Reppuretkellä Intiassa, työmatkalla Manalassa

ABSINTH 1: Karma Surfers – Tie vapauteen



Kirjoittanut: Rami Ojares ja Yrjänä Salmela
Kuvittanut: Yrjänä Salmela
Julkaisija: Present Day Fantasy Comics
Ulkoasu: 27 x 19,3 cm
128 sivua, nelivärinen
Sidottu, kovakantinen
ISBN: 978-952-67103-0-3

Suomalaista sarjakuvaa lukiessa yleinen puute on itsekritiikki, varsinkin aloittelevien tekijöiden kohdalla. Sikäli onkin harvinaista, että Absinthin kohdalla luova hulluus on koitunut lähinnä siunaukseksi: suuruudenhullu hanke julkaista yhdeksän satasivuista sarjakuva-albumia neljässä ja puolessa vuodessa – nelivärisenä ja kovissa kansissa tietenkin – hakee vertaistaan.

Rami Ojareksen ja Yrjänä Salmelan yhdessä kirjoittaman ja jälkimmäisen kuvittaman Absinth-epookin sarjakuvalliset esikuvat lienevät Vertigo-sarjojen suunnalla – Sandman, Hellblazer ja muut mystisen alan iltatyöläiset ovat varmasti tekijöille tuttuja, mutta ennen kaikkea tarina tuntuu kumpuavan omista kokemuksista. Saattaa tietysti olla, että elävien ja kuolleiden välistä viestinvaihtoa harjoittava toimisto, jossa toimitusjohtajana on entinen Intian pääministeri koiraksi inkarnoituneena ja viestejä välittää mm. norsupäinen jumala, ei ole suoraan omaelämäkerrallista.

Absurdin kuuloisista lähtökohdistaan huolimatta Absinthin ensimmäinen albumi Karma Surfers -Tie vapauteen ei ole parodiaa tai päätöntä kohellusta, vaan varsin henkeviäkin teemoja pyörittelevä matkakertomus, joka etenee beat-kirjallisuuden draivilla. Goan matkalla reppumatkaaja saa uuden lempinimen Huck Finn, ja absinth-höyryissään tutustuu uuteen todellisuuteen ja tuleviin yhtiökumppaneihinsa Ganeshaan ja Rajiv-koiraan. Erilaiset seikkailut ja koettelemukset seuraavat toisiaan mukaansatempaavalla tavalla, sekä eksentrisiä henkilöhahmoja siamilaisista elokuvantekijöistä Frankista ja Kafkasta kirottuihin vampyyreihin, cameo-roolissa nähdään myös Oswald Spengler. Karma Surfers ei ota itseään turhan vakavasti, ja juuri siinä on homman toimivuuden ydin.

Ojareksen ja Salmelan debyyttiteoksessa on paljon kehittämisen varaa, mutta myös kiistämättömät ansionsa: kieliopin kanssa on vähän niin ja näin ja yhdyssanat on järjestelmällisesti kirjoitettu erikseen, mutta dialogi on toimivaa ja nasevaa; Salmelan ihmishahmot on piirretty aika kömpelösti ja luonnosmaisesti, mutta vesivärilaveeraus ja komeat taustat tekevät kokonaisuudesta miellyttävän. Kuvitus on johdonmukaista ja vauhdikasta, ja sarjakuvana toimii mallikkaasti. 130-sivuiseen albumiin on saatu mahtumaan paljon, jopa 15-sivuinen runoelma, jossa versioidaan Danten Infernoa William Blaken profeetallisessa hengessä – asiaankuuluvine kuvituksineen. Tapahtumat etenevät vailla varsinaista rakennetta, mutta monikerroksellinen tarina ajallisine siirtymineen pidetään kasassa – Rajiv-koira hoitaa kertojan roolinsa hienosti. Tarinan sisäinen logiikka pelaa, vaikka heikkohermoisimmilla lukijoilla saattaa esiintyä huimausoireita.

Absinth – Karma Surfers on sarjakuvavuoden yllättäjä, todellinen villi kortti, ja ainakin itse aion hankkia myös tulevat osat, sen verran hulvaton trippi on lähtenyt käyntiin. Jos kovakantinen albumi rokottaa liikaa lompakkoa, on albumi mahdollista lukea Absinthin kotisivuilla kokonaisuudessaan.

Keskustele Kvaakissa Absinth: Karma Surfersista.