Arjen anarkiaa ja hulvatonta huumoria

Baarien nainen -sarjakuva sai alkunsa, kun sen tekijälle tuntui baarireissuilla sattuvan kaikenlaista kummallista. Kolmikymppinen Johanna ”Jupu” Tolonen alkoi tehdä sattumuksistaan sarjakuvia kavereiden iloksi. Aluksi sarjakuvia syntyi muutaman stripin verran, sitten Jupu huomasi, että niitä alkoi ilmestyä ihan itsestään. Sarjakuvablogin pidon netissä hän aloitti vuonna 2006.

Jupu asuu nykyään Helsingissä, ja hänellä on sekä ompelijan että muotoilija-keraamikon koulutukset. Aiemmin hän on asunut yhdellä jos toisellakin paikkakunnalla ympäri Suomen. Sarjakuvaa hän on opiskellut ja piirtänyt säännöllisesti vuodesta 2002. Hänen nettiblogillaan on vannoutunut fanikuntansa, ja se kuuluu maan luetuimpiin sarjisblogeihin.

Baarien nainen
Kirjoittanut ja piirtänyt Jupu

Kustantanut Kustannusosakeyhtiö Sammakko
Painopaikka Tallinna Raamatutrükikoda, 2009
94 sivua, kk, mv, nid., 177 X 216 mm
Hinta 14,90 euroa
ISBN 978952-483-100-0
KL 85.32
© Johanna Tolonen

Jupun halu tarinoiden kertomiseen periytyy jo lapsuudesta. Silloin hän vietti kesät

mökillä Sonkajärvellä, jonne kokoonnuttiin suvun kesken. Sukulaisista löytyi oikeita peräkylien perinnemiehiä ja -naisia, joilla oli huikeita tarinoita ja sana hallussa tilanteessa kuin tilanteessa. Jupun sarjakuvat ovat otteita oikeasta elämästä, mutta tapahtumien käänteisiin on savolaiseen tapaan ”pistetty vähän omiaan että kuulostais vöyreemmältä”.

Baarien nainen kertoo tavallisen kolmekymppisen naisen elämästä Nyky-Suomessa. Esimerkiksi ne pierevät seurassa ja käyttäytyvät muutenkin kuin äijät.

Jupu ilmaisee itseään lapsenomaisella piirrostyylillä ja vitsit överiksi vetäen. Eräs

toinen baarien nainen tulee paikoin mieleen, nimittäin Nemi. Varsinkin strippi jossa Baarien nainen on katsonut liikaa Avaraa luontoa on selvää Nemiä. Mutta Nemi on teennäisempi, Baarien nainen on paikoin kipeän totta. Baareissa ei näy nättejä poikia, vaan kähmiviä rumia äijiä. Ja poikaystäväkin haluaa katsoa televisiossa vähäpukeisia naisia ja pyllyjä, vaikka vieressä olisi livenä tarjolla. Ei ole Baarien naisella helppoa.

Oudot sukulaiset on baarielämän lisäksi toinen toistuva teema, ja omaperäisempi

sellainen. Jokainen näkee baareissa joskus hulluja, ja itsekin on joku saattanut yltyä hulluilemaan. Ja onhan useimmilla hulluja sukulaisia, mutta harvalla suurin osa, eikä monellakaan hassulla tavalla hulluja. Ja onhan Jupu tietysti pannut sukulaisiin sarjakuvissaan paljon omiaan. Onhan?

Vanhimpia strippejä Jupu on piirtänyt uusiksi, kuten oheisen karvaisen läskin.

Loppupuolella taas ihmissuhteen myötä sarjojen luonne muuttuu lällymmäksi. Ei mitenkään huonommaksi, mutta baareissa ei enää viihdytä. Hassuja tapauksia sattuu nyt itse Jupulle, ja poikaystävä kommentoi jalat maassa.

Mitenkään virtuoosimainen piirtäjä Jupu ei suinkaan ole, mutta sarjat ovat aivan älyttömän hauskoja, ja siitä suosio johtuu. Eli kannattaa jatkaa piirtämistä, siitä se paikoin esiin tuleva epävarmuuskin häviää. Bloginkin päivitykset ovat vain entistä harvempia, tason kuitenkaan laskematta.

Taustoihin ei ole pahemmin paneuduttu, vaan niitä on yleensä olemassakin vain silloin tällöin. Jupu on keskittynyt hahmoihin, ja näiden jutusteluun. Jonkin verran on

jaksoja, joissa päähenkilö pohtii asioita itsekseen. Onneksi ei liikaa. Paras huumori tässä teoksessa nimittäin lähtee ihmisten vuorovaikutuksesta, oudoista ja arkipäiväisistäkin sattumuksista, ja havaintoon että ympäristömmehän on täynnä hulluja. Ei kysymys ole arkipäiväisyydestä huumorin repiminen, vaan luovasta tavasta käyttää mielikuvitustaan. Hassuja tilanteita voi tietysti lisätä, jos seuraavaksi viedään ne oudot sukulaiset sinne baariin. Tai ehkä niin on jo tehtykin.

Toivoa sopii, että Jupu ahkeroi vitsien laadun kärsimättä, eikä vain anna heti kaikkea julki. Veikkaan Jupulle pitkää uraa sarjakuvataiteilijana, jos taso pysyy vähintäänkin tämmöisenä, eikä huumorin riehakkuus latistu.

Albumi kestää useita lukukertoja, vaikka blogistahan nämä ovat jo tuttuja. Sieltä niitä onkin tullut luettua jo moneen kertaan ennen paperille painamista.

Paikoin albumi sisältää sen verran turskia kielenkäyttöä, ettei tätä voi suositella lapsille. Kummitädit ja -sedät, älkää ottako mallia Jupusta. Baarien naisille, ja

miehille tämä on tietysti omiaan.

Oheinen värillinen sivu on kirjassa mustavalkoisena, ja näyttää siinä sutulta. Muuten painoasussa ei ole valittamista. Klikkaa niin näet sivun suurempana.

Tosi nätti vaaleanpunainen kirja. Ja oikeasti hauska ja suositeltava albumi, vaikka nämä olisivatkin netistä tuttuja. Jupu on tuonut paljon iloa elämään netissäkin, mutta kirja on aina kirja ja miellyttävämpi lukea.

Keskustele Jupusta Kvaakissa
jupu.vuodatus.net