke, meksikolainen Barranca, naistenmies Clay, ja tämän pikkuveli Littleboy ovat ohuet päähahmot. Mukana on myös paljon sivuhahmoja, joista ei myöskään paljoa saada irti.

Kliseitä piisaa. On tuimaa seriffiä, niljakkaita konnia, kaunista mutta petollista naista, tomahawkia heiluttelevia intiaaneja. Lännenkliseet kuuluvat kuitenkin asiaan, ilman niitä lukija voi tuntea itsensä petetyksi. Toisaalta mukana on myös uskossaan lujia mormoneja ja kerjääviä piuteintiaaneja, jollaisiin ei niin usein törmää. Kapakkaruusukin osoittautuu lopuksi taitavaksi pistoolinkäyttäjäksi. Kiroileva mormoninainen keventää huumorilla taistelua intiaaneja vastaan.

Karjanajoa ei pahemmin lännensarjakuvissa ole näkynyt. Ilmeisesti piirtäjiä ei huvita piirtää karjalaumaa ruudusta toiseen, eikä sitä tässäkään kovin paljoa näy. Taustat ovat niukkoja.

Jännitystä, toimintaa ja huumoriakin riittää ja ruumiita tulee pitkin tarinaa

Renzo Calegari
Renzo Calegari

Espanjankielisten fraasien runsas määrä ärsyttää. Tietysti muutama vamos ja madre de dios kuuluu Bonelli-länkkäreissä asiaan, mutta nyt en ymmärtänyt niistä puoliakaan.

Juoni sisältää epäuskottavia käänteitä, ja loppu on ennalta-arvattava. Piirrostyö on hyvää tämänkaltaiseen sarjakuvaan, vaikka vanha Lännentie hakkaakin tämän selvästi. Piirtäjä on saanut ennen paljon parempaakin jälkeä aikaan. Tekijöiden ikä näkyy, valitettavasti.

Suurta sarjakuvataidetta tämä ei ole, ja eniten tästä pitänevät Tex Willerin ja muiden Bonellin lännensarjojen ystävät, jotka vierastavat kaikkia kokeiluja. Muille sarjakuvan kuluttajille tämä menee kevyenä kesälukemisena. Satunnaiselle lukijalle voi suositella juuri one-shottisuuden takia. Jonkinasteinen pettymys kuitenkin, odotukset olivat vanhan Lännentien johdosta turhan korkealla.

Painoasu on sitä mitä näissä kioskijulkaisuissa yleensä. Suomennos ja ladonta ovat varsin onnistuneita. Bandidos poistuu myynnistä kioskeilta viikolla 39.

Keskustele Kvaakissa Bandidosista