Ankkalinnan pamaus 19
 |
Yksi ankka, yksi ääni.
Suomen ankistien fanzine ottaa tietoisen riskin viedessään politiikkanumerossaan ankkalinnan vallan käytäville.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun Disneyn poliittisia ulottuvuuksia tutkitaan ja vertailu Kuinka Aku Ankkaa luetaan-kirjaan on väistämätön, mutta Pamaukselle edullinen.
Pamaus ei saarnaa eikä julista.
Populaarikulttuuri ja politiikka ovat toistensa vastakohtia, politiikka ei ole rock tai pop. Miksi tehdä jostain mikä on vain viihdettä poliittista ja harmaata? Star Wars fanit muistavat uusien episodien kauppapolitiikan ja muut sen miten mm. U2n Bonon “parannetaan maailmaa” pääosin huvittaa tai ärsyttää.
Mutta onko todella niin?
Timo Ronkaisen Barks vai Marx? tienaa paikan politiikan ja kulttuurintutkimuksen laitoksen lähdeviitteenä kiihkottomana kuvauksena kylmästä sodasta ja niin amerikanismin kuin sosialismin esittämisestä ankka-tarinoissa. Kuin tämä ei riittäisi mukana on ajankuvaa ja disney-historiikkia. Itseäni ajoittainen lipsuminen akateemisempaan ilmaisuun ei haitannut lainkaan.
“Onko alokas mies vai Hiiri?”
Niels Houlberg Hansenin Poliittinen Mikki Hiiri käy siimahännän omalla tavallaan kiinnostavimman jakson läpi 1930-luvun laman kuohunnoista toisen maailmansodan läpi kylmään sotaan. artikkeli pitää otteessaan läpi niin reaalihistorian kuin jyrsijöiden Jonni Huiman seikkailujen natseja ja kommunisteja vastaan kotirintamalta kaukomaille saakka.
Suomen poliittisten Mikki-strippien sensuroinnin käsittelyllä Sampsa Kuukasjärvi ja Ronkainen täydentävät kokonaiskuvan.
Walt Disneyn omia näkemyksiä puidaan Timo Ronkaisen artikkelissa leimaamatta kuitenkaan yksiulotteiseksi oikeistoriistäjäksi. Alta paljastuu kuva aidosta, monisärmäisestä ihmisestä joka eli ja toteutti visiotaan siitä riippumatta tulivatko kustannukset hänen vai muiden maksettavaksi.
 |
Arvostelujen ja keräilykohdesarjan lisäksi lehteä ilmavoittavat lyhyiden Gil Turner, Don Rosa, uutisosion ja riihimäen näyttelyn esittelyn lisäksi Pekka Tuliaran makoisa syventyminen Casablancan Disney-versioon ja Apu-lehden Disney-antiin.
“Ich bin ein Berliner- olen piispanmunkki”
Hintaansa ja sivumääräänsä nähden opus on väärin nimetty. Ankkalinnaa tärisyttävä tömähdys olisi osuvampi. Yleensä fanzinet ovat huomattavasti sisältököyhempiä tehden tikusta asiaa mutta artikkelikimara on hengästyttävän hyvin paitsi tutkittu myös koottu.
Runsaasta kuvituksestaan huolimatta lehden vaatimaton ulkoasu ja koko hämäävät tarjoten lukijoilleen pureskeltavaa ja esimerkillisen lähdeluettelon.
Moista pakettia soisi saavansa suomeksi muistakin sarjakuvakentän kulmakivistä.
Risuja voi antaa vain siitä ettei tarmoa viedä vielä pidemmälle. Ankkalinnan arvokoodiston purku jää vaiheeseen. Objektiivisuuteen olisi tuonut kipakkaa kipinää mikäli samaa teemaa olisi lähestytty eri kirjoittajien vastakkaisista kannoista käsin. Myöskään sukupuoli- ja vähemmistökysymyksiä ankkojen ja Disney-tuotannossa ei käsitellä.
Voi vain toivoa että tässä vain säästellään panoksia seuraaviin teemanumeroihinkin.
Poliitikkojen ryvettäessä itseään lööpeissä, tekstiviestein, nettitreffein, lausunnoin ja tietenkin tosi-tv:ssä yhä useampi valitsee vaaliuurnalla Aku Ankan. On aina hyvä tietää millä antaa protestiäänensä.
52 sivua
4€
Pamauksen tilaus ja kotisivut http://www.perunamaa.net/ankistit/
Keskustelua pamauksesta kvaakissa