 |
Huumorin kulttuurisokkiin kulttuuriministeri Stefan Wallin on poiminut kaikki omat hupisuosikkinsa: hersyvän naurettavia sarjakuvia, kutkuttavan hauskoja artikkeleita ja hulvattomia sananpläjäyksiä. Mukana on sekä Pahkasika-huumorin kuolemattomia klassikoita että persoonallisia löytöjä.
Huumorilehti Pahkasika ilmestyi vuosina 1975-2000. Tuosta suomalaisen huumorin kansallisarkistosta on Johnny Kniga tislannut esiin nyt jo kolmannen kolossaalisen opuksen. Jokainen niistä pitää sisällään ihan oman erikoispiirteensä. Ensimmäisen toimittajan, Tommi Liimatan, sanottiin liikkuneen Pahkasian marginaalissa. Simo Frangénin taas sanottiin kuljettaneen lukijansa itse asian ääreen. Yhtäkaikki – ne ovat molemmat saavuttaneet vankan suosion lukijoiden keskuudessa.
Pahkasika – Huiputusta suoraan huipulta
Toimittanut Stefan Wallin
Kustantaja Johnny Kniga / WSOY
Paino WS Bookwell Oy, Porvoo 2008
Sid., kovak., mv, 270 s.
ovh. 40 euroa
© Banana Press ja tekijät, kirjoittajat ja piirtäjät 2008
 |
|
Kulttuuriministeri Wallin vasaroimassa
|
RKP:läisen ministerin valitsemaksi Jari Rasin “Ruottalainen seikkailoo” onkin oiva valinta. Suomalaisten kielitaidon puutteen irvailu huvittaa näin ruotsalaisuuden päivänä erityisesti.
Rasin lisäksi Wallinin mieleen tuntuvat olleen ainakin Ari Pirttisalo ja Hannu Mänttäri. Timo Kokkilan Peräsmiestä sekä Ari ja Vesa Koskelan Hemmo ja Armas Paskiaista nähdään monen sivun verran. Sen sijaan Kolme rumaa Teroa ei ole mukana vieläkään, eikä Jurpoa tahi Pahkeistakaan nähdä lainkaan. Niiden tekijöitä ei kuitenkaan ole aivan kokonaan unohdettu. Ja Pahkeisen kokoelma-albumi on tulossa ensi vuonna Zum Teufelilta!
Sarjakuvia on tietysti mukana runsaasti, mutta tässä tuntuu olevan edellisiä koosteita enemmän painotus tekstiartikkeleilla, eivätkä ne ole sellaisista tällä kertaa edes parhaasta päästä. Ja kronologian loppuosa täyttyy kehnoista puujalkavitseistä.
Sitten alkaa se suuri valitus:
Miksi ihmeessä tässä on yli 40 sivua kahdessa edellisessä kokoelmassa jo julkaistua pahkaa?
 |
Onhan pahkoja toki ennenkin myyty moneen kertaan, mutta näin pian? Moni voi tuntea itsensä huijatuksi, varsinkin kun sivujakin on reippaasti vähemmän kuin edellisissä osissa (320 ja 350). Lehdistötiedote vieläpä väittää kirjassa olevan yli 300 sivua. Jäinpä ihmettelemään.
Ari Pirttisalon mainioista satiirisista sarjakuvanovelleista on tietenkin valtaosa ennestään kovien kansien välissä, samoin Hannu Mänttäriltä. Pikku Miihkalin mainio ensiesiintyminen on edelleenkin hauska, ja Pirttisalon Jörgen ajatuksia herättävä tarina koulukiusaamisesta, sen asetelmassahan pakka sotketaan täydellisesti ja kasataan uudelleen.
Mänttärin sarjakuvalehtiparodioista on tiputettu “kannet” pois. Lassiessa se ei haittaa, mutta sarjassa “Miksi puhelin ei soi?”, kannen poistiputtaminen jättää pois nimen, jolla sarja parhaiten tunnetaan, eli “Neekerin lempi”. Sisällysluettelostakin se on sensuroitu. Ihanan epäkorrekti juttu joka tapauksessa. Eikä se ole edes rasistinen, koska tumma veikkonen paljastuukin lopussa aidoksi arjalaiseksi joka ylistää poikarakkautta.
 |
|
Markku Paretskoi ja Pauli Heikkilä, Vanhojen herrojen tekijät
|
Pirttisalon “Alli ja Allin lapsi” on mainio sarjakuva, jota ei edellisissä osissa nähty. Miihkalia olisi voinut ottaa enemmänkin mukaan, vaikka sarja etääntyikin alkuperäisestä ideasta. Mutta onhan Zum Teufelilta tulossa kokoelma Miihkaleista! Vanhoja herroja on koottu omaksi koosteekseenkin, jossa se toimii paremmin. Hemmo Paskiaisen ja isänsä Armaksen temput taas sopivat parhaiten näiden muiden lomaan. Täyteenahdetut sivut ovat liian rankkoja putkeen luettaviksi mielestäni. Sellaisia on kuitenkin tulossa ensi vuonna kun Zum Teufel alkaa julkaisemaan Paskiaisia kronologisina koostealbumeina! (Lopetan mainostamisen tähän)
 |
Eli jos tämän ostat isäpapalle, ja hänellä on jo aiemmat osat, on uutta kamaa reilut puolet edellisestä. Pettymys siis kierrätetyn kierrätysmateriaalin johdosta. Mutta jos isi tätä odottaa niin kovasti lahjaksi, älkää mainitko näistä vioista. Ei se vanha kalkkis kuitenkaan mitään huomaa.
Koska tässä kierrätetään samoja juttuja, kierrätetään sitten edellisten arvostelujakin:
Painoasu on moitteetonta, ja kirjan kannet sekä paperit ovat kiitettävän jämäköitä.
Pahkasian historiassa on vielä paljonkin hyviä juttuja uudelleenjulkaisematta. Mutta jos niihin on oikeudet saamatta, ensi vuodeksi kannattaisi haalia sekaan uutta matskua sekä vanhoilta että uusilta tekijöiltä. Tai kokonaan uusi 2000-luvun Pahkasika-jööti.
Vuoden 2006 Pahkasika-kirja sisälsi jo seuraavat:
Miksi puhelin ei soi
Lassie pelastaa lippukunnan
Mitali-toivomme
 |
|
Tämä eläin on pahkasika
|
Tappajaladan paluu
Jörgen
Pahkasian autokoulukysymykset
Urheilun moniturvajööti
Garbie ja Ben juopottelevat
Uusia iltapäivälehtiä
Miksi epäonnistuin Atlantan kisoissa
Pahkasian yllytyshullut
Ja vuoden 2007 seuraavat:
Miten hämäät tv-lupatarkastajaa
Miihkali ja potta
Tasa-arvolain mukaisia pikkuilmoituksia
Elintarvikkeet seikkailevat
Peräsmies supertähtenä
Hemmon uudet ystävät
Insinööritoimisto Tumpelo Oy
Eläinten vapautus-sanomat
Autojen uudet katsastusvarusteet
Keskustele Pahkasiasta Kvaakin foorumilla