Nick Park ei antaudu Hollywoodille

Kolminkertainen Oscar-voittaja Nick Park on plastoliini- eli vaha-animaation kuningas tällä hetkellä. Myös laimeana sarjakuvaversiona nähty Wallace & Gromit riemastutti viimeksi lyhyinä animaatiosketseinä, tulossa on kokoillan elokuva jota ryhdytään kuvaamaan lokakuussa.

Wallace and Gromit and the Curse of the Were-Rabbit kuuluu viiden elokuvan sopimukseen jonka Aardman on tehnyt yhdessä megayhtiö Dream Works SKGn kanssa. Vaikka sarjan avaus Kananlento (Chicken Run) ei täysin täyttänyt odotuksia, ja sen seuraajaksi ilmoitettu elokuva jäniksen ja kilpikonnan kilpajuoksusta pistettiin jäihin, on koneisto saatu uudelleen käyntiin. Silti Aardmanin kantava voimahahmo Park ei ole loikannut Hollywoodiin, vaan jatkaa työskentelyä Bristolin studioilla.

Ensimmäinen Oscar

Seuraavaksi brittikanava ITV ykkösen katsojat saavat ihasteltavakseen uusia jaksoja Creature Comforts-sarjaan. Park voitti ensimmäisen Oscarinsa 1990 juuri CC-sarjan ensimmäisestä osasta. Olojaan ihmismäisesti kommentoivat, mulkosilmäiset ja osin inhimillistetyt eläinhahmot poikivat myös loistavan hauskan sarjan mainoksia brittiläiselle sähköyhtiölle. Niistäkin ropisi tukku palkintoja. Seuraavaksi nähdään mursujen ja birminghamilaisen mustekalan lomasuunnitelmia, vinttikoiran juoksustrategisia vinkkejä, etanoiden näkemys evoluutiosta, planktonien ajatuksia avaruudesta sekä meriolioiden päätös olla jatkamatta kehitystään pitemmälle. Aardmanin perustajat Peter Lord ja David Sproxton loivat menestystiensä muovailuvahaa muistuttavien plastoliinihahmojen avulla. Hahmojen pinnassa näkyvät animaattorien sormenjäljet luovat inhimillisen vaikutelman. Se on harvinaista aikana, jolloin suuret studiot ovat tuottaneet viimeiset perinteiseen kalvoanimaatioon perustuvat pitkät elokuvansa. Dreamworksin pian teattereihin saapuva Sindbad on niistä viimeinen. Jatkossa DW ja Disney & Pixar tuottavat vain tietokoneanimaatioita.

Taideopiskelijasta ammattilaiseksi

Vuonna 1986 Nick Park oli työtaakkansa alle uupuva taideopiskelija. Hän työsti yksinään taidekoulunsa lopputyöksi lähes mahdotonta urakkaa, puolituntista Wallace & Gromit-animaatiota Juustoa puuttuu (A Grand Day Out). Sitten Lord ja Sproxton nappasivat miehen Aardmanille, ja loppu on historiaa.

1990 Park sai ensimmäisen Oscarinsa Creature Comfort:ista, 1993 lähes täydellisestä The Wrong Trousers:ista (Väärät housut) ja 1995 Wallace&Gromit-trilogian päätöksestä A Close Shave (Läheltä piti). Vastaavaan ei kukaan ole pystynyt sitten Walt Disneyn. Disneykin toimi elokuvissaan lähinnä tuottajana, ei ohjaajana ja animaattorina sekä käsikirjoittajana, kuten Park.

Hän saa ”savihahmot” todella elämään. Kananlennon ulkoasuun Park ei ole täysin tyytyväinen, ja halusi siksi palata välillä ”juurilleen”. ”Jotakin jäi uupumaan, vaikka yritimme kovasti pitää oman kosketuksemme näkyvillä. Mutta mallintajamme halusivat sliipata elokuvaa liikaa. He luulivat, että peukalonjäljet erottuisivat liian hyvin isolta kankaalta. Oikeasti ne eivät näytä turhan suurilta, koska elokuvaa katsotaan kauempaa. Se on kuin impressionistista taidetta. Ei pidä pyydellä anteeksi pensselinjälkiä”, täsmentää Park.

Menestys ei ole vaikuttanut Parkin vaatimattomuuteen. Sarjakuvantekijä Bryan Talbot muistaa, miten Park tuli hänen luokseen kylään, matkatavaroinaan vain kaksi muovikassia. Toisessa olivat Parkin vaatteet, toisessa hänen kaksi silloista Oscar-patsastaan.

Vaatimattoman elkeet

”On hankalaa olla mukana isossa bisneksessä. Isäni ja äitini, erityisesti äitini, olivat hyvin työväenluokkaisia, ja nyt minä tienaan valtavia summia. En osaa käyttää rahaa. Elämä oli helpompaa kun sitä oli vähän, niin kuin silloin kun olin opiskelija. Pysyttelen mieluummin syrjässä studion bisneksistä. Keskityn luovaan puoleen. Osallistun vain kokouksiin ja teen sen mitä minun on tehtävä ainoastaan ohjaajan ominaisuudessa. Kukin saa itse päättää mitä pitää töistäni. Olen 44-vuotias ja onnellinen jos saan animoida lopun elämääni. Minulla ei ole kunnianhimoa muuhun – paitsi oman elämäni elämiseen”, toteaa Park.

Lähde: The Sunday Times, Culture –liite 17.8.2003.

3 Replies to “Nick Park ei antaudu Hollywoodille”

  1. hyvä artikkeli. ihmisjäniksen kirous kuulostaa hyvältä! jee! wallacella ja gromitillahan taisi olla jossain yhteydessä suomennetutkin nimet? olivat muistaakseni aika karmeat mut en nyt millään saa niitä mieleeni. kuka muistaa?

  2. Gromithan on/oli Mutteri. Eivät sentään tehneet Wallacesta Pulttia. …eiväthän? eiväthän?
    Pulttia ottaa vähemmästäkin.

  3. Aah… Nää Nick Parkin tuotokset on ihan mahtavia! Kannattaa tutustua, jos ei jo tunne.

Kommentit on suljettu.