Divarin helmet – hämärän rajoilla

TV-sarja -nimisen sarjakuvalehden sarjojen voisi kuvitella liittyvän jotenkin televisioon. Vaikka niin että siinä olisi TV-sarjojen sarjakuva-adaptaatioita. Sellaisiakin ilmestyi. Tämän TV-sarjan numero ei ainakaan liity televisioon millään tavalla. En tiedä muista sarjan lehdistä, mutta minä ostinkin tämän kannessa näkyvien ihmissusien takia.

TV-sarja N:o 6 1962,
Atomipoika, Kust. Oy Pecos Bill,
vastaava toimittaja I. Puro

Lehdessä seikkailee B-luokan supersankari Atomipoika, joka kannessa suojelee hönöön huppuasuun pukeutunutta isopäistä poikaa ihmissusilta. Vai onko se alieniuffomies? Ja ovatko nuokaan ihmissusia?

Atomipoika on hyvä esimerkki siitä mikä ero on hyvin piirretylla ja hyvin tehdyllä sarjakuvalla. Atomipojan piirtäjä Felix Molinari on taitava piirtäjä, mutta sarjakuvakerronta ontuu, hän ei osaa käyttää kuviaan narratiivisessa mielessä kovinkaan tehokkaasti. Supersankarisarjoilta vaadittava dynamiikka puuttuu ja välillä tuntuu kuin tarinasta olisi tipahtanut muutama ruutu aina sieltä täältä pois. Toisinaan piti jäädä miettimään missä mennään.

Atomipoika on siitä erikoinen että se on ranskalainen supersankari, jollaisia ei ole paljon ja vielä vähemmän niitä on meille pulpahtanut. Hahmon alkuperäinen nimi on yllättäen Super Boy, mutta se ei liity mitenkään Teräsmiehen teiniversioon. Atomipojan loivat vuonna 1958 käsikirjoittaja-kustantaja Robert Bagage ja hänen vaimonsa, joka kirjoitti nimimerkillä Schwarz. Kuvittajaksi valittiin Felix Molinari.

Atomipoika luotiin hänen omaa nimeään kantavaan lehteen, hassusti yhdeksän vuotta sen jälkeen kun sellainen oli perustettu. Super Boy -lehti alkoi nimittäin ilmestyä jo 1949. Atomipoika lentelee ympäriinsä jonkinlaisella rakettivyöllä joka muistuttaa kahta lanteille ripustettua vanhanmallista hiustenkuivaajaa.

Tähän lehteen on pakattu kolme jännää tarinaa: Zantas-kansa, Salainen armeija ja Riisukaa naamiot. Tarinat näyttäisivät sijoittuvan jonnekin Yhdysvaltain Kalliovuorten ja Suurten Järvien väliselle alueelle, missä sijaitsee myös tutkimuskeskus jolle Atomipoika tekee hommia.

Heti Zantas-kansa -tarinan alkuun jysähtää kunnolla kun lentävä lautanen syöksyy jytinällä vuoristoon ”Humboldt-järven lähettyvillä”. ”Atomipoika, joka on jonkin matkan päässä paikasta, tuntee myös tämän maailmanloppua muistuttavan järistyksen”. ”Tämän täytyy olla lumimiesten työtä joiden oleskelusta tutkimuskeskus lähetti minut ottamaan selvää”, hän sanoo ja syöksyy lautasen putoamispaikalle. Paikalle on saapunut myös kolme säikähtänyttä metsästäjää, jotka ovat jo vähällä ampua Atomipoikaakin, ”Se on varmasti avaruuden asukas!”. Muutamissa ruuduissa tekstaaja on iloisesti sotkenut kuplat keskenään, mikä vain tekee lukemisesta nautittavampaa, yksi säikähtäneistä metsämiehistä sanoo: ”Ovatpa nuo ihmiset pelästyneet!”.

No, lautasesta, tai pallosta, kuten sitä sarjassa kutsutaan, pullahtaa ulos pikkuinen mies joka lähtee harhailemaan vuoristoon. Atomipoika ryntää tämän perään, saatuaan sitä ennen metsästäjät vakuuttuneiksi siitä ettei syytä ole huoleen. ”En ole tullut tänne toiselta planeetalta, vaan tieteellisestä tutkimuskeskuksesta. Aion tutkia alueen löytääkseni lumimiehet!”.

Mutta vuoristomajan juntit tekevät kuitenkin hälytyksen ja seriffi miehineen on sitten myös salaperäisen ufomiehen perässä. Atomipoika onneksi löytää pikkulapsen näköisen alieenin eräästä luolasta, jonne tämä on käpertynyt peloissaan. Eivät vaikuta kovin urheilta nämä humanoidit. Mutta sittenpä hyökkääkin luolaan ihmissuden näköinen lumimies! Tai sitten lumimies tulee luolasta, hankala saada selvää, koska Molinari ei ole kovin tarkka luolan kuvauksessaan. Ja kun on vielä yökin. Välillä näyttää siltä kuin oltaisiin aivan luolan suulla ja sitten taas siltä kuin henkilöt olisivat hyvinkin syvässä onkalossa. Mutta he joutuvat hetikohta vielä syvemmälle, kun maa pettää heidän altaan ja he putoavat halkeamaan. ”Silloin kuuluu valtava kiljunta, ja kaksi olentoa lähestyy tungettelijoita…” Lisää lumimiehiä tunkee paikalle ties mistä.

”Yksin selviäisin paremmin, mutta en voi missään nimessä jättää tätä pientä kaveria. Aletaan painua!” tuumii Atomipoika, enkä tiedä minne he painuivat halkeamasta mutta seuraavassa ruudussa ollaan jo taivasalla. No, välissä on iso tekstiruutu, jossa jaksetaan muistuttaa että vuoristomajan asukkaiden hälyttämä seriffi on yhä pallon lentäjän jäljillä.

Atomipoika ja humanoidi saavat lyhyiden alkuvaikeuksien jälkeen telepaattisen keskusteluyhteyden. Selviää että pikku pallopää on saapunut kotoisin Zantasista. Nokkela Atomipoika keksii kysyä oliko hänen saapumisensa Maahan ”onnettomuus vai vapaaehtoinen maihinlasku”. Lautanen putosi isolla rytinällä liekehtien metsään ja Atomipoika kysyy tekikö lentäjä sen vapaaehtoisesti! Joka tapauksessa asia on niin että zantaslaisia on kielletty laskeutumasta Maapallolle, koska suuret olakit vaanivat heitä. Niin, nämä suuret olakit ovat tietenkin näitä lumimiehiä.

”Tuhansia vuosia sitten me karkotimme olakit Zantasista”, kertoo pikkumies, ”jos he löytävät yhden meikäläisen, he kostavat!”. Ja siinä samassa nämä pirut hyökkäävät taas.

Atomipoika pelastaa taas. Ei kauhean dynaamisia kuvakulmia.
Atomipoika pelastaa taas. Ei kauhean dynaamisia kuvakulmia.

Atomipoika kaappaa Zantas-miehen syliinsä ja yrittää lähteä lentoon, mutta yksi lumimiehistä kaappaa tätä jalasta. Nyrkkitappeluhan siitä tulee. ”Tilanne on epätoivoinen… olak näyttää kukistumattomalta…” Huuu….

”Jättäkää minut!” rukoilee pikkumies Atomipoikaa, ”en voisi kuitenkaan palata planeetalleni!”, ”En jätä!” Sitten, deus ex machina, lentolautanen ilmestyy kuin tyhjästä ja karkottaa sekä jo melko lähellä olleet seriffin joukot että olakit pakoon.

”Nyt minun pitäisi vakuuttaa tutkimuskeskukselle, että lumimiehiä on olemassa, mutta unohdin valokuvata ne!” harmittelee Atomipoika pallolautasen laskeutuessa. Niin, aluksessa on tietenkin Zantas-kansaa.
”Neuvoteltuaan vilkkaasti oman rotunsa olentojen kanssa Zantas-mies palaa Atomipojan luo…”

”Pelastit henkeni! Jos voin jonakin päivänä auttaa sinua, teen sen mielelläni… sinun tarvitsee vain kutsua minua tällä!” zantaslainen ojentaa Atomipojalle pikkuruisen kuution.

”Kiitos! Mutta ehditkö ajoissa luokseni?” ”Ajoissa?”, vastaa zantaslainen, ”Kutsuin ystäviäni, kun olakit tulivat tänne!”. No minkähän takia zantaslainen ei voinut tehdä sitä jo välittömästi maahan tipahdettuaan? Miksi hän sanoi ettei voisi kuitenkaan palata planeetalleen? No jaa… Atomipoika palaa takaisin järven rannalle ja lentää sitten kohti uusia seikkailuja. Ja ilmeisesti paskat lumimiehistä. Fin.

Ja jos ei tuossa kylliksi, huimempia seikkailuja on luvassa vielä pidemmässä Salainen armeija -tarinassa. Vuoristotietä ajava kuskiton Cadillac herättää Atomipojan huomion. Atomipoika nähdään tässä siviiliasussa, säkki olallaan. Siinä hän kai kantaa supersankarin atomivermeitään. Hän alkaa seurata kauko-ohjattua autoa. Jaa, tässä vaiheessa selviää että ollaan jossain Sierra Nevadan maisemissa.

Caddy kurvaa laaksoon jossa pari miestä odottaa sitä rekkansa vieressä. Heillä on merkillisen näköinen putkimainen metallivempele kolmijalan varassa josta lähtee yllättäen Cadillacin tuhoava säde. Ei tarvitse paljon lukijalle selvitellä että ruman näköiset kaverit ovat konnia. ”Aletaan painua! Tiedämme kaiken minkä halusimmekin tietää Kalpernickin keksinnöstä!”, virkkoo toinen. Atomipoika päättelee (väärin) että kyseessä oli armeijan puolustusaseman tekemä koe. Hän lentääkin saman tien suoraan asemalle. ”Tällä jylhällä seudulla tehdään kokeita, jotka päämääränsä vuoksi ovat huippusalaisia… tarkoituksena on kehittää ballistinen heittoase, joka pystyisi torjumaan infrapunasäteille herkät satelliitit…”, kertoo tekstiruutu. Ballistinen heittoase? Ampuvatko he satelliitteja katapultilla?

Asemalla Atomipoika saa kuulla professori Kalpernickin ”kaukopuolustusaseen” kadonneen. Atomipoika saa tehtäväkseen kojeen hankkimisen takaisin, sillä ”kauko-ohjattavien kojeiden kehittäminen on taannut meille 80-prosenttisen turvallisuuden”. Aseman porukka yllättyy kun Atomipoju kertoo jo nähneensä aseen toiminnassa, ja tosiaan samalla hetkellä huoneeseen syöksähtää tutkija: ”Olemme rekisteröineet atomiräjähdyksen, joka on tapahtunut melko lähellä”.

Atomipoika löytää miesten kuorma-auton helposti, mutta se on jo hylätty. Konnat ovat vaihtaneet helikopteriin. Silminnäkijänä toiminut ohikulkija antaa Atomipojalle vihjeen ja hän pääsee taas roistojen kannoille. Toinen ryöstäjistä on prof. Kalpernickin petollinen apulainen Garden ja toinen kansainvälinen ryökäle Simankewitz. Garden kuvittelee, että Simankewitz aikoo myydä laitteen ”jollekin vieraalle vallalle”. ”Olette tylsimys, Garden! Ajattelette vain mantereitten välistä sotaa! Mutta tämä koje kiinnostaa ’muualta’ tulevia ystäviäni”. Aivan, tappokojeesta kiinnostuneet tulevat toiselta planeetalta, miltäköhän? Tapaamispaikka on kallionkielekkeellä, jolle he ovat juuri saapuneet. Ja pian avaruuspukuihin sonnustautuneita pikkuotuksia alkaa lennellä vuorten takaa. Niin mistäköhän he ovat tulleet? Marsista? Venuksesta? Aldebaranista? Ehei, Kuusta! Simankewitz aikoo myydä kojeen Kuun asukkaille!

”Lunikin matka on aiheuttanut kiihtymystä, Kuun asukkaat ovat levottomia. He odottavat hyökkäystä ja valmistautuvat torjumaan sen”, Simankewitz karjuu. Lunik on sarjan piirtämisen aikoihin lähetetty kuuluotain!

Atomipoika pelastaa proffan katalan apulaisen
Atomipoika pelastaa proffan katalan apulaisen

”Ei pidä paikkaansa!”, Atomipoika vastaa, ”Tiedätte hyvin ettei maasta käsin hyökätä koskaan avaruuden kansojen kimppuun! Petkutatte näitä olentoja, kun pelottelette heitä kuvitellulla uhalla…” Tilanne tuo mieleen westernien inhat konnat jotka myyvät intiaaneille kivääreitä.

Atomipoika laittaa huomaamatta ja vaivihkaa tappokojeen varmistimen päälle: ”Kas niin! Professori sanoi, että TRT3 ja ZM 7 tekevät laitteen vaarattomaksi”.
Kun Simankewitz yrittää sitten tuhota Atomipojan laitteella, se ei tietenkään toimi ja hän menettää viimeisetkin marmorikuulansa ja heittää koko vempeleen jyrkänteeltä alas. ”Petetty! Petetty minut on!” hän huutaa, ”Tämän tappion jälkeen Kuun asukkaat eivät enää hyväksy minua kuninkaakseen!”
Kalpernickin koje tietysti räjähtää ja Simankewitz siinä samalla. ”Kuun asukkaat lentävät tiehensä.. ja yksi niistä heilauttaa Atomipojalle kättään jäähyväisiksi…”

Atomipoika palaa tutkimusasemalle kantaen Gardenin mukanaan. Prof. Kalpernick katuu kovasti keksintöään, ”Minä olen syyllinen! Tieteen täytyy rakentaa! Minä olen käyttänyt sitä väärin!”.

Lehdessä olisi vielä kolmaskin tarina, mutta antaapa sen nyt olla. Säästän teidät siltä. Ei kestä kiittää. Olkaa hyvä.

Bagagen Imperia-kustantamo erikoistui halpahintaisten pulp-henkisten sarjakuvien tuotantoon ja kustantamiseen. Lehtiä ilmestyi 1940-60 -luvulla vino pino ja muutamat jaksoivat vieläpä 1980-luvulle. Mainittakoon tässä supertiedemies-keksijä Radar, joka tutki aurinkokuntaa vuosina 1947-48 ja Doc Savage -tyyppinen ex-natseja ja hulluja tiedemiehiä vastaan taistellut Tom-X. Monia kirjoitti viime vuonna manan majoille mennyt Bagage itse. Olisikohan näitä muitakin ilmestynyt suomeksi TV-sarjassa? Olisipa.
1931 syntynyt Molinari jatkaa sarjakuvauraansa yhä tehden kakkosluokan seikkailualbumeita.

Lähteenä toimi mm: Cool French Comics (paljon hassunhienoja juttuja!)

———-

Tällä palstalla kerron hämäristä löydöistäni antikvariaattien hyllyiltä, esittelen kummallisia sarjakuvia, sarjakuvalehtiä ja -kirjoja. Joistakin voi löytää yllätyksiä, hyvään tai huonoon suuntaan. Voi olla että et ole koskaan kuullutkaan niistä, ja ehkä toivot ettet kuulisi nytkään. Ja kaiken lisäksi aina uusi ”löytö” esitellään joka kuukausi näin kuun alussa.