Kummituslinna Ankkalinnassa

Roope-Setä 350 on kansitekstin mukaan kauhistuttava kauhunumero. Ei tenaville toki mitään disney splatteria tarjota, pikemminkin tarjolla on comedy of horrors.

Roope-Setä 350, 10/2008
Kummituslinna – taide: Giorgio Cavazzano, teksti: Guido Martina
Oikea velho keittiössä – taide: Marco Meloni, teksti: Giorgio Martignoni
Yllätyskekkerit – taide: Giorgio Di Vita, teksti: Stefano Ambrosio
Lännen nopein saluuna – taide: Alessandro Perina, teksti: Stefano Ambrosio
Vauhdikas halloween – taide: Alessandro Perina, teksti: Carlo Panaro

Jo vähän liiankin tuttuun tapaan lehden avaa Cavazzano-klassikko (vuodelta 1981), mutta tällä kertaa kyseessä on notkea tarina Guido Martinalta nimeltä Kummituslinna.

Haamulinnan kummitus manaa!
Haamulinnan kummitus manaa!

Roope-Setä on siirtänyt esi-isäinsä linnan Skotlannista Ankkalinnaan tarkoituksenaan tehdä siitä turistikohde. Ryhmäalennuskin on peräti sentti per henkilö. Vaan kuten näissä tarinoissa on tapana, linnan mukana tulee oma kummitus. Juoni tuntuu oudon tutulta, ja aivan, se on mukaelma Oscar Wilden kuuluisasta kummitusjutusta Cantervillen kummitus. Nyt ei tosin pelotella amerikkalaisperhettä vaan Kroisos Pennosta ja Karhukoplan konnia. Juonenkäänteet ovat nokkelia ja hauska linnan siirtymiseen liittyvä erikoisuuskin on keksitty. Mainiota haamuhölmöilyä!

Hessu ja Hekla kokkailevat farssissa Oikea velho keittiössä. Tämä on ilmeisesti jonkinlaista jatkoa Heklan ja honkkelin aikaisemmille yhteenotoille aiheesta: onko taikuutta olemassa. Nyt juttu onnistutaan kääntämään näppärästi nurinkurin. Ja kaiken ottaa videolle Pahakurki-luuta…

Kauhukekkerit riistäytyvät käsistä!
Kauhukekkerit riistäytyvät käsistä!

Milla Magian Yllätyskekkerit on vähän samaa sarjaa kuin velhot keittiössä, kulinaristista kauhua saadaan siis lisää ja noitapata porisee. Kestivieraat ovat kauhusarjakuvista tuttuja noitia, ihmissusia (Hukka-Heikki) ja oudompiakin olentoja (Klöntti). Ja kuten joskus käy, emännän valtaa epätoivo aivan mahdottomien kyläilijöiden kanssa.

Villiin länteen sijoittuva Lännen nopein saluuna ei sisällä yhtikäs mitään kauhuun viittaavaa. Riitta Hanhen yhteenotto Roopen ja Kroisoksen kanssa tosin tuo mieleen sangen elävästi Deadwood-televisiosarjan. Nuoremmat lukijat eivät (toivottavasti) tätä yhteyttä huomaa. Kapitalismin perussääntöjä, epärehellistä kilpailua ja epäeettistä rahan haalintaa, kerrataan taas hartaasti.

Mikki Hiiren Vauhdikas Halloween on naamiaisiin sijoittuva rikostarina. Mikki on pukeutunut kreivi Draculaksi. Mutta kuinkas ollakaan, mukana on myös yksi naamioitunut murtovaras ja kommelluksien sävyttämä takaa-ajo alkaa. ”Kas! Poliisit tulevat kreivin aikaan!” Hengästyttävän nopeatempoinen hiirihurjastelu sisältää tavallistakin enemmän hölmöjä poliiseja, mikä on aina hauskaa.

Roope-Sedän Halloween-numero on täynnä tasalaatuista italodisney-tavaraa. Johtotarina on tällä kertaa paras, joten Joe-poika-merkin saa vanha kunnon Cavazzano, sittenkin (viime numeron pettymyksen jälkeen). Lehti sisältää myös parisivuisen artikkelin Ankkalinnan kummajaisista, joissa kerrotaan mm. Hessun ja Heklan aikaisemmista taikataistoista. Kirjoittajana on muuan Ronkainen, Timo. Toimituksen sivuilla tarjotaan myös mielenkiintoinen tiedonmuru siitä, kuinka Roope-Setä -lehti sai toimituksellisen vapauden vuosituhannen vaihteen jälkeen muiden pohjoismaisten sisarjulkaisujen (Onkel Joakim, Farbror Joakim) lopetettua. Suomen toimitus on siis lähes vapaasti voinut valita sarjat lehteen. Lieneekö tässä syy siihen, miksi Roope-Setä tuntuu tällä millenniumilla niin raikkaalta ja dynaamiselta Disney-aviisilta?

Pahakurki ja - videokamera! <br />” class=”ae_image” /></a></p>
<hr />
<p><em><a href=Keskustele Kvaakissa Roope-Setä -lehdestä.
Kuvat © DISNEY

Helsingin kaupunginkirjaston sivuilta löytyy lisätietoja kummituksista ja kummituskirjoista. Ks. myös Oscar Wilde (Wikipedia)

Roope-Setä 350 Inducks-tietokannassa