Juku iskä, me ollaan kovissa kansissa

23-vuotiaan ekaluokkalaisen seikkailujen alkumetrejä kuvaava massiiviteos on nyt ilmestynyt. Alkuaikojen hämäristä hetteiköistä pulppuaa suokaasun tavoin paskainen hönkätuuli, joka kuljettaa viestikapulana muinaisten Hemmo NO 1-Albumin, Pahkasikojen ja Potsien alkukantaista kapinaviestiä aina uusille sukupolville. Vuosien 1986-1989 aikana kaikki Hemmo Paskiaisen nimissä ilmestyneet törkeät ja karkeat, jopa moraalittomat tarinat nyt yksissä kansissa.

Hemmo kirjoittaa aineen, tapaa Nukkumatin ja Jakob Bruderin, soittaa heviä, jää pahojen mummojen talsimaksi, ansaitsee rahaa, ynnä on kansakoulun vihulainen no. 1, tekee kotiläksyjä, kouluttaa hurttaansa,tulee uskoon ja ryyppää vappuna. Siinä sivussa Iskä kohtaa itsensä Führerin, kertoo iltasadun, jää kiinni vintillä, juo erinäisiä pulloja myrkkyä, putoaa ikkunasta, antaa seksivalistusta, räjähtää atomeiksi ja polttaa päreensä ja yrittää ravintolaan.

Hemmo, iskän poika
Kirjoittanut Vesa Koskela
Piirtänyt Ari Koskela
Taittanut Maija Rajala
Julkaissut Zum Teufel Kustannus
Painanut Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2009
ISBN 978-952-5754-08-7
160 s, B5, kk. mv
Hinta 20 egeä

Hemmo Paskiainen ilmestyi Pahkasian sivuille vuonna 1986. Yleisesti ottaen silloin luultiin, että nimi tulee Juice Leskisen Ajan henki -”pienoiskuunnelmasta” samannimiseltä LP:ltä. Ei suoraan kuitenkaan, vaan kirjoittaja Vesa Koskela oli kuullut nimen joltakin kaveriltaan joka väitti totena, että Lapissa asuu tuonniminen mies.

Sarjakuvaa piirtää Ari Koskela, Vesan veli. Yhdessä veljekset käyttävät nimimerkkiä Ave Koskela.

Ekan Hemmo-albumin kansi, joka unohtui kokoelmakirjasta pois
Ekan Hemmo-albumin kansi, joka unohtui kokoelmakirjasta pois

Vuonna 1988 ilmestyi ensimmäinen Hemmo Paskiainen -albumi, ja niitä ilmestyikin peräti seitsemän kappaletta noin vuoden välein. Samalla Hemmo seikkaili edelleen Pahkasiassa. Mutta aikansa kutakin, Hemmo katosi Suomen sarjakuvakartalta vuonna 1995. Albumit myytiin loppuun vuosia sitten.

Koskelan veljekset ottivat vuonna 2007 yhteyttä turkulaiseen pienkustantajaan Petteri Ojaan, ja kyselivät kiinnostusta kahdeksannen albumin julkaisuun, kun Pahkasikakin oli pannut tässä välillä pillit pussiin. Ja albumihan ilmestyi, ja seuraavana vuonna toinen.

Nyt käsillä oleva teos ei sisällä uutta Paskiais-tavaraa, vaan kyseessä on uusintakooste sekä ensimmäisestä albumista, että sen molemmin puolin ilmestyneistä Hemmo-sarjoista Pahkasiasta ja sen lyhytikäisemmästä sisarlehdestä Potsista vuosilta 1986-89.

Hahmoista esiintyvät vakituisesti Hemmon iskä Armas Paskiainen, joka on myöhemmissä sarjoissa noussut tärkeimmäksi henkilöksi Hemmon ohi. Usein mukana ovat Hemmon parhaat kaverit Stegu ja Löka. Myös Hemmon äiti Unelma esiintyy silloin tällöin, samoin hirmuhurtta Popsi. Muut henkilöt ovat kertaluontoisia hahmoja, vaikka monessa olisi ollut ainesta enempäänkin. Uudemmissa sarjoissa vaihtuvat sivuhahmot ovat enemmän oikeiden ihmisten kaltaisia, kun taas alkuperäiset hahmot ovat säilyneet entisellään, lyhyenläntinä ja pitkäkuonoisina. Näissä vanhoissa sarjoissa kaikki hahmot ovat Hemmon ja Armaksen kokoa.

Aluksi Hemmo on moderni Vaahteramäen Eemeli, jonka jäynöjen kohteeksi isä-Armas joutuu jatkuvasti. Klassisessa kauhukakaraviihteessä lapset eivät ole pohjimmiltaan pahoja, ja kepposten kohdetta kohtaan tuntee empatiaa. Hemmo on tehty toiselta kantilta. Hemmo on ilkeä riiviö, ja iskä on sietämätön, omahyväinen egoisti. Iskä ja poika ovat siis nimensä veroisia, Paskiaisia.

Ensimmäinen Hemmo-sarjakuva
Ensimmäinen Hemmo-sarjakuva

Vaikka Hemmo on ekaluokkalainen, käyttäytyy hän enemmänkin kuin teini. Tästä johtuvat ristiriidat huvittavat näissä ekoissa sarjoissa ja luovat alkuasetelman. Näiltä pohjilta alkoi Hemmon suosio aikoinaan. Tulevaisuuden Hemmo on jo aivan erinäköinen sarjis.

Alkuasetelmista tilanne muuttuu, äiti lähtee (moneen kertaan), ja iskä alkaa sikailulinjalle, eikä Hemmo jää pekkaa pahemmaksi. Albumissa ryypätään miehekkäästi, raiskataan ja kiroillaan. Siksi tämä ei sovikaan lapsille.

Hemmo-tarinoista tulee vanhalle Pahkiksen ”ankaran röpöttelyn” ystävälle nostalginen fiilis, itse asiassa nämä tuntuvat paljon raikkaammilta kuin uudemmat paljon nihilistisemmät tarinat, joissa joka sivu tuntuu olevan ahdettu täyteen. Kokoa on pienennetty alkuperäisestä. Tämä vielä menettelee kokonsa puolesta, mutta miltäköhän tulevaisuuden uusinnat näyttävät. Sivuilla on nimittäin aika paljon tavaraa.

160 sivua Paskiaisia voi olla kerralla nautittavaksi turhan raju kokemus. Pahkasian muiden pahkojen kanssa tämä toimikin aina parhaiten. Mutta pieninä annoksina Hemmo ja Armas jaksavat tuottaa hupia. Mitä jäin kaipaamaan, olisivat olleet tekijöiden muistelut sarjakuvan synnystä ja julkaistavaksi päätymisestä.

Kirjassa on painovirhe, eli sama sivu on tullut painettua sekä sivulle 154 että 155. Virhe on korjattu liimaamalla oikea sivu siististi virheellisen sivun päälle. Älkää siis lähtekö repimään sivua irti. Painojälki on siistiä näin rujoon sarjakuvaan.

Uusintapainokset jatkuvat ensi vuonna, oletettavasti vanhoja hemmoja tulee vielä kolme tämänkokoista kirjaa. Paskiaisten uudet edesottamukset saavat jatkoa ilmeisesti jo ensi syksynä.

Paskiaisen kahdeksas ja Hemmo Paskiainen osa 9 arvioitu Kvaakissa
Keskustele Hemmosta Kvaakissa
Hemmon kotisivu