Paskiaisen paska elämä

Alussa loi Jumala automaation ja siihen tarvittavat näyttöpäätteet ja näyttöpääte oli autio ja tyhjä. Ja pimeys vallitsi…

Ave Koskela: Hemmo Paskiainen, osa 9

(c) Ave Koskela 2008
(c) Ave Koskela 2008

Taitto: Maija Rajala
Zum Teufel, 2008
21 cm x 30 cm (A4), 50 s., mv, nid.
ISBN 978-952-5754-09
Ovh 12 euroa (
www.zumteufel.fi)

Yllä olevalla sitaatilla alkaa Hemmo Paskiaisen yhdeksäs tarina, jonka antisankari on Hemmon isä Armas.

Minkälaisen luuserin sukunimi on Paskiainen? Armaksen pää on kuin tukaanilla. Mitään muuta veikeää hänessä ei olekaan, vaan hänen epäonnensa tuo mieleen yksinhuoltaja Aku Ankan. Armas kokeilee eri töitä: työskentelee pullotehtaalla, muuttofirmassa ja vessapaperiselvittäjänä virastossa. Albumin lopussa on joulukuvaelma aivan kuin pakollinen joululaulu kokoelma-cd:llä. Joutuupa päähenkilö kirjaimellisesti kasvotusten kuolemankin kanssa.

(c) Ave Koskela 2008
(c) Ave Koskela 2008

Koskela hauskuuttaa ja käsittelee terävästi työelämää, mainosmaailmaa, uskonnollisuutta – joitain mainitakseni. Esimerkiksi kuoleman odottamaton vierailu ja Armaksen kuolemanpelkoinen viivytystaistelu tarjoavat poikkeavan näkökulman carpe diem -fraasiin ja tungettelevaan valistukseen stressin, tupakan ja alkoholin vaikutuksista. Koskelan piirrostyyli on humoristinen, hahmot ilmeikkäitä ja sanat punnittuja. Pidän erityisesti siitä, että Koskela vaihtelee kirjasimen kokoa ja muotoa hahmojen äänensävyn ja puhetyylin mukaan. Tämä elävöittää tarinaa, mutta teksti on silti helposti luettavaa kautta albumin.

Äkkivilkaisulla albumi vaikuttaa yhdeltä tarinalta, sillä otsikkoruudut ovat vaatimattomat. Ilmava kirjasin on rajattu turhan ahtaasti. Ruuduissa riittäisi kuplille tilaa, joten puhekuplien kupruilu lienee tyylikeino. Albumissa on 20 lyhyttä tarinaa. Piirrosjälki on ihailtavan ilmeikästä, eivätkä söpöily-yliherkät saa tästä albumista näppylöitä. Juoni kääntyy monesti odottamattomaan suuntaan, mutta pysyy melkein reaalimaailman sfääreissä. Tosin ”Päivä uskovaisena” jäi jotenkin kesken ja ”Kylässä Paskiaisilla” oli ennalta arvattava sukulaisten häätöoperaatioineen. Sen sijaan ”Iiik! – Ihminen ilmaise itseäsi -kampanja” oli loppuratkaisultaan odottamattoman koskettava.

(c) Ave Koskela 2008
(c) Ave Koskela 2008

Tämä oli ensitapaamiseni Paskiaisten kanssa. Albumin erittäin tyylitelty ja rauhallinen kansi loi tyystin väärän ensivaikutelman, mutta onneksi tekijöiden kiitoslista takakannessa (kiitokset muun muassa Siriuksen työvoimatoimistolle ja Hullujen tuki ry:lle) avaa silmät kontekstille.

Paskiaiseen on helppo samaistua. Paskis herättää myötätuntoa kuin Aku Ankka, mutta tarinat ovat tästä päivästä: pätkätyöläisyyttä, työttömyyttä, luuseriutta ja hermoheikkoa nöyristelyä. Zum Teufel julkaisee sympaattisia Paskiaisia lisää lähiaikoina.

Keskustele Paskiaisista täällä.