Isin tyttö

Pandoran silmät on hyvin perinteinen jännäri. Siinä nuoren neidon, Pandoran, kidnappaus aloittaa haudattujen salaisuuksien purkautumisen sekä kilpajuoksun rikollisten ja poliisien välillä. Tarinaan on saatu mukaan jopa toimiva koukku, kuten genreen kuuluukin.

Pandoran silmät

Alkuteos: Les yeux de Pandora
Tarina: Vincenzo Cerami
Piirrostaide: Milo Manara
Suomennos: Juhani Tolvanen
Tekstaus: Mikko Huusko
Kustantaja: Jalava
Alkuteoksen kustantaja: Les Humanoides Associés S.A.S. – Paris
Painopaikka: Hakapaino Oy, Helsinki 2008
ISBN 978-951-887-388-7
Nidottu, pehmyt kantinen, mustavalkoinen, A4, 60 s.
13.50 €, saatavana kirjakaupoista

Manara on tullut tutuksi pehmopornon kummisetänä. Hänen kynästään ovat lähtöisin sellaiset yksinäisten iltojen klassikot kuin Click! 1-4, Näkymätön tuoksu ja Piilokamera. Omassa genressään nuo teokset ovat ihan toimivia, mutta eivät ne mitään unohtumattomia lukukokemuksia tarjoa. Hieman vähemmän pornahtavia teoksia ovat olleet Giuseppe Bergmanin seikkailut (mm. Vihan päivä 1,2 sekä Giuseppe Bergmanin Odysseia), joissa kerronta on hetkittäin hyvin unenomaista. Manara on kyvykäs kuvittaja, mutta hänen tarinankerrontansa ontuu usein. Parhaimmillaan hän onkin kuvittaessaan muiden tekstejä.

Pandoran silmät ei ole ensimmäinen suomennettu teos, jonka Manara on tehnyt yhteistyössä käsikirjoittajan kanssa. Hugo Prattin kanssa ovat syntyneet Etäisten maiden tuuli ja Intiaanikesä. Federico Fellinin ideoima Matka Tulumiin taas ilmestyi 90-luvun alussa. Manara oli myös mukana kuvittamassa Sandman: Ikuiset yöt –teosta.

Cerami on tunnetumpi tekijä elokuvissa kuin sarjakuvissa. Hän on käsikirjoittanut mm. Roberto Benignin tähdittämät Elämä on ihanaa, Pinokkio sekä Tiikeri ja lumi –elokuvat.

Sitten itse asiaan.

Sarjakuvan juonesta en viitsi sen enempää paljastaa, sillä se voisi syödä muiden lukunautintoa. Jännäriä ei ole mukavaa lukea, jos tietää mitä tapahtuu seuraavaksi. Albumi on hyvin nopealukuinen, joten lukijalle tulee kyllä nopeasti selväksi mistä siinä on kyse. Tarinan siirtymät tulevat toisinaan varoittamatta, joten vaarana on, että lukija saattaa hetkittäin tipahtaa kärryiltä, mutta onneksi kyytiin pääsee hyvin nopeasti.

Manaran piirtämät naiset ovat erittäin seksikkäitä, mutta toisin kuin amerikkalaisissa supersankaritarinoissa, seksikkyys ei perustu valtaviin rintoihin, vaan pitkiin sääriin. Manaran naiset ovatkin paljon lähempänä ”oikeita naisia”; ainakin luonnottoman laihoja sellaisia.

Manara piirtää kauniisti, mutta toiminnasta puuttuu usein vauhdin illuusio. Tämä käy ilmi etenkin takaa-ajokohtauksissa, joissa autot näyttävät staattisilta. Kaahailu siis ei tunnu niin vauhdikkaalta kuin pitäisi.

Tässä sarjakuvassa ei seksiä näytetä, mutta siihen viitataan tarpeettoman paljon. Turhauttavan moni Pandoran kohtaamista miehistä haluaa vain seksiä. Aivan kuin miesten mielessä ei mitään muuta liikkuisikaan. Ehkä tämä pitää paikkansa tekijöiden kohdalla, mutta uskon, että jotkut meistä pystyvät hetkittäin ajattelemaan muutakin.

Albumin painojälki on erittäin laadukasta ja ulkoasu on muutenkin onnistuneen näköinen. Ainoa miinus tulee Pandoran kasvoista kannessa. Ne ovat täysin eri sävyiset kuin muu keho, joten kuvan ”valaistus” ei tunnu olevan kohdallaan.

Pandoran silmät on rehellisesti b-luokan jännäri. Ceramin ansiosta tarina nousee kuitenkin Manaran parhaiden teosten joukkoon, Prattin tarinoiden tuntumaan, muttei ihan Lumimiehen rinnalle.

Keskustele Pandoran silmät –albumista Kvaakissa.