 |
|
Kane 2: Menneisyyden synnit
|
Kertonut: Hannu Kesola
Piirros: Jho, Tuukka Sinisalo, Hannu Kesola ,Sauli Jokinen, Henri Joela ja Julia Riitijoki
Kustantaja Saatanan satelliitit
Painopaikka Cityoffset Oy, Tampere 2007
liimasid, 96 s., A5
Hinta ovh 11,90 euroa
ISBN 978-952-92-2474-6
© Hannu Kesola 2007
Hannu Kesola on mies jolla on tehtävä. Ohjastamansa Saatanan satelliittien kera hän on vähän kerrassaan vallannut aivan oman nurkkauksensa omakustannekentältä: kauhun.
Valinta on onnistunut, jopa siinä määrin että edellisen Kanen arvostelussa lanseerattiin lause “Hannu Kesola on Suomen Garth Ennis”
Ennis on selvästi esikuvana kuin myös Enniksen hahmot. Albumisarjan päähenkilö renttumaagi Bruce Kane on alenevassa polvessa sukua niin Hellblazer:Son of man ja Hellblazer:Dangerous habitsin tarinakokonaisuuksien John Constantinelle ja Preacherin Jesse Custerille.
Lisätkää ripaus Clint Eastwoodin 70-luvun asennetta ja keitos porisee.
 |
|
Asennetta? ei toki Sauli Jokinen
|
Bruce Kane on nimeään myöten tyly ja kyyninen antisankari. Itse nimestä voi suoraan johtaa mielikuvan paitsi Batmaniin myös Kanen (engl.keppi, kuritusväline) kautta muihin tämän sarjakuvan teemoihin. Hulk tv-sarjan nimihahmon nimimuutoksesta tietävät löytävät nimestä ylimääräisiä kieroutuneita tasoja.
Ensimmäinen osa läväytti hurmeisen anarkistisen maailman lukijan naamalle hätkähdyttävän reippaalla otteella ja jyräsi läpi sisäiseen logiikkaansa luottaen kuin punkkarien valtaama panssarivaunu sensuuriviraston seinästä.
Jatko-osat yltävät harvoin ensimmäisen veroisiksi joten paitsi nimihenkilölle myös tekijäkunnalle tämä on näytön paikka jossa veri punnitaan.
Ensin kuitenkin sananen ulkoasusta: Kane 2 on painettu edeltäjäänsä nähden kermamaisemmalle paperille. Vaikka laatu on hyvää ja ulkoasuun tottuu, tietty nuhjuisuus tukee kerronnan tunnelmaa, niin ensivaikutelma on että painopaikassa taidetaan polttaa mahorkkaa ketjussa.
Edellistä episodimaisempi albumi kokoaa 8 ennen julkaisematonta tarinaa, eli suuremman kokonaisuuden osat 6-13.
Ensimmäinen osa on Jhon kuvittama kusipää, joka asettaa riman niin korkealle että muut tarinat kärsivät siitä. Tunnelmallinen kummitusjuttu hohkaa kylmyyttä ja epätoivoa. Aina ei saa sitä mitä haluaa vaan sen mitä ansaitsee. Albumin teema ei tämän jälkeen ole epäselvä kenellekään.
 |
|
Jho:n tunnelmointia
|
Vahvan alun jälkeen Tuukka Sinisalo on epäkiitollisessa asemassa Silloin ennen… kertomuksessa. Tyylivaihto kuitenkin toimii ja Kesolan Kane-versiointi Hellblazerin synnystä pieleen menneen manauksen myötä saa ansaitsemansa naivistisen ankaran mustanpuhuvan piirroksen tuekseen.
Se siloittaa tien Kesolan kokonaan itse toteuttamaan Takaisinmaksun aika jaksoon. Dia- ja monologien lisäksi on jakso täynnä gorea ja groteskiutta ja hämmentävää kyllä, tarjoaa loppuratkaisun ennen opuksen puoliväliä.
Koska edellinen jakso pakottaa Kanen jättämään New Yorkin pölyt taakseen asettaa Sauli Jokisen piirtämä uudet tuulet myös uuden tarinallisen suunnan. Suvanto-osuus on ryyditetty nostalgian lisäksi asenteella.
 |
|
Kesola vauhdissa
|
Lajityypin konventioita kunnioittaen Hannu Kesola marssittaa henkilönsä kohti eksploitaatioluomustaan Brutalivilleä. Kahden osan tarinakokonaisuus Texas Cowboys koostuu Kesolan itsensä piirtämistä tarinoista Pieni talo Texasissa ja Raaka viha joissa Pulp Fiction elokuvan nyrkkelijäjakso yhdistyy Syvän joen tematiikkaan.
Harva sarjakuva on homoseksuaalisuuteen liittyviä angsteja ja kliseitä purkava ja tukeva yhtä aikaa. Äärimmäisyyksiin viety väkivaltaisuus on sanomattakin selviö.
Tapahtumapaikkansa mukaan nimetty Brutaliville-osuus on loogisesti lihaniitti-lehden Henri Joelan käsissä. Svengaavan houreinen jälki estää tarinaa lässähtämästä. Jos edellinen käsitteli homoseksuaalisuutta on tämä heterointa machouhoa oikeutettuine kostoineen, kuorrutettuna sairaanhoitajaseksillä.
 |
|
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa…
|
Tarinan loputtua jo kahdesti saapuu naisvahvistuksen Julia Riitijoen osuus, Rakkaus… Nuoruuden muistojen kuvauksen ( lue: eka putkareissu) kautta lehti vetäytyy kaihoisin sävyn kohti seuraavaa albumia.
Kokonaisuus toimii, mutta rytmitys heittää. Aloituksen tasolle, eikä ensimmäisen albumin hurjaan hektisyyteen ja yhtenäisyyteen ylletä. Kuvituspuolella lipsumista ei juuri esiinny tai ne ovat siedettävissä rajoissa. Tyylien vaihtelu on toimivaa.
Mutta Kane on yhden miehen visio ja painolastia tulee silloin kun tekstiä on massoittain. Kirjoittajien helmasynti on rakastua tekstiinsä. Ajoittain tämä on liian raskasta, pahimmillaan tämä on aukeamalla jossa toisella sivulla on kaksi ruutua joista toisessa Kane ainoan vuorosanansa kanssa ja toisessa demoni 184 sanalla.
Aukeaman toisella sivulla on kuusi ruutua, näistä viimeisen ainoassa puhekuplassa on tasan 90 sanaa.
 |
|
Julia Riitijoki esittää nuoren kapinallisen
|
Kaikille Kane ei sovi. Jälkisanoissaan Kesola paitsi selittää epäkorrekteja valintojaan anteeksipyytämättä, myös lupaa että Kanen kaari kestää vielä kaksi albumia, kaikkiaan 25 tarinaa neljässä albumissa.
Toinen Kane laajentaa kauhun väripaletin silkasta verellä mässäilevästä splatterpunk-friikkisirkuksesta hienovaraisempiinkin vivahteisiin.
Vaikutteita ei kuitenkaan unohdeta, kasarikauhuelokuvat ja 70-luvun karuimmat palat yhdistyvät Enniksen ja Delanon nostamiin aaltoihin.
Tekstipaljouden lisäksi huumori alkaa nostaa liiaksi päätään esiin. Mustuudestaan huolimatta se antaa lukijalle vapautuksen, katarsiksen, vieden julmimman vaikutelman mukanaan.
Mikäli Kesola uskaltaa reippaasti katsoa pimeään kuiluun ja vääntää kierrokset kovemmalle on kauhun ystävillä syytä juhlaan.
Tämä kun ei tällaisenaankaan sovi perheen pienimmille ja herkimmille, iästään riippumatta.
 |
|
Musta on jykevää Tuukka Sinisalolla
|
Tekijöiden laatima albumin soundtrack oli hyvä idea tässä omani tämän Kanen taustaksi:
White Zombie- Soul crusher
Orange goblin- Graviton
Union Underground- South Texas Deathride
Tuoni -Ainoastaan
Ensimmäisen Kane-albumi arvostelu.
Keskustele Kane 2:sta ja muista Saatanan satelliittien julkaisuista Kvaakin altenative ja omakustanneosastolla