Suomessa Marvelin sarjakuvasankari Iron Man tunnetaan Rautamiehenä. Elokuvateattereihin hahmo saapuu ulkoisesti modernisoituna. Henkisesti Rautamies on kuitenkin palannut 1960-luvulle. Kommunistit vain ovat vaihtuneet terroristeihin.
Kommunismin vastustaja
Rautamies on Stan Leen ideoima hahmo, jolle Jack Kirby suunnitteli haarniskan. Ensi kertaa Tales of Suspense -lehdessä (ToS 39, 1963) esiintyneen hahmon rakentamiseen osallistuivat myös Leen käsikirjoittajaveli Larry Lieber sekä kuvittaja Don Heck. Metallinharmaa haarniska sai kultaisen värin jo seuraavassa numerossa. Kultaisena, painoteknisistä syistä keltaisena, metallimies esiintyi myös Kostajat-sankariryhmän ensimmäisessä numerossa (The Avengers 1, 1963).
Steve Ditko modernisoi haarniskan linjakkaammaksi, lisäten samalla punaisen värin (ToS 48, 1963). Muiden tekijöiden käsissä ulkoasu muovautui tätä yksinkertaisemmaksi. Kosmeettiset muutokset seurasivat vuosien mittaan toisiaan, mutta haarniskan design mukailee yhä pääosin Ditkon mallia – myös tulevassa Iron Man -elokuvassa.
Rautamiehen vallattua Tales of Suspensen nimeen lisättiin alaviite “featuring The Power of Iron Man” (ToS 53, 1964). Rautamies sai myöhemmin jakaa lehden Kapteeni Amerikan, toisen maailmansodan sankarin, kanssa. Nimi vaihdettiin tuolloin muotoon “featuring Iron Man and Captain America” (ToS 59, 1964).
Patrioottisankarit erotettiin omiin lehtiinsä 1968. Captain America jatkoi Tales of Suspensen jäljiltä numerosta 100, mutta The Invincible Iron Man numeroitiin yhdestä eteenpäin. Lehteä julkaistiin yhtäjaksoisesti 332 numeroa vuoteen 1996 saakka. Tämän jälkeen lehden numerointi on aloitettu kolmasti alusta osana laajempia Marvelin uudistustoimia.
Isänmaan ja firman puolesta
Lee itse on todennut kommunisminvastaisuuden olleen pääosin vain lukijakunnan kosiskelua. Maaliskuussa 1963 lehtihyllyille ilmestynyt sankari syntyi aikana, jolloin Joseph McCarthyn 1950-luvulla masinoimat kommunistivainot olivat takana, mutta eivät unohtuneet. Yhdysvallat oli John F. Kennedyn johdolla vasta ajautumassa Vietnamin sotaan.
Leen tarinassa asetehtailija Tony Stark haavoittuu Vietnamissa jääden Vietkongin vangiksi. Neuvokkuutensa avulla Stark rakentaa itselleen metallihaarniskan ja pakenee. Kotimaassaan Stark toimi sotateollisuuden palveluksessa keksijänä ja liikemiehenä isältään perimänsä yrityksen johdossa. Taistelu kommunismia vastaan jatkui Rautamiehen roolissa.
Kommunistivihollisia vastaan kamppailivat muutkin Marvelin sarjakuvahahmot, kuten Hulk, mutta Rautamiehessä vasemmistovastaisuus oli vuosia näkyvästi esillä. Lee usutti sankarinsa taisteluun vuoroin Neuvostoliitosta, Aasiasta ja Etelä-Amerikasta saapuvaa uhkaa vastaan.
Sarjakuvamuotoinen propaganda ei ollut 1960-luvulla yhtä kokonaisvaltaista ja päällekäyvää kuin toisen maailmansodan aikaan. Sotasarjatkin, kuten Kersantti Rock tai Marvelin oma Sgt. Fury and his Howling Commandos (1963), sijoittuivat valtaosin toisen maailmansodan taistelukentille.
Vietnamin sota muuttui nopeasti epäsuosituksi aiheeksi, kun yleinen mielipide kääntyi suorien sotatoimien myötä sitä vastaan. Lee jätti muutoksen huomioimatta. Mielenosoitusten voimistuessa hän kirjoitti sankarinsa osallistumaan sotatoimiin (ToS 92–94, 1967, suom. Ihmesarja 13, 2008). Moraalia nostattava tarina oli suora kannanotto sodan puolesta.
Sota sai väistyä, kun Lee keskitti luovan tarmonsa muihin sankareihin. Hän kuitenkin edelleen toimitti lehteä. Oikeustojuuret nousivat toisinaan pintaan kirjoittajasta riippuen. Räikeimmillään lehdessä esitettiin absurdi toisinto Sikojenlahden maihinnoususta (IM 29, 1970). Tarinassa Rautamies syrjäyttää nimettömän, tosin Kuuban johtajaa Fidel Castroa suuresti muistuttavan, tyrannin vallasta.
Sensuurin alku
Myönnytyksenä yleiselle mielipiteelle Rautamiehen historiaan kuuluneet tapahtumat sijoitettiin lopulta ylimalkaisesti Kaakkois-Aasian suuntaan (IM 47, 1972). Kun Leen toimittajakausi päättyi, muuttui Marvelin toimituksen suhtautuminen Vietnam-menneisyyteen väisteleväksi. Paineet kasvoivat, kun elokuvateollisuus sodan päätyttyä tarttui kansakunnan traumatisoineeseen aiheeseen.
Ennen 1970-luvun lopulla alkanutta Vietnam-elokuvien toista aaltoa Marvel ryhtyi määrätietoisesti peittelemään Vietnam-taustaa itsesensuurin keinoin. Kustantamon sarjakuvamuotoisessa historiikissa (Marvel Saga 7, 1986, suom. Sarjakuvalehti 7/1990) alkuperäiskantta (IM 144, 1981) on manipuloitu. Tällöin vakiintui myös käytäntö viitata Vietnamin sijaan summittaisesti Kaakkois-Aasiaan. Kiertoilmausta käytetään vielä nykyisinkin kustantamon kotisivulla.
Uusintajulkaisuihin ei sensuuria tohdittu ulottaa, mutta Vietnamin taakka on poistettu Rautamiehen harteilta. Warren Ellis sijoitti Starkin vammautumisen Afganistaniin (IM vol. 4, 1, 2005). Ratkaisu on poliittishistoriallisessa kontekstissaan tarkoituksellisen ironinen.
Miljonääri-playboysta alkoholistiksi
Alkuaikojen Stark muistuttaa DC:n miljonääriperijää Bruce Waynea, eli Batmania. Leen mukaan Starkin hahmon inspiraationa on toiminut miljonäärikuuluisuus Howard Hughes. Tältä pohjalta eivät Leetä seuranneet tekijät kyenneet kehittämään Rautamiestä eteenpäin. Vietnamin lisäksi ongelman muodosti kiinnostavien sivuhenkilöiden puute.
Uudistajavisionäärien puutteessa Rautamiehen tarinat taantuivat. Ne olivat supersankaritarinoita vailla suuntaa. Kustantamon muut lehdet olivat usein sisältönsä osalta vauhdikkaampia ja teemojensa puolesta moniulotteisempia.
Kaivatun tekijäkaartin lehti sai, kun David Michelinie vastaanotti kirjoittajan pestin (IM 116, 1978). Yhdessä Bob Laytonin avustamana Michelinie lisäsi sarjaan uusia elementtejä, kuten alkoholismin. Lisäpotkua sai myös syntytarina, johon lisättiin musta taistelulentäjä Jim Rhodes.
 |
|
Rhodes purkaa tuntojaan
|
Ideamoottoreina toimineiden Michelinien ja Laytonin pohjalta Dennis O’Neil vei lehden uusille raiteille. Hänen käsissään Stark menetti alkoholismin seurauksena yrityksensä ja kykynsä vastata Rautamiehen velvollisuuksista. Rhodes kantoi haarniskaa Starkin romahdettua (IM 169–199, 1983–1985).
O’Neilin yhteiskunnallinen metakommentaari on Rautamiehen menneisyyteen suhteutettuna raikas. Hän teki amerikkalaisesta unelmasta mustan. Käänteisesti O’Neil käsitteli samaa aspektia myös sarkastisessa valossa. Rhodes taisteli jälleen valkoisten aloittamassa konfliktissa.
Militarismin nousu
Vastineeksi armeijan asiantuntija-avun ja kaluston hyödyntämisestä on Hollywood-tuotannoissa vakiintunut tavaksi tinkiä ilmaisunvapaudesta. Armeija tulee todennäköisesti näyttäytymään edullisessa valossa myös Iron Man -elokuvassa, sillä se on ensimmäinen Marvelin täysin omalla rahoituksella tuottama elokuva.
Kustannuksia leikatakseen Marvelin ei tarvinnut tehdä sellaisia myönnytyksiä, jotka eivät sopisi hahmoon. Sarjakuva nimittäin sovitettiin valittuun imagoon jo elokuvan tuotantovaiheen aikana.
Ellisin uudistuksesta lähtien Rautamies on palannut henkisesti juurilleen. Nykyinen, Daniel ja Charles Knaufin, Rautamies on väkivaltainen allegoria George W. Bushin Yhdysvalloista. Ilman kritiikkiä kyse on propagandasta.
Osana elokuvaa edeltänyttä profiilin korotusta, Rautamies oli näkyvästi esillä Mark Millarin kirjoittaman Sisällissodan (Civil War 1–7, 2006–2007, suom. Spider-Man 5–12/2007) yhteydessä.
Marvelin sisällä vastavoima toimituksen linjauksille on kytenyt juuri Millarin Sisällissodassa. Tarinan yhteiskuntakritiikki esitetään metatasolla: nykyhallintoa myötäilevä Rautamies ruhjoo kansalaisoikeuksien esitaistelijaa, Kapteeni Amerikkaa. Tarinan lopussa edes amerikkalaiset itse eivät halua puolustajaansa tai tämän idealismia. Millarin amerikkalaiset ovat valmiita vaihtamaan oikeutensa turvallisuuteen.
Sisällissodan jälkeen Kapteeni Amerikka on sarjakuvasivuilla kuollut ja haudattu. Rautamies sen sijaan hautaa terroristeja operoiden “vapaan maailman” etulinjassa.
Kuvat © Marvel Characters, Inc.
Keskustele Rautamiehestä Kvaakissa.
Keskustele Iron Man -elokuvasta Kvaakissa.