 |
Toni Tirri ehdotti minulle, että arvostelisin hänen uuden omakustanteensa joka ei ole Leppiztä. Enpä arvannut että sieltä tämmöistä tulee. Kuvittelin että tulossa on sitä kilttiä mukavaa päiväkirja/perhesarjakuvaa, jota olen lukenut tonitirrin.vuodatus.net -sarjakuvablogista.
Tulikin synkkää, mustaa ja erittäin henkilökohtaista tilitystä. Piirrostyyliltään tämä on osin samaa kuin blogissa, mutta monipuolisuutensahan mies tuo esiin – ja erittäin vaikuttavasti. Joo, Leppikzestä tässä ei ole tietoakaan. Ei uskoisi samaksi tekijäksi jos ei tietäisi. Pöytälaatikossa nämä sarjakuvat ovat maanneet jo pidempään. Ne nähneet ovat sitten suositelleetkin julkaistavaksi.
TIRRI
Kirjoittanut ja piirtänyt Toni Tirri
Omakustanne, mv, A5, 40 s., niitattu
Hinta viisi euroa
ISBN 978-952-92-4329-7
 |
Verijäljet, signeerauksesta päätellen tehty vuonna 2003, on se henkilökohtaisempi. Voisi puhua jopa kiusaannuttavan henkilökohtaisesta, joka antaa aiheelle lisää syvyyttä. Toni kertoo lapsuudestaan ja vanhempiensa aikaansaamista traumoistaan. Kuvitus on hienosti lapsenomaisempaa takaumista, kesken sarjan blogista tuttu tirrinpää selittää ja analysoi monta sivua, ja yllättäen nämä ovatkin täydennyssivuja useamman vuoden ajalta. Eli tämä on pyörinyt Tonin mielessä jo pitkään, ja siksi tarina tuntuu vielä koskettavammalta. Vai onko tässä kyse kolmesta erillisestä sarjasta? Nämä nivoutuvat niin luontevasti yhteen, että ainakin minä pidän tätä yhtenä pidempänä sarjana.
Keskiosa katkaisee tarinan sinänsä mukavasti kahteen osaan, tai itse asiassa kolmeen. Puhuva pää on kokonaisuudessa olennainen keskimmäinen osa. Uraauurtavaa tarinankerrontaa, sanoisin. Nopeasti piirretty sarjakuva luo vaikutelman, että Tonin on ollut pakko saada tämä paperille. Ehkä harmaasävyjä ei olisi kannattanut käyttää. Koko lehden kokonaisuutta ajatellen mustan ja valkoisen kontrasti olisi luonut oikean tason.
 |
Toinen, nimetön ja lyhyempi sarja on vielä vanhempi, ja kauempana Tonin tutusta piirrostyylistä. Tätä ei lue yhtä kiusaantuneesti, vähemmästä henkilökohtaisuudesta johtuen, mutta samaa teemaa tämäkin käsittelee, lapsen pelkoja, ja enemmän symbolisesti. Tarinankerronnan kypsyys ei ole vielä tainnut puhjeta. Joka tapauksessa erilaista Tirriä ja mielenkiintoinen vertailukohta edelliseen. Silti: tämä on kuvitukseltaan loisteliaampaa kuin uudemmat, joissa Tonilla on enemmän kerrottavaa. Ääh, ei näitä voi verrata. Jälleen monipuolisuutta, eikä sillisalaattia. Harmaasävyjä tässä ei sitten ole, vaan nyt mustavalkoinen painajainen iskee suoraan lukijan hermoon.
Henkilökohtainen tämä on, kuten jo tuli todettua, vaikka se ei tarkoitakaan samaa kuin synkkä. Leppoisampaa henkilökohtaisuutta voi lukea blogista enemmän.
TIRRI on vakuuttanut minut Toni Tirrin erinomaisuudesta. Mutta eipä anneta nousta päähän. Mustuuteen on helppo jäädä, ja pitää tehdä niitä aurinkoisempiakin sarjoja, ettei mieli pääse mustumaan. Myös sitä Leppiztä joka ei vielä päässyt vakuuttamaankaan. Tosin silläkin on omat faninsa.
 |
Leppikzen faneille TIRRI ei olekaan välttämättä suunnattu, mutta laaja-alaisemmille sarjakuvadiggareille tämä on pieni suuri helmi. Mustanpuhuvia omakustanteita on nähty ennenkin, mutta ne voi tämän jälkeen unohtaa. TIRRI on synkistelynkin mestariteos!
Lehti on painettu hyvälaatuiselle paperille, eikä mustavalkoista asua auta moittia.
Lehteä saa tekijältä itseltään (ttirri ät hotmail.com), Zum Teufelilta tai Helsingin Sarjakuvafestivaaleilta.
Kvaak.fi -keskustelua: Toni Tirri tuo esiin!
Tonitirri.com
tonitirrin.vuodatus.net
Ensimmäinen Toni Tirrin Leppiz-albumi arvioitu Kvaakissa
Toinenkin Leppiz-albumi arvioitiin Kvaakissa